Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Astevaihtelusta
  2. Vokaalienvälinen h ja saneensisäiset puolivokaalit j ja v
  3. Saneiden loppukonsonanteista
  4. ts (/θθ/) -yhtymästä
  5. Geminaattanasaalit ja -likvidat
  6. Jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät
  7. Muita vokaaliyhtymiä
  8. Pääpainottomien tavujen i-loppuiset diftongit
  9. Diftongireduktio
  10. Muita vokalismin poikkeavuuksia
  11. Äänteiden (ja tavujen) heittyminen
  12. Sananvartaloista
  13. Sijoista
  14. Komparaatiosta
  15. Lukusanoista
  16. Pronomineista
  17. Verbin finiittimuodoista
  18. Verbin nominaalimuodoista
  19. Partikkeleista
  20. Omistusliitteet
  21. Liitepartikkelit
  22. Sanastosta








4.1. ht > tt

4.2. tk > kk

4.3. sn > ss, tn > nn (ln > ll)

4. KONSONANTTIEN ASSIMILOITUMISESTA

4.1 ht > tt

Pääpainottoman tavun jälkeinen ht on lounaissuomalaiseen tapaan usein assimiloitunut tt:ksi (kiiruhti > kiirutti). Syntynyt geminaatta on mukautunut astevaihteluun: kiirutti : kiirutit 'kiiruhtivat'.

Esimerkkejä:

Agr. cadhettipi, catzatti, catzattain 'katsahtaen', cauattakat 'kavahtakaa', läkettyi 'läkähtyi', purietit 'purjehtivat', seisatti, Teruetteket 'tervehtäkää', wnottais 'unohtaisi', wapatti, Wapattaia

LPet. horiatta 'horjahtaa', cadettiman 'kadehtimaan', wapatta (inf.)

Proc. horiattuwat, ulospacattuwat 'pakahtuvat' so. puhkeavat, me cadetimme, älkät - - terwettäkö

Ika. cawattacaat teitän 'varokaa', terwetit, terwettä

Raj. kijrutti, tapattunut.

Puhtaiden assimilaatiomuotojen ohella on runsaasti kontaminaatiomuodosteita, joissa on sekä h:n metateesi (mureh > murhe) että assimilaatio (ht > tt): murhettia, unhottaa jne. Kyseeseen tulevat sellaiset verbit johdoksineen, joiden kantasanassa on ollut edellytykset h:n metateesiin (ks. myös 12.3).

Esimerkkejä:

Agr. ihmetika /ihmettikää/, wnhotta

R 1642 murhettiwaisten, unhotetan

Koll. walhettele

Flor. erhettynyt, erhetyxens

Kolck. murhettimasta

LPet. Älä murheti, erhetyxen (ill.)

Ika. walhetteliat

Raj. erhetyxiä.

Harvinaisemmista sekamuodosteista (esim. erhehtyy) ks. 12.3.

Edellä esiteltyjen, nykykielestä poikkeavien muotojen ohella esiintyy Agricolasta alkaen nykyisenlaisia ht:llisia asuja (walehtele ym.), ja niiden osuus kasvaa tasaisesti. Toisaalta ht on VKS:ssa säilynyt tapauksissa, joissa kehitys on nykykielessä vienyt assimiloituneisiin asuihin: paradigma huone : huonetta : (huonetten) voi VKS:ssa kuulua myös huoneh : huonehta : huonehten.

Esimerkkejä:

Agr. Hamecht'hametta', hellecte, imecte /imehtä/, candelecta, cappalechten, murechta, orichten, Perechtes 'perhettäsi', Perkelecte, taruecta, Teruechte, torecta /tuorehta/ wijna, Walecten

Koll. Anehten 'aneiden', cappalehta, cappalehten

Fav. hellehtä.

Muist . Muotojen kirjavuus - assimiloitunut tt, alkuperäinen ht sekä erilaiset kontaminaatiot - oli omiaan synnyttämään hyperkorrekteja asuja. Pyrkimys välttää "vääriä" assimiloituneita muotoja sai jotkut kirjoittajat teorioimaan ht:n sinnekin, minne se ei kuulunut, esim. syndynehten pro syntyne(e)tten ja oppenehten pro oppene(e)tten ("normaali" asu on oppenu(i)tten; ks. 14.1.4 ja 19.6.2).

4.2 tk > kk

Länsimurteinen piirre on myös vartalon tai päätteen loppu- t:n sekä tätä seuraavan suffiksin alku- k:n assimiloituminen kk:ksi. Kyseeseen tulevat suffiksit ovat imperatiivin tunnuksia ja liitepartikkeleita (- kO- ~ -kA-; -kAAn, - kin, - kO) ja tapaukset sporadisia.

Esimerkkejä:

Agr. Wscalca /uskalkkaa/ (< uskalt(a)kaa; ks. 13.2.2.1), Elkette wscalco, hen poiskielken itzens /-kielkkään/, riemucat (< riemu(i)tkaat), Oleco /olekko/ sine, cwlecos, macakos /makaakkos/, tiesickös

Ika. Älkän - - kerskacko, Älkäät paastocko, cuulckoon (< kuultkoon, inf. kuulta), ne Toimellisimmackin

Proc. tallacon, wastacat

LPet. Lulechkos

Flor. sodackin, wäsynyckin.

Huom. myös Agricolan yhdyssanamuodosteet Keuekyluö /kevä(k)kylvö/ ja Tuhakerta /tuha(k)kerta/. Assimilaatiosta lienee kyse myös Laur. Petrin asussa kewäsiemenet /kevä(s)siemenet/, tässä tapauksessa ts > ss.

Muist . "Virheellisten" assimilaatioasujen karttaminen synnytti hyperkorrekteja tk-yhtymiä: teorioitiin tk tapauksiin, joihin k:n kadottua kuului geminaattaääntämys (ks. 3.1 Muist.; vrt. myös ed. jakson muistutusta).

Esimerkkejä:

Koll. Taloin pojalletkin, waimonsatkin, yhdhettätkän (abess.)

LPet. corpin pojilletkin, ei laulatcan (inf.), ettei - - joudatcan, [ei] pidätkän, [ei] luetcan

Proc. [ei] ajatteletcan, elätkäm, eij he itkisitkän

Raj. em me olis taitanet ajatellatcan.

4.3 sn > ss, tn > nn (ln > ll)

Konsonanttivartaloisissa essiivimuodoissa vartalon loppukonsonantti (s, t, joskus l) ja sijapäätteen alku- n assimiloituvat otsikossa esitetyllä tavalla. Assimiloitumattomat sn-tapaukset ovat kutakuinkin yhtä yleisiä, vähitellen jopa yleisempiä kuin ss:lliset. Essiivimuotojen konsonanttivartalosta ks. 14.3.

Esimerkkejä:

Agr. exyueisse 'eksyväisenä', iloissa, toimelissa, toisenmoissa 'toisenlaisena', ychteisse, ysteuellisse, yximielisse, callissa 'kalliina', caunnissa ia puhdassa, Werassans 'vieraanaan', exynynne, Joopununna, Cwcaunna 'kuukautena', leppynynne, swrena Totwnna 'totuutena', tonna 'totena', Wunna wonna /uunna vuonna/, ydhexennä 'yhdeksäntenä', Kesipoola 'käsipuolena', Silmepoolla

LPet. juopununa, wuorocauna.

Lisäesimerkkejä jaksossa 14.3.

Huomattakoon erikseen seuraavat harvinaiset tapaukset, joissa assimiloituneena on jokin muu äänneyhtymä: Agr. teruenne (asu analoginen), Kolck. estennä (assimiloitunut yhtymä kn).