 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
23.3.1. Unte- ~ UntU-johdoksia
23.4.1. Karitiiviadjektiiveja ja niiden johdoksia
Sanastokatsauksessa esitellään sekä nomini- ja verbijohdosten nykyisistä poikkeavia asuja että sanaston muukalaisuuksia. Esitys ei ole tyhjentävä, sillä mukana ovat vain tyypillisimmät tapaukset. Joistakin johdostyypeistä on ollut puhetta jo äänneopin yhteydessä (2.2 Muist.; 5; 7.2 Muist.; 8.1; 11.2).
VKS:ssa on suuri joukko partikkelista + verbistä muodostuvia ilmauksia, jotka ovat vieraiden kielten prefiksiverbien käännösvastineita. Mallin löytää yleensä ruotsista (esim. övergiva, välsigna ym. preposition tai partikkelin + verbin liitot), mutta myös saksasta tai latinasta. VKS:ssa prefiksinä käytetty partikkeli on kirjoitettu milloin verbin kanssa yhteen, milloin verbistä erilleen. Jo ensimmäisen Raamatun (1642) suomentajat karsivat Rapolan (1969) mukaan noin 90 % aiemmista prefiksiverbeistä ja pyrkivät suomalaisempiin ilmauksiin joko siirtämällä partikkelin verbin jälkeen (poismennä -> mennä pois), poistamalla prefiksin (hyvästisiunata -> siunata) tai valitsemalla aivan muun ilmauksen (ylöslyödä -> avata).
Yleensä VKS:n prefiksiverbien merkityksen oivaltaa, jos mielessään kääntää sekä partikkelin että verbin ruotsiksi tai saksaksi. Prefiksien yleisimpiä ruotsalaisia vastineita ovat fram, för(e), mot, på, till, upp, ut ja över. Niinpä mm. seuraavilla ruotsin prefiksiverbeillä on VKS:ssa sanasanaiset vastineet: framgå, framföra, föregiva, förekomma, föreskrida, föreskriva, föreslå, försvara, motstå, påbjuda, pålägga, tillägga, tillskriva, tillsäga, uppehålla, uppfostra, upplysa, uppräkna, uppslå, uppväcka, utkomma, utmåla, utstå, uttala, övergiva, överskrida, övertala .
Seuraavassa joukko VKS:ssa esiintyviä prefiksiverbejä nykykielisine vastineineen (ortografia modernistettu):
alleantaa = alistaa
alleheittää = alistaa, antaa käytettäväksi
edesantaa = ilmoittaa, esittää, antaa ilmi
edesjoutua = kulua, edistyä, kuolla
edeskatsoa = määrätä, hankkia, pitää huolta; toimittaa
edes ~ eteenkirjoittaa = ilmoittaa, määrätä, säätää, velvoittaa, neuvoa
edeskäydä = menestyä, kulkea, tapahtua, sujua
edesmennä = kulua
edes ~ eteenpanna = ilmoittaa, esittää, tuoda esille; määrätä
edesseisoa = olla edessä, uhata, valvoa, hoitaa
edestulla = saapua, esiintyä, tulla ilmi; käyttäytyä, menestyä
edestuoda = esittää, ilmoittaa, tuottaa, kantaa, tuoda
edestuottaa = tuoda (esiin), esittää, tuottaa
edesvastata = puolustaa, huolehtia
hyvästisiunata = siunata
jälkeenseisoa = ahdistaa, tavoitella
ohitsekäydä = ohittaa
poisheittää = hylätä
poistulla = poistua, tulla pois
päällekantaa = syyttää (= päällekaivata)
päällepanna = määrätä, käskeä
sisäl(le)/käydä, - mennä = käydä, mennä sisään
tykölukea = lukea ansioksi t. syyksi
tyköpanna = lisätä
tykösanoa = ilmoittaa
ulosantaa = julkaista
uloskirjoittaa = kopioida
uloskäydä = ilmestyä (painosta), lähteä (matkaan)
ulosmaalata = kuvailla
ulospuhua = ilmaista
ulosseisoa = kestää
ulostehdä = maksaa (myös 'varustaa' sotamies)
ulostoimittaa = selittää
ulosvetää = valikoida, poimia
vastaanseisoa = vastustaa
ylen ~ ylönantaa = hylätä, luopua; luovuttaa
ylitsekäydä = rikkoa (esim. käsky), voittaa (esim. tiedoissa)
ylitsepuhua = taivuttaa
ylitsevoittaa = voittaa, olla parempi kuin, vakuuttaa
ylösajatella = keksiä
ylösherättää = herättää
ylöskasvattaa = kasvattaa
ylöskehoittaa = aiheuttaa, sytyttää
ylös/lukea, -luetella = luetella
ylöslyödä = avata; pystyttää
ylösojentaa = korottaa (VKS:ssa ylösojeta)
ylöspanna = laatia, kirjoittaa
ylöspitää = tukea, ylläpitää
ylösvalistaa = valaista
Nykysuomen U, UtU (~ vokaalinpidentymä + ntU) -johtimisten intransitiivis-refleksiivisten verbien sekä muidenkin intransitiivisten verbi-ilmausten vastineina VKS viljelee yleisesti germaanisten kielten mukaisia refleksiiviverbejä (transitiiviverbi + refleksiivipronomini). Joillakin näistä refleksiiviverbeistä on VKS:ssakin synonyyminaan intransitiivis-refleksiivinen verbijohdos (ks. 23.3.1). VKS:n refleksiiviverbeille samoin kuin edellisen jakson prefiksiverbeille löytää yleensä helposti ruotsalaisen käännösvastineen, esimerkiksi (för)bereda sig, ge sig, glädjas ~ glädja sig, klä sig, röra sig, visa sig, vända sig, öva sig vain joitakin tapauksia mainitakseni.
Taajaan esiintyviä verbejä ovat mm. antaa, harjoittaa ~ harjoitella, käyttää ja valmistaa. Verbeihin liittyvä refleksiivipronomini on yleensä itsensä -, joskus myös hänensä, heidänsä -tyyppiä (ks. 17.3) ja 1600-luvun objektisääntöjen mukaisessa sijassa. Itse -alkuisten refleksiivipronominien sija ei useinkaan ilmene ortografiasta, sillä asun idzens lukutapa voi olla joko /itsens/ tai /itseens/ 'itseänsä'. Sitä vastoin 1600-luvun saarnakirjailijoiden jokseenkin harvoin viljelemän hänensä -tyypin sija näkyy yleensä ortografiasta: hänens(ä) - händäns(ä), heidäns(ä) - heitäns(ä), sinus(i) - sinuas(i) jne.
Seuraavassa joukko VKS:n refleksiiviverbejä aakkosjärjestyksessä ja ortografialtaan modernistettuina. En ole liittänyt hakusanoihin (= 1. infinitiivi) refleksiivipronomineja, koska kyseeseen tulevat useat variantit. Kunkin hakusanan kohdalla on nykykielen vastine/vastineita sekä esimerkkejä, joista ilmenee mm. käytetyn pronominin asu.
ahkeroita = ponnistella, pyrkiä, yrittää, tavoitella
Ika. me ahkeroitzisim itzem wilpittömäst Jumalan rackaudes
Kex. P. Pawali on i tzes ahkeroinnut
antaa = antautua, lähteä, ryhtyä, uhrautua ym.
LPet. andoi idzens saarna wircan; iloiten siehen [= kotiin] idzens anda ; anna idzes iloisest työhös
Raj. jotca idzens andawat Awioskeskyn 'menevät naimisiin'
Proc. eij hän anna itzens ennen lewolisexi
Kolck. ei rohjennut anda itzens - - Kircko-Matcalle ; JEsus on - - andanut itzens minun edestäni
Ika. on itze andanut hänens Weron alaisexi
asettaa = käyttäytyä, mukautua
Agr. Nin waimon pite itzense asettaman, ette - -; teme [kirje] Colosserin tyge asetta henens sen Epheserein tyge kirioitetun ielkijn
eroittaa = erota, irrottautua, luopua, lähteä (pois)
Kolck. eroitti hän itzens peräti Mailmalisista
Ika. eroittacaat teitän heistä [= pahoista]
estellä = esittää (teko)syitä, puolustautua; kieltäytyä
Andr. murhajat idziäns estelewät
Ika. Pilatus on händäns estellyt 'kieltäytynyt'
harjoitella ~ harjoittaa = opetella, oppia, perehtyä, totuttautua
LPet. [ihmiset] hariotaisit idzens Jumalan sanas
Ika. harjoitteli itzens , sekä hywisä - - tawois että myös kirjallisis menois
hirttää = hirttäytyä
Ika. hän hirtti itzens
ila(h)uttaa ~ iloitella ~ iloittaa = ilahtua, pitää hauskaa
Bång ilauttawat - - idzens 'ilahtuvat'
Ika. iloittelemas itzeens on käynyet ; [on sallittua] käyskennellä, ja cohtullisest itzeens iloitta
ilmoittaa = ilmestyä, näyttäytyä
LPet. Engelit owat itzens ilmoittanet ruumillises muodos
Kolck. Usco osotta ja ilmoitta itzens enimmäst Hädän - - Aicana
karttaa ~ kavahtaa = varoa, välttää
Agr. cartta sinuas , ettet sine Wina ioo /juo/; carta itzes omasta wärestä aijatuxestas
Ika. cawattacat teitän , ja älkäät - - cuorma candaco
kehua ~ kerskata = kerskailla, kerskua, ylpeillä
Agr. iotca heitens kerskasit
Thur. Älä kehu sinuas huomenesta piwästä [!] = päivästä
Ika. me kerskaamme myös meitäm Jumalasta
koota = kokoontua
Fav. olem - - tullet ia idzem coonnet
kumartaa = kumartua, nöyrtyä, taipua
Ika. pitä caicki polwet heidäns cumartaman
käyttää = käyttäytyä, menetellä
Agr. quinga me meiden pite kieuttemen
Thur. käyttäkäm idzem wisast
Ika. ystäwällisest itzens käyttää jocaista wastan
kääntää = kääntyä
Kolck. KÄännä sinuas minun puoleni
Proc. Käändäkät teitänne minun tygöni
Andr. käätkät teidän hänen tyköäns Tacaperin 'takaisin'
laittaa = käyttäytyä, suhtautua
LPet. cuinga meidän pitä idz em laittaman
Raj. pitä toinen toistans wastan i dzens laittaman
laskea = heittäytyä, laskeutua, paneutua
Agr. laske sinus merehen
Kolck. laski hän itzens Wuoteseen
levä (y) ttää = levähtää, levätä
LPet. idzens lewätti
Kex. lewäytä idzes (imperat.)
liikuttaa = liikahtaa, liikkua
LPet. jos - - idzeni liicutan , nijn - - cuoppan puton
luottaa = luottaa, turvautua
Kolck. sinuun köyhä i tzens luotta
LPet. siehen minäkin id zeni luotan
Andr. caicki - - luottacat idzens Jumalan päällen
lymyttää = lymytä, piiloutua
Ika. jotca itzens sielä luolaan lymyttäneet olit
lyödä (yhteen) = liittyä t. lyöttäytyä yhteen, yhtyä
LPet. löit itzens yhten
nojata = noja(u)t(u)a, turvautua
Kolck. Apu ja Tuki, johon hän taita itzens nojata
näyttää = ilmestyä, ilmetä, näyttäytyä, osoittautua
LPet. wohten muodol 'vuohien hahmossa' on itzens näyttänet
Flor. jos - - kihlattu - - taita sito 'todistaa' Ylkämiehens näyttänen itzens petolisex händä wastan
nöyryttää = nöyrtyä
Kolck. Ihminen nöyryttä itzens Jumalan edes
Ika. hän nöyrytti itzens
osoittaa = osoittautua
Proc. osottacam meitäm caikisa nijncuin Jumalan Palweliat
panna = paneutua, uhrautua
Thur. hän idzens sängyn päälle paneman piti
Ika. [Jesus] on itzens pannut sinun edestäs
pidättää , pitää = pidättäytyä, pysyä
Agr. hen malti ia pidhetti itzens mones asiasa; [omantunnon pitää] pitemen henes sen toisen Miehen [= Kristuksen] tyge
Raj. ne jotca pitäwät heitäns pois tästä - - Sacramendistä
pukea = pukeutua (VKS:ssa usein puettaa pro pukea)
Kolck. Hänen on annettu itzens Puke - - Silkillä
Ika. pukekam meitäm
Hamm. pukecat sijs teitän
saastuttaa = likaantua, saastua
Ika. se i tzens saastutta 'saastuu'
sadatella = sadatella, vannoa
Agr. nin rupeis hen itzens sadhatteleman
Ika. olit sadatelluet itziens
siirtää = siirtyä
Proc. nouse ja sijrrä sinus Mereen
sovittaa = mukautua, sopeutua, sopia
Ika. sowittaden hänens Jumalan cansa
Hamm. ei meidängän pidä sowittaman itziäm tämän Mailman Muodon 'tavan' jälken
tarita = tarjoutua
Ika. Juudas, on tarinnut itzens Christusta pettämän
teeskellä ~ tehdä = tekeytyä
Agr. iotca heidens tekeuet ylenwijsaaxi
R 1642 Amnon teeskeli idzens sairaxi Thamarin - - tähden
turvata = luottaa, turvautua
Agr. iotca Vskon päle ilman Töite h eidens turuasit
Bång turwa sinuas Jesuxen
uhrata = uhrautua
Agr. quin mös Christus henens wffranut on
Raj. ioca idzens - - Jumalalle vhranut on
vajottaa = vajota
Proc. Synnin cautta Cuolemaan itzes wajotat
valmistaa = valmistautua
Raj. Eikä - - siehen idzens walmista ; Cuinga idzecungin händäns walmistaman pitä
Fav. walmista sinuas kiusauxeen
vannoa = vanno(utu)a
Thur. joca Cuningans - - ala idzens wanno nut on
venyttää = kurottaa, kurottautua
Proc. wänytän minuani sen perän cuin edes on
vetää = vetäytyä
Andr. älä wedä sinuas pois nijden tyke 'tyköä, luota'
viivyttää = oleskella, viipyä
Andr. piti - - siellä id zäns wijwyttämän
virvoittaa = virkistäytyä
Fav. nijlle - - itzem wirgottacam
yhdistää = liittyä, yhtyä
Raj. yhdisti idzens Seuracunnan cansa 'tuli seurakunnan jäseneksi'
Nykykielen UtU - tai vokaalinpidentymä + ntU -johtimisten verbien (esim. hätäytyä ~ hätääntyä, sekautua ~ sekaantua) vastineina esiintyy VKS:ssa refleksiivis-intransitiivisia Unte UntU -johdoksia. Näiden rinnalla tapaa tosin alusta lähtien muotoja, joissa johtimen alku- U :n tilalla on vartalon loppuvokaalin pidentymä. Ortografiasta ei voi päätellä, onko kyseinen pitkä vokaali mahdollisesti lyhentynyt. Nykyisen kokoontua -verbin vahva vokaalivartalo on siis vaihdellen kokounte - ~ kokountu - ~ kokoonte - ~ kokoontu -, ja e -vartaloisten varianttien (kokounte - ~ kokoonte -) taivutus seuraavanlainen: kokouta 'kokoontua': kokountevat ~ kokoontevat 'kokoontuvat': kokounsit ~ kokoonsit 'kokoontuivat': kokou(n)nut ~ kokoo(n)nut 'kokoontunut'. Myös nykyisen pysähtyä -verbin vastineet VKS:ssa ovat mainitunlaista johdostyyppiä (nty -vartaloisia).
Seuraavassa esimerkkejä yleisimpien Unte - ym. verbien taivutuksesta (hakumuotona VntU -tyyppinen nykykielen 1. infinitiivi).
erkaantua
Agr. erawta, Erandekat, eransit 'erkaantuivat', ercaunnehet
Lju. Eranduuat
R 1642 eraunsit
hukkaantua
Agr. huckaunde, huckandeuat, huckaundeman ~ huckandeman ~ huckanduman (instr.)
hätääntyä
Agr. hätendemen (ill.), Hätennyet ~ hätendynet 'hätääntyneet'
Finno hätäynyt
R 1642 hätäynnyt
ilmaantua
Agr. ilmande, ilmaundeman (instr.), ilmaunsi, ilmaunsit 'ilmaantuivat', Sine ilmannuit, ilmaunnut
kokoontua
Agr. cocoundeuat ~ cocondeuat ~ cocounsit ~ coconsit 'kokoontuivat', cocondunet ~ cokonuet
R 1642 coconduwat ,
LPet. cocoundunet
lisääntyä
Agr. liseyte (inf.), lisende ~ lisäyndy 'lisääntyy', lisendemen ~ Lisendymen (instr.), lisenteken 'lisääntyköön', lisenysim
R 1642 lisändymän (instr.)
Andr. olis - - lisäynyt
sekaantua
Agr. Secande ~ secaunde, secandeman ~ secaundeman (instr.), ettei - - secaunne, secandunut
R 1642 secanduwat
Huom. Agricolan asut piseinyt ~ pisänyit /pisä(än)nyit/ 'pysähtyivät' edellyttävät tyyppiä pisääntyä (tai pisäytä) pro pysähtyä (muotojen i :llisyydestä ks. 11.3). Myös nykyisen heikentyä -verbin vastine on Agricolalla esitetynlaista tyyppiä: heickounde (3. p.), heickounnut, heickounduua (inf.).
Muist. Rapola (1965) mainitsee Agricolalta ja Ljungolta seuraavat U -johtimiset verbinmuodot: Agr. yleshereymen, Lju. Erauuat, lisäy, åsaw 'osuu', rambau 'rampautuu'. Nykyään tällaisia on vain murteissa ja runokielessä (esim. antaun, heittäyn, jättäyn, turvaun ym.). Huom. myös Laur. Petrin pysää 'pysähtyy': Jumalan sana tule ia pysä teissä .
Useilla VKS:n (t)tA -johtimisilla kausatiiviverbeillä on nykykielessä muuntyyppiset vastineet. Etenkin Agricolan konstruoimat ominaisuudennimien tA -johdokset (herraus -> herrauttaa, heikkous -> heikkouttaa ym.) ovat yleensä korvautuneet eri johdostyypeillä tai aivan muilla ilmauksilla. Nykyisen ilahduttaa, tukahduttaa -tyypin vastineet ovat d :ttömiä, ja niiden asu vaihtelee. Seuraavien esimerkkien hakusanoina ovat VKS:n verbinmuotojen edellyttämät infinitiivit ortografialtaan modernistettuina.
heikkouttaa (ja heikottaa) = heikentää
Agr. heickoutta ja häwitte, heicotetut
herrauttaa = hallita
Agr. iotca heiden ylitzens herrauthit
heräyttää = herättää
Agr. yleshäreytti, heräytit hänen, Hereyttemen (ill.)
hirmuttaa = pelottaa, kauhist[utt]aa
Agr. Laki, se Sielun hirmutta
Proc. hirmutta (inf.)
hullu (u) ttaa = tehdä hulluksi, puhua hulluja
Agr. hulluttapi, Hullutacos ? = houritko sinä
ila (h) uttaa ~ iloittaa
Agr. ilahutta (3. p.), ilahutti
LPet. ilahuttaman (ill.)
Raj. Ilautta
Flach. Iloittain
Just. iloitti
Bång iloitawat ~ ilauttawat
kauhuttaa = pelottaa, kauhist(utt)aa
Ika. cuolema meitä cauhotta
kirkkauttaa = kirkastaa
Agr. kirckauttaijs (kond.)
kuolettaa = surmata, tappaa
Agr. cooletti, cooletettu (yleinen 1600-luvulla)
levä (y) ttää = levähdyttää (ks. 23.2 s.v. levä(y)ttää)
LPet. idzens lewätti
lisä (ä) nnyttää = lisätä
LPet. wahwista ia lisännyttä (inf.)
lähäyttää = lähettää
Raj. lähäyttä, oli lähäyttänyt
läkä (h) yttää = läkähdyttää
Agr. läkeytte (3. p.), läkeytti, läkehytit ~ läkeytit
menestyttää = saada menestymään, antaa menestyä
Agr. menestytte (inf.), Sine - - menestytit
pimeyttää = pimentää
Agr. pimeytti 'pimensi'
rikkauttaa = tehdä, muuttaa rikkaaksi
Agr. rickautta (inf.) kieuhyteni 'muuttaa köyhyyteni rikkaudeksi'
runsa (h) uttaa = antaa runsaasti
Agr. runssahutta ~ runssahuta (imperat.); esim. kontekstissa Runsauta laupiutesi!
tukahuttaa = tukahduttaa
Agr. tucahutit (m. 3. p.)
tuore (hu) ttaa = kostuttaa, kypsyttää, tehdä hedelmälliseksi, kuohkeaksi ym. (nykykielessäkin tuorentaa ~ tuoreuttaa 'tehdä tuoree(mma)ksi')
Agr. toorehutta (3. p.), tooreutat (esim. seurakunnan uudella hedelmällä), [sade] tooreuttapi [maan]
LPet. nijttum - - satel tuoretais , [Jumala] tuorettapi Lehmäin - - lypsyxet
uskottaa = saada uskomaan
Agr. vskotti, ouat wscotetudh 'he uskovat', Sine wskotit
LPet. cuin hän - - uscotettu oli
Huom. myös ajattaa pro frekventatiivijohdos ajatella (Raj. ajatetun 'ajatellun').
VKS:n saarnakirjallisuuden tyyliin kuuluu mm. runsas karitiiviadjektiivien ja niiden edelleenjohdosten viljely, esimerkkinä vaikkapa Ikalensiksen tällä sanomattomalla, Puuttumattomalla ja mittamattomalla Jumalan rackaudella. Toistuvia ilmauksia ovat Ikalensiksen käyttämien adjektiivien lisäksi mm. katoomatoin, käsittämätöin, lukematoin, sammu(tta)matoin. (Karitiivijohtimen äänneasusta ks. 9.1.). Useiden karitiiviadjektiivien vastineena on nykykielessä yleensä muu ilmaus: hedelmätöin 'turha, karu (maa)', hil(l)imätöin 'raju', hieromatoin 'puhdas', jumalatoin 'syntinen', katoomatoin 'ikuinen, pysyvä', mittaamatoin määrätöin 'suuri, valtava', puuttumatoin 'jatkuva, täydellinen', pyhätöin 'epäpyhä', saattamatoin 'rampa, vaivainen', tasatoin 'epätasainen', tavatoin 'huonotapainen' ym. (samoin tavattomuus 'tapojenpuute'), turmelematoin 'puhdas, tahraton' jne.
Karitiiviadjektiiveista ja niiden edelleenjohdoksista tapaa seuraavanlaisia erikoisuuksia. Kantaverbistä puuttuu joskus 3. infinitiivin mA -tunnus: Agr. Christittömet 'ristimättömät, ei-kristityt, epäkristityt', Christitömille (toisaalla myös Christimetoin), LPet. wihittömild 'vihkimättömiltä', Ika. hierottoman 'puhtaan' oman tunnon (samalla kirjoittajalla myös hieromatoin ja Kexleruksella hieromattoman oman tunnon). Toisaalta mA -tunnuksen saattaa tavata denominaalisestakin johdoksesta: Agr. wilpimetoin 'vilpitön', cunniamattudhesa 'kunniattomuudessa'. Sporadisesti näkee kahden karitiivijohtimen kasaumia: Agr. mittamattomaton, Ika. Synnittömättömäxi, vscottomattomain cansa, Flach. raohattomattomudest. Agricolalla kantaverbi on joskus passiivissa: laijtettamatoin 'moitteeton', ruuettamatoin 'koskematon' (ruveta = tarttua), tutkittamatoin, tuttamatoin 'tuntematon', woijtettamatoin, weltettemetoin ' jota ei voi välttää'. 1600-luvun kirjoittajista Procopaeus on teorioinut karitiiviadjektiiveihin inen -johtimen: Häpiä ja wastamatoinen 'säädytön' Asia, wastamatoinen ja sopimatoinen Asia, hieromatoinen hywä oma Tundo, Kirjatoinengin (LPet: kirjatoingin), catomatoinen ja turmelematoinen Perindö, mittamattoinen Laupeus. Samainen Procopaeus suosii inen -johdinta muutenkin (mm. Sydäinen pro sydän).
Karitiiviadjektiivien ominaisuudennimijohdoksissa Agricolalla on väliin ttOmA -tunnuksen sijasta pelkkä tt -aines: hilimettudhens 'hillittömyytensä', häpiemettys, coolemattudhen, cunniattuttan 'kunniattomuuttani', modhottuxens /muoðottuuksens/ 'tavattomuutensa', Naimatus 'naimattomuus', Onnetus, tottelematus jne. Huom. myös alastudheni 'alastomuuteni' ja minun hawaidzemuttan 'havaitsemattomuuttani, huomaamattomuuttani' wastan. VKS:n sanakirja antaa hakusanaksi ominaisuudennimien havaitsemuus 'huomaamattomuus'. Silva Kiuru (1988: 161–162) on pohtinut kyseistä sananmuotoa yhtenä Agricolan muoto-opin erikoistapauksena. jossa teonnimien taivutukseen on vaikuttanut ominaisuudennimien taivutus (vrt. juopumus : juopumus + ta ja vanhuus : vanhuut + ta). Agricolan karitiiviadjektiiveista johtamat ominaisuudennimet noudattavat viron kielestä tuttua systeemiä, esim. õnnetu 'onneton' -> õnnetus 'onnettomuus', alastus 'alastomuus'. (Karitiivijohtimen historiasta ks. Hakulinen 1979: 182–183.)
Karitiiviadjektiivien obliikvisijat lienevät olleet hankalia, koskapa 1600-luvullakin tapaa kontaminaatioita, mm. Ikalensiksella asut syttömätä (parikin kertaa) ja syyttömät, ts. syyttä + syyttömä(nä). Hyvin yleinen on pleonastinen ilmaus epäkelvotoin (Agr. epekeluotoin, Ika. minulda epäkelwottomalda jne.). Muuten epä -alkuliite on VKS:ssa selvästi harvinaisempi kuin nykyään; Agricolalla on adjektiivit epäjumalinen, epäkelvollinen ~ epäkelvotoin, epälukuinen, epätietoinen, epäuskoinen sekä joitakin substantiiveja, 1600-luvulta mainittakoon Kolck. Epätiedos 'epätietoisuudessa', Epäuscoiset Waimot .
Nykysuomen deverbaalisten nominijohdosten välillä vallitsee semanttinen työnjako: minen -tyyppi on lähes aina teonnimi (tai prosessinnimi), ja teonnimiä ovat myös nti -, ntA -, UU - ja monitavuisten verbikantojen U -johdokset (esim. juonti, lausunta, keruu, suojelu). Sitä vastoin muut johdostyypit - Us, O, mA, mUs, ntO, Os ym. ovat usein teon tuloksen tai kohteen nimiä tai leksikaalistuneita. Nykysuomessa hallitseminen ei ole samaa kuin hallitus eikä rukoileminen samaa kuin rukous, eivät myöskään oleminen, olemus ja olento tai tutkiminen, tutkimus ja tutkinto ole toistensa synonyymeja.
VKS:ssa johdostyypit eivät ole semanttisesti eriytyneet, joten samalla johdoksella on milloin teonnimen, milloin muu funktio. Yleisimmät johtimet ovat minen, mUs ja Us ~ Os (vaihtelusta ks. 11.2), ja näiden lisäksi esiintyvät U, O, mA ja ntO. Nykysuomen nti -, ntA - ja UU -johtimet ovat tulleet kirjasuomeen vasta 1800-luvulla murteiden taistelun myötä: 1600-luvun teksteissä ne ovat likimain tuntemattomia, eikä 1700-luvun kirjallisuudestakaan löydy kuin muutama tapaus. Myös nykyinen suojelu -tyyppi on VKS:ssa s -loppuinen ja siis Us -johtiminen: suojelus, varjelus. Mainituista johtimista minen ja mUs liittyvät erityyppisiin verbikantoihin, kun taas Us ~ Os esiintyy monitavuisissa A -vartaloissa (kirkastus, opetus, parannus), eräissä supistumaverbeissä sekä ele / ile - ja (A)i(t)se -vartaloissa (siunaus, palvelus, häväistys). Muiden johdinten käyttö on pitkälti verbikohtaista.
a) minen - ja mUs -johdinten käyttöön liittyy VKS:ssa seuraavanlainen erikoisuus. Johtimet ovat täydennysjakaumassa siten, että yksikön nominatiivina esiintyy mUs -loppuinen muoto ja obliikvisijoissa mis(e) -vartaloinen: johtimet kuuluvat tavallaan samaan semanttiseen paradigmaan, esim. kysymys : kysymiset, ylösnousemus : ylösnousemisen. Tästä syystä minen -nominatiivit ja mUkse -vartaloiset obliikvisijat ovat harvinaisia. Koska nämä johdostyypit ovat VKS:ssa synonyymisia, niillä on usein kontekstissaan nykyisestä poikkeava funktio. minen -tyyppiä käytetään mm. seuraavaan tapaan (esimerkkien ortografia modernistettu): pyhät asumiset 'asunnot', paras uloskäyminen 'menestys', Kristuksen kärsimiset 'kärsimykset', kärsimisen kanssa 'kärsivällisesti', anomisen jälkeen 'pyynnöstä', kanssakärsimisestä 'säälistä', estelemiset 'tekosyyt', sanoa karttamiseksi 'varoitukseksi', suunantamisen kautta 'suudelmalla', saada ylöspitämisens 'elatuksensa', jnk hautaamises ,'hautajaisissa', olla isoomises ja janoomises 'nälässä ja janossa', puuttumisen 'puutteen' ajalla, ulkonaisella käyttämisellä 'käytöksellä', syntymisen 'syntymän' jälkeen, veriset aikoimiset 'aikomukset', pappi (tykö)sanoo syntiselle anteeksiantamisen, Jumala suo iloisen ylösnousemisen jne.
b) Nykykielessä on verrattain harvoja mUs -johtimisia teonnimiä (esim. katumus, pyrkimys, väsymys, ylösnousemus); useammin mUs -johdos ilmaisee teon tuloksen tai kohteen (elämys, kantamus, kertomus, kokemus, kysymys ym.). VKS:ssa on suuri joukko nykykielessä esiintymättömiä mUs -johdoksia: ajattelemus, antamus, estelemys 'tekosyy', astumus, hautaamus, haistamus 'hajuaisti', heräitsemys, hukkaamus 'menettäminen', iloitsemus, juomus, korjaamus, kyselemys, käymys, lahjoittamus, lakkaamus, laskemus, lukemus, löytämys, maistamus 'makuaisti', mestaamus 'menettäminen', pahansuomus, rupeemus 'tuntoaisti', syntymys, tulemus, tutkistelemus, täyttämys, valistamus, vartioitsemus, viipymys, ylönsyömys jne.
c) Ojansuu (1909) esittelee joukon Agricolan Us ~ Os -johtimisia muodosteita, jotka ovat nykysuomessa tuntemattomia. Näytteeksi joitakin: estäys 'estäminen', haastaus 'kielto', muistaus 'muistaminen, muisto', lankeus 'lankeemus', toivous 'toivo(minen)', turvaus 'turvaaminen', täyttäys 'täyttymys'. Seuraavien johdosten t -aines lienee kirjoitus, opetus -tyyppien analogiaa (niissähän t kuuluu vartaloon): kutsutus 'kutsumus', neuvotus 'neuvo', rikotus 'rikkomus'. Huom. myös mainitos 'maininta', ulosvalitus 'valitseminen'. Muutama autenttinen esimerkki Us ~ Os -johdosten käytöstä nykyisen minen -tyypin funktiossa 1600-luvun saarnoissa:
Hamm. rucoilla - - Pyhän Hengen Hallitusta ja ylöswalistosta ; Mailman Lapsist Eroitus , eli Wieroitus ; Jumalalle ja Caritzalle Omistus ; tecopyhäin kerscaus hywistä Töistä
Kolck. nautitzi - - Christuxen Ruumin ja Weren - - yhdistyxexi Wapahtajans JEsuxen canss
Proc. Nijtä - - waiwa paljon Saarnamus, ja ylenpaldinen Ajatus
Raj. yxikertaisten selkiämmän ymmäryxen tähden
Ika. Opetuslapset [ovat rukoilleet] vscon lisännöstä .
d) U - ja O -johtimiset deverbaalit (vaihtelusta U ~ O ks. 11.2) ovat nekin VKS:ssa milloin teonnimiä, milloin teon tuloksen, kohteen ym. nimiä: anto 'anti, antaminen', elo 'elämä', [Jumalan sanan] kuulo, [jllak] on kova muisto 'muisti', yksinkertaisten selkiämmän muiston 'muistamisen' tähden, [enkelien] näky 'näkeminen', [turhan kunnian] pyyntö 'tavoittelu' (pro pyytö ; n -aines on kääntö, vääntö -tyyppisten johdosten analogiaa), [turhain asiain] tieto, [Jumalan] tunto jne.
e) mA -johdokset ovat sanoja elämä, kuolema ja juoma lukuun ottamatta harvinaisia: syntymä, sikiimä, saama, 'omaisuus, se mitä on saatu', suoma 'suosio', tuoma sekä jotkin muut. Vain jonkin verran yleisempiä ovat 1600-luvun teksteissä ntO -johdokset: asunto, elanto, hävintö, kasvanto 'kasvu, kasvannainen', katsanto 'ulkonäkö', kuolento 'kuolema', [hyvä] kädenkäyntö 'menestys', liikunto, (täältä)lähdentö 'kuolema', (läsnä)olento, ravinto, sovinto, vähävointo 'kyvyttömyys'. Huom. myös seuraavat lakikielen yhdyssanat: asuntomies 'vakinaisesti asuva', oluenmyyntö, palantoviina 'paloviina', perintömaa, saantomaa 'ansiomaa'. Seuraavalla vuosisadalla ntO -johdosten käyttö lisääntyy.
VKS:n sanaston yhtenä piirteenä ovat pitkät johdostyypit, joiden sijasta nykykieli käyttää esimerkiksi kantasanaa tai lyhempää johdosta. Useat VKS:ssa "normaaliin" kielenkäyttöön kuuluneet ilmaukset tajutaan nykyään arkaistisen juhlaviksi, ja niitä käytetään kirjallisuudessa tyylin sävyttiminä. Edellä on ollut puhetta mm. karitiiviadjektiiveista (23.4.1) ja deverbaalisista minen -johdoksista (23.4.2). Näiden ohella huomiota kiinnittävät lukuisat yhdysperäiset inen -johdokset, jotka nykykieli on korvannut lyhemmillä ilmauksilla.
Aktiivin 1. partisiippiin liittyy yleisesti inen -johdin, esim. kauhistavainen, seuraavainen, tulevainen pro pelottava (kauhistava), seuraava, tuleva (ks. tarkemmin 19.5.2). Nykyistä yleisempiä ovat myös deminutiivisubstantiivit, kuten aurinkoinen, jalopeurukainen, kirjainen, kipinäinen, kynttiläinen, lapsukainen, leipäinen, leiviskäinen, ma(a)ilmainen, neitsykäinen, piikainen, poikainen, sieluinen, vakkainen, varpulainen ym. Adjektiivien llinen -johtimesta ll -aines on nykyään useissa tapauksissa kadonnut tai käytössä on muu ilmaus: autuaallinen 'autuas', halullinen 'hellä' (esim. äiti), helpollinen 'helppo', hirmullinen 'hirmuinen', ilollinen 'iloinen', iällinen 'iäkäs', jokapäivällinen 'jokapäiväinen', kauheellinen ~ kauhiallinen 'kauhea', kuolemallinen (Agr. colemalisen coorman 'kuoleman taakan'), laupiaallinen 'laupias', lustillinen 'suloinen, iloinen, oivallinen', pitkäiällinen, rakkaallinen 'rakas', riemullinen 'riemukas', terveellinen 'terve', vaimollinen 'nais-' (esim. vaimollinen sääty), voimallinen 'voimakas'. Myös useiden Ainen -loppuisten adjektiivien normaalityyliset nykyvastineet ovat lyhempää tyyppiä: ainokainen 'ainoa', armahainen ~ armiainen 'armas', ihanainen, kevykäinen ~ köykäinen 'kevyt', lyhykäinen 'lyhyt', pikkurainen ~ piskurainen 'pieni, pikkuinen', riettainen 'rietas', viheliäinen 'kurja, surkea', viheriäinen 'vihreä'.
Mainittakoon tässä myös nykyisten erilainen, monenlainen, kahdenlainen ~ kahtalainen ym. adjektiivien VKS:n aikaisista vastineista. Se lAinen -johdin, joka yleensä liittyy genetiivimuotoisiin pronomineihin, lukusanoihin ja adjektiiveihin, on alkuaan laji -substantiivin (< r. slag) inen -johdos, siis toista lähtöä kuin suomalainen, hämäläinen -tyyppisissä sanoissa esiintyvä homonyyminsa (= lA + inen). Jälkimmäinen johdin on VKS:ssa samassa käytössä kuin nykysuomessa; sitä vastoin laji -sanaan pohjautuva lAinen esiintyy lähinnä lukusanojen yksi, kaksi yhteydessä: yhtäläinen, kahtalainen. Yleinen on myös ilmaus yhdenkaltainen 'samanlainen'. Sporadisesti tapaa sellaisia adjektiiveja kuin hywänlainen 'hyväntahtoinen'(Flach), häjynlaiset 'ilkeät' (LPet). Muista lukusanoista sekä pronomineista moni ja kaikki VKS:ssa käytetään nAinen -johdoksia: kolminainen, neljänäinen, viisinäinen, moninainen, kaikkinainen .
Agr. ychteleinen Rackaus, ychteleiset (LPet. yhden caltaist 'samanlaista', Raj. yhdencaldaisen 'samanlaisen'), Wijsineiset Psalmit eli Kijtoswirdhet
Proc. cahtalaisel woitoll
Flach. cahtalaiset asiat
Ika. cahtalaisen cunnian, caickinaisten Syiden tähden
Raj. Josa colminaiset edespannan
LPet. colminaisi Jumalald rucoilem; Cusa Neljänäisi Rucoilem; meidän moninaiset Syndim; jywiä ia caickinaist rawindo
Thur. caickinaiseen Jumalattomuteen.
Johdoksella erinäinen on normaalisti merkitys 'erillinen, erityinen, erikoinen' (Agr. [kaikki] opettauat erineijsist Sydhemiste 'erilaisista' = nykyr. kaksimielisin sydämin); 1700-luvulla merkitys 'erilainen' on jo tavallisempi. Johdos erilainen esiintyy vuoden 1642 Raamatussa, saarnoista en ole sitä tavannut: erilaisia wijnoja. Synonyymina on adjektiivi eri(n)kaltainen.
Muiden kuin edellä mainittujen pronominien yhteydessä, samoin moni -pronominin nAinen -johtimen varianttina, VKS viljelee kaltainen, muotoinen -adjektiiveja sekä jonkin verran moinen -johdinta. Nykykielen pronominaaliadjektiivien jollainen, jonkinlainen, millainen, sellainen ja tällainen vastineet ovat VKS:ssa seuraavantyyppisiä: jonkakalt(t)ainen ~ jonkamuotoinen ; jonkunmuotoinen ; minkäkalt(t)ainen ~ minkämuotoinen ~ kuinkakalt(t)ainen ; senkalt(t)ainen ~ senmuotoinen (semmuotoinen) ~ semmoinen ; taan ~ tain ~ tä(mä)nkalt(t)ainen .
Agr. toisenmoissa 'toisenlaisena'
Juhana III:n kirje senmoisest
Flach. tämän caldaisesa, täncaldaisen suuren armon, Taincaldaiset, sencaldaisen
Kolck. taincaldaisesta surullisesta Puheesta
Proc. mingäcaldainen
Raj. mingä muotoinen ihminen
Ika. tancaldaisella uscolla, täncaldaista paha Maailma
Hamm. Tain caltaista .
Sekä vanhat kansankielessä käytetyt lainasanat että nuoret kirjalliset lainat esiintyvät yleensä VKS:ssa vierasasuisina: niiden ortografia on lähdekielen, yleensä ruotsin (joskus latinan) mukainen. Kansankielessä lainojen vieraat konsonantit b, d, g ja f lienee kuitenkin äännetty suomalaisittain, esimerkiksi pasuuna, pruukata, tuomari, trenki, kreivi, kryyni, vanki, vaari, vati jne., vaikka kirjoitusasuna yleensä on Basuna, Brucata, domari, drengi, Greifwi, Gryni, Fangi, Faari, Fati. Tähän tuntuvat viittaavan myös satunnaiset suomen mukaiset kirjoitusasut.
Kansankielen lainoista suuri osa on jäänyt kieleen pysyvästi, nuoret kirjalliset lainat taas ovat joko korvautuneet omakielisillä ilmauksilla tai saaneet suomalaisemman äänneasun. Aina ei VKS:n kirjallisia lainoja ole edes pyritty suomalaistamaan, vaan ne on otettu tekstiin eräänlaisina sitaattilainoina: Agr. se Aphricanus Pispa pyhe Augustinus Hypponensis (Hippo on Afrikassa, Välimeren rannalla sijaitseva kaupunki); se Asianus pyhe Pispa Basilius Magnus Caesariensis Greki (Basileios Suuren kotikaupunki oli Kappadokian Caesarea); LPet. Hadrianus Papa 'paavi'. Vieraskielisistä sijamuodoista ks. lauseopin jaksoa 30.4.
Niin Agricola kuin 1600-luvun kirjoittajat käyttävät väliin rinnan vieraskielistä ja suomalaista ilmausta. Pelkkä omakielinen termi ei ole riittänyt merkityksen vakiintumattomuuden vuoksi, mutta se helpottaa ruotsin- tai latinankielisen ilmauksen ymmärtämistä. Yleisintä on vieraskielisten substantiivien "selittäminen", mutta usein varmistetaan samalla tavoin myös verbien merkitys. Seuraavassa näytteitä eri kirjoittajilta:
Agr. Huhu, ia turualinen sanoma eli - - Jumalinen ws itidhingi ; Stoli ia Istuin ; Glosun eli toimitoxen ; Kettarin ia Eriseuraian ; Sententiat , Puhet, Sarnat ; Fataburi ia Aitta
Speitz warieluxen ja protectionin ala
LPet. implet , täyttä ; Materiast eli ainest, jus eli oikeus ja woima ; Necromantiat eli Mustikirioi 'kirjoja'; Author eli Alcu ; Präntäyxet eli Präntin tawan ; Pater-Familias ia Perhen-Haltia ; Scribent ia kirjoittaja ; Phantasia eli ajattelemus
Proc. Insegelin eli Sinettimen cautta; sihen Haminan ja Asumapaican ; determineraman eli osottaman
Raj. consensus ia yximielisys ; fundamenttiä ia perustosta
Bång walediceraisi ja hywästi jätti
Kex. jää hywäst ja sitä pitkä Valeti (latinan valeo -verbin yks. ja mon. 2. persoonaa käytetään jäähyväissanana: vale / valete '(jää/jääkää) hyvästi', vainajalle osoitettuna aeternum vale 'jää iäksi hyvästi'); administrerat eli jaca ; Philosophi eli ne wijsat
Kolck. Cunnia-Nimi ja Titel ; Clenod ja Tawara .
Varsinaisten lainasanojen lisäksi VKS:ssa on runsaasti merkityslainoja, ts. lähdekielen termien sanasanaisia käännöksiä. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa prefiksiverbit (ks. 23.1), osaksi myös refleksiiviverbit (23.2), verbeihin liittyvät postpositiorakenteet (31.2), useiden apuverbien merkitykset (32.2 ja 33) sekä lukuisat muut ilmaukset (esim. löytää 'keksiä, havaita', mennä pahasti 'kohdella huonosti', etsiä 'koetella, kurittaa' ym.).
Lainat edustavat useiden alojen käsitteitä, mutta on luonnollista, että valtaosa liittyy Ruotsin hallintojärjestelmään: maallisen hallinnon, kirkon ja koululaitoksen termistöllä on tärkeä osuus. Esittelen niin Agricolalta kuin 1600-luvun teksteistä tapaamiani muukalaisuuksia karkeasti kolmia ryhmitettyinä: a) paikkojen ja asukkaiden nimiä, b) arvonimiä ja ammatteja ja c) muita lainasanoja.
Koska kahden ensimmäisen ryhmän termit ovat yleensä kirjallisia lainoja eikä lukutavasta yksittäistapauksissa voi olla varma, käytän näissä hakumuotona VKS:n ortografista asua (joissakin tapauksissa mainitsen rinnakkaisasun). Kolmanteen ryhmään (muita lainasanoja) sisältyy mm. kirkkoon, koulusivistykseen, oikeus- ja sotalaitokseen kuuluvia käsitteitä, mutta myös runsaasti muita, hankalammin kategorisoitavia termejä. Tämän ryhmän hakusanojen ortografian olen modernistanut mikäli mahdollista, mutta mainitsen tarpeen mukaan VKS:sta tapaamani asun tai asut sulkeissa. Olen pyrkinyt esittelemään vain suhteellisen tavallisia lainasanoja, en yksittäisen kirjailijan tai kääntäjän käyttämiä hätäratkaisuja (esim. Agricolan wogha 'uskaltaa' ja truua 'pakottaa' ruotsin våga - ja truga -verbien vastineina). Muussa kirjallisuudessa esiintymättömiä lainasanoja on erityisen runsaasti Ruotsin hallitsijoiden kirjeiden, plakaattien, asetusten yms. suomennoksissa.
a) Paikkojen, kielten ja asukkaiden nimiä
Bethlehemiterit = betlehemiläiset
Careli, Carelia = Karjala
Colosserit ~ Colosserin kansa = kolossealaiset
Corintherit = korinttolaiset
Darffti ~ Dorpti ~ Dorpat = Tartto (r. Dorpat)
Eistit ~ Eestit = virolaiset
Galaterit = galatealaiset
Gollandi = Gotlanti
Graecia ~ Graecan maa ~ Grekinmaa = Kreikka
Greca(n kieli) = kreikka
Greki ~ Grekiläinen = kreikkalainen (Agricolalla myös Grekillinen)
Hebraica(n kieli) ~ Hebrean kieli
Hebrerit = Ebrerit = heprealaiset
Hispa(n)nia = Espanja
Kesoi = Tallinna
Moabiterit = moabilaiset
Romarit, Romarin cansa = roomalaiset
Romi = Rooma
Räweli = Tallinna (r. Reval)
Samariterit ~ Samaritanit = samarialaiset
Tanmarcki = Tanska
Thessaloniterit = tessalonikalaiset
Uuden Linnan Lääni = Savonlinnan (linna)lääni
Wallinmaa = Italia (r. Valland ; valsk ~ välsk 'romaaninen, kelttiläinen, ulkomaalainen'; valloner 'valuunit', romaaninen kansanheimo Belgiassa)
Adeli, Adelsmies = aateli, aatelismies
Borg(h)ari ~ Porghari = porvari
Borg(h)mestari ~ Bormestari = pormestari
Böveli = pyöveli
Capitulares = tuomiokapitulin jäsenet
Caplani = kappalainen
Doctor = tohtori
Drot(t)ningi ~ Drötingi ~ Trötingi = kuningatar
Drotz(i) ~ Drotzeti = drotsi, oikeuslaitosta valvova virkamies (r. drotz, muinaisr. drotsäte)
Ewangelisteri = evankelista
Excellentzi /eksel(l)enssi/ = 'ylhäisyys' (r. förträfflighet, högvördighet), ministerin ym. tittelin lisänä
Faari = isä
Fougdi = vouti
Frouwa = rouva, emäntä, valtiatar; nimen edellä Fru ~ Frw
Frökinä = neiti (neito), nimen edellä Fröken ~ Frökin ; esim. kuningatar Kristiinan tittelinä
Försti = ruhtinas
Churförsti = vaaliruhtinas
Isoiförsti = suuriruhtinas
Peri ~ Perindöförsti = perintöruhtinas
Förstinna = ruhtinatar
Churförstinna = vaaliruhtinaan puoliso
Peri ~ Perindöförstinna =perintöruhtinatar
Suurförstinna = suuriruhtinatar
General Gubernator ~ General Gouverneuri = kenraalikuvernööri
Gre(i)fwi (adj. Greifwillinen) = kreivi
Gre(i)fwinna = kreivitär (Peri-Grefwinna = perintökreivitär)
Hand(t)wärkari = käsityöläinen
Herr (nimen edellä)
Hertog(h) ~ Härto ~ Hertua = herttua
Hertiginna ~ Herttoinna ~ Hertuinna = herttuatar
Hoffwimies ~ hoomies /huomies/ ~ hoimies = kuninkaan aseellinen palvelija, hovimies; sotamies (muinaisr. hooman)
Huowi = huovi, kuninkaan aseellinen palvelija, henkivartija, hoviherra; ratsumies (r. hovman)
Knihdi = nihti, sotilas
Krouwari = majatalonpitäjä
Lagmanni = laamanni, lakimies
Majestas ~ Maijesteti = majesteetti
Muori = äiti
Officerari = upseeri
Patriarchinna = patriarkan vaimo (esim. Raakel)
Pfalzgre(i)fwi ~ Palatzgrefwi = pfalzkreivi
Pfalzgrefwinna = pfalzkreivin puoliso
Pr(a)esidenti = presidentti, puheenjohtaja
Pro-Cancellarius = (yliopiston) sijaiskansleri
Prophetissa = naisprofeetta
Prowasti = rovasti
Psalmista = psalminkirjoittaja
Riddari = ritari
Ridderskapi = ritaristo
Skippari = kippari, laivuri
Skriffwari (Cammariskrifwari) = kirjuri
Snickari = puuseppä
Student(i) = ylioppilas
Ståthållari = käskynhaltija
Öfwersti = eversti
akatemia (Academia)
almusa (almosa ~ almusa) = almu
amma = imettäjä
apoteekki = apteekki
aurtua = äyrityinen
dedikaatio = omistus(kirjoitus)
dediseerata = omistaa
dikteerata = sanella
draki = lohikäärme
eskvadroni (Esquadroni) = eskadroona, ratsuväen perusyksikkö (ransk. escadron, r. skvadron)
fadderlahja = kumminlahja
falski = väärä
familia = perhe
fantaseerailla (phantaseraella) = kuvitella
fiikuna (ficuna ~ ficona) = viikuna
forbannata = kirota
förräädäri (Förrädhari ~ förrädari) = petturi
förstindömi = suuriruhtinaskunta
glosu = glossa (t. glossi), sanan selitys
gästninki = pakkovierailu, pakollinen majoitus (= VKS:n vierasten vaivaaminen, vierastaminen)
hengistö ~ hingisti = ori (r. hingst)
hofrätti (Hoffrätti) = hovioikeus
hospita(a)li = sairaala
huovi = hovi
inseegeli ~ insigli (Insegeli) ~ signetti = sinetti
kemppi = sankari, uljas
klasi ~ glasi = lasi
klooki (Cloki) = viisas
klostari = luostari
konsekreerata (consecrerata) = pyhittää
krantsi = seppele
krouvi = majatalo
kru(u)si (Crusi) = pata, ruukku
kru(u)ti = ruuti
kry(y)ti (krydi) = ryyti, mauste
krytääjä (krydäjä) = maustaja
kusti = muona
kymnasium(i) (Gymnasium) = lukio
kyöpeli (köpeli) = kummitus
lustinen = iloinen
lustillinen = suloinen, oivallinen
lustitarha = paratiisi, yrttitarha
lykky = onni
manata = kehottaa
manttaalilengdi (Mantalilängdi) = henkikirjoitusluettelo
medikamentti = lääke
meklari = välittäjä
ordninki (Ordningi) = järjestys
palkki = kaari (lakikielessä)
persoona = henkilö
penninki = (hopea)raha
piili = nuoli
planttu = taimi
poksta(a)vi ~ pu(u)ksta(a)vi (B(u)ockstawi) = kirjain
pramata = kerskua, koreilla
prami = kerskailu; loisto
preivi (breivi) = kirje
presenteerata (praesenterata) = näyttää
privilegia, privilegium = etuoikeus
pruukata (brucata) = käyttää
präntti ~ pränttäys ~ präntin tapa/ meno = painaminen, paino(taito)
präntätä = painaa
pärmä = pergamentti
raati (Radhi) = neuvosto, raati
rekninkikonsti = laskutaito (myös rekninkimestari)
rekommendeerata = suositella
regementti ~ regimentti = hallitus; rykmentti
regula = sääntö, ohje
räntty (rento ~ ränty) = korko
riikki (Rijki) = valtakunta
ro(o)si (Rosi) = ruusu
räätti = ruokalaji
signetti ks. inseegeli
skanssi ~ skantsi = valli, saarto
skippunta = kippunta, 20 leiviskän painomitta (r. skeppund)
skoulu (Schoulu) = koulu
skyti (skydi) = kyyti, kuljetus
slahdata = teurastaa
spanni = panni, 1/2 tynnyrin viljanmitta
speili = peili
stalli = talli
steilata = teilata, so. kiinnittää teiliin (ks. steili). Rangaistuksen koventamiseksi kuolemaantuomittu kiinnitettiin teilin päässä olevaan pyörään ja hänen jäsenensä ruhjottiin tällä tavoin.
steili = teili, so. teilauksessa käytetty kidutuspaalu, jonka päässä oli pyörä
studeerata = opiskella, tutkia
taaleri (Da(a)leri) = taalari
taverneri = taverni, majatalo
templi = temppeli
terninki ~ tä(ä)rninki (Terningi)= noppa
titulus = titteli
tiunti = kymmenys
täärätä = tuhlata (varojaan), mässätä (r. förtära)
vihtiskooli = vaakakuppi (r. viktskål)
vissi = varma, tietty
VKS:ssa on aivan kuten nykysuomessakin sekä vakiintuneita että tilapäisiä lyhenteitä. Koska käytetyt lyhenteet enimmälti pohjautuvat latinaan eivätkä niin ollen ilman muuta avaudu nykylukijalle, esittelen valikoiman 1600-luvun teksteistä tapaamiani. Omistuskirjoituksista ja vainajien personalioista löytyy runsaasti arvonimien yms. lyhenteitä; yleisimmin on lyhennetty ilmaukset Teidän (Kreivillinen) Armonne, Teidän Herranne, Hänen (Kuninkaallinen) Majesteettinsa, samoin tittelit Herra ja Rouva sekä niiden epiteetit Suurisyntyinen tai Vapaasyntyinen (tällaisissa aina iso alkukirjain). Saarnateksteissä Raamatun kirjoihin viitataan latinankielisin lyhentein, samoin käytetään latinaisia lyhenteitä niissä tapauksissa, joissa nykykielisenä lyhenteenä on esim ., jne ., ks ., ts. ja vrt. Yleisimpiä, samassakin tekstissä toistuvia lyhenteitä ovat P. (= pyhä), K. (= kuningas) ja D. (= tohtori).
Esittelen lyhenteet kahtena ryhmänä: a) Raamatun kirjojen lyhenteet ja b) muut lyhenteet. Raamatun kirjoista ovat mukana vain ne, joiden merkitys ei ilman muuta selviä latinaisesta lyhenteestä (valtaosa profeetoista sekä evankeliumit jäävät ulkopuolelle). Eräiden b-kohdan lyhenteiden kohdalla valaisen käyttöä esimerkein siksi, että kyseisten lyhenteiden asu horjuu. Näytteinä VKS:n tilapäisluontoisista lyhenteistä luettelossa esiintymättömät Laur. Petrin ilmaukset Armol: ja Hyw: Her: Jumala (= Armollinen ja Hyvä Herra Jumala) ja Rackat CHrist. Yst. (= Rakkaat Kristuksen t. Kristilliset Ystävät).
a) Raamatun kirjojen lyhenteitä
VT
Gen. = 1. Mooseksen kirja (Genesis)
Ex(od). = 2. Moos. (Exodus)
Lev. = 3. Moos. (Leviticus)
Num. = 4. Moos. (Numeri)
Deut. = 5. Moos. (Deuteronomium)
Par(al). = Aikakirja (Paralipomenon)
Reg. = Kuningasten Kirja (Liber Regum)
Chron. = Aikakirja (Liber Chronicorum = Vulgatan Paralipomenon)
Pro(v). = Sananlaskut (Liber Proverbiorum)
Eccl. = Saarnaaja (Ecclesiastes)
Cant. = Korkea Veisu (Canticum Canticorum)
Es(a). = Jesaja (Esaia = Vulgatan Isaias)
Thr(en). = Valitusvirret (Threnus = Vulgatan Lamentationes)
Ez(ech). = Hesekiel (Ezechiel)
Os. = Hoosea (Osea)
Zach. = Sakarja (Zacharias)
Sap. = Viisauden kirja (Liber Sapientiae)
Syr. = Jeesus Siirakin kirja
UT
Act. = Apostolien teot (Actus Apostolorum)
Ep(ist). = Paavalin kirjeet (Epistolae)
Eph. = Paavalin kirje efesolaisille
Eb(r). = kirje hebrealaisille
Pet. = Pietarin kirje (Petrus)
Apoc. = Johanneksen ilmestys (Apocalypsis)
A. = armonne LPet. T.A. ~ T.dän A. ~ T.dän A.on 'Teidän Armonne'
A.D. = Herran vuonna, jaa. (anno Domini)
A.M. = maailman vuonna, ts. maailman luomisesta (anno mundi)
B. = veli (Broder)
C. ~ K. = kuningas, kuninkaallinen Raj. Hänen C.M. Drotningi Christinan 'Hänen kuninkaallisen majesteettinsa kuningatar Kristiinan'
c. ~ Cap. = kappale (caput)
conf. = vertaa (confer)
D(oct). = tohtori (doctor)
Drott. = kuningatar (drottning)
&c. ~ etc. = ja niin edelleen (et cetera)
& seq. = esimerkiksi (et sequentes)
e.g. = esimerkiksi (exempli gratia)
F. = rouva, neiti (Frouwa, Frw, Fröken)
G(ref). = kreivillinen T.G.A. ~ Tn. Gref. Armon 'Teidän kreivillinen armonne'
H. = hänen H.K.M. 'Hänen kuninkaallinen majesteettinsa'
H. ~ H(e)r = herra(n), herranne T: h: ~ T: her: 'Teidän Herranne', H. Propheta Daniel 'Herran profeetta D.'
H. ~ Hust(r). = vaimo (hustru)
i.e. = se on, toisin sanoen (id est)
J(es).C(hr). ~ Jes. = Jeesus Kristus
K. = kuningas (ks. myös C .)
L.C. = kappaleen tai saarnajakson opetus (lectio capitis)
M. = maisteri, mestari
M. ~ Maij.t(i) = majesteetti Hänen Maij:tins, H.K. M.tins (ks. myös C .)
N. = nimittäin (nominatim, nämligen)
P. ~ p. = pyhä
Past. = kirkkoherra (pastor)
Praep. = rovasti (praepositus)
R. = rakas
R.C. = rakas kristitty
R.R. = Ruotsin riikki t. riikin
q.d. = jossa sanotaan (quo dicitur)
resp(on). = vastaus (responsum)
S. = 1) pyhä (< lat. sanctus) 2) -syntyinen, -sukuinen
S.S. = suurisukuinen, -syntyinen so. jalosukuinen T.h: suuri S: Frouwan 'Teidän Herranne Suurisukuisen Rouvan'; Wapa S : 'vapaasyntyinen' so. aatelinen; S.S. Peril. 'jalosukuiset perilliset'
T. ~ Tn. ~ T.dän = Teidän (vrt. A. ja G .)
T. = testamentti Vdes T ., Wanhas T. 'testamentissa'
ult. = viimeinen (ultimus)
v. = jae, säe (versus)
vid. = katso(ttakoon) (vide(atur))