 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Eräiden e -nominien vokaalivartaloisissa muodoissa Agricolalla on ee :n tilalla diftongi ei . Ikola (1988) toteaa ilmiön selittyvän Agricolan murrepohjasta (Pernajan lähistön kaakkoishämäläiset murteet) ja viittaa Ojansuun sekä Rapolan tutkimuksiin. Hän on poiminut Agricolalta varmoja tähän kuuluvia esimerkkejä kuudettakymmentä, minkä lisäksi on useita tulkinnanvaraisia tapauksia. Ikola mainitsee Agricolan ilmeisesti olevan vanhimman kirjasuomen edustajista ainoa kyseisen diftongityypin viljelijä. Itse olen löytänyt 1600-lukulaiselta Kexlerukselta tapauksen HERran nuhteisa 'nuhteessa'.
(Agricolalta)
andeixi 'anteeksi', Pyhelle Suunandeilla 'pyhällä suunantamisella' so. suudelmalla, Aseit 'aseet', sotaaseit , lechtein tykene 'lähteen tykönä', nuchteitomaxi , minun puhein 'puheeni', tehen Puhein (< puheihin 'puheeseen'; illatiivista ks. 14.5.2), Siteit ia Murehet, henen Waatteins, minun wooteijni 'vuoteeni', wooteisa.
Muist . Sellaisia mon. genetiivin ja 2. infinitiivin instruktiivin muotoja, joissa normaalin ei -diftongin sijasta on ee (esim. kaikkeen pro kaikkein tai päältiskeen pro päältiskein 'sanalla sanoen') käsitellään jaksoissa 14.1.3 ja 19.3.1.2.
Nykykielen U - ja Us -johtimiset deverbaalinominit ( nauru , näky , kauhistus , ymmärrys ym.) esiintyvät VKS:ssa milloin U :llisina, milloin O :llisina. Joissakin tapauksissa voi tietenkin syynä olla horjuva ortografia, esim. u :n merkitseminen o :lla. Seuraavassa esimerkkejä kummankin johdostyypin O :llisista varianteista.
Agr. casuon 'kasvun', woskaswo 'vuosikasvu', Laulot , Näghöin 'näkyjen' (myös Näkyin ), callis Perlö 'päärly' (myös Perlyt ), Sananlasko , Weiso
Finno lauloist , neidzö Maria
Fav. nägös 'näyssä'
Hamm . Peso
LPet. Maan caswosta , naurons
Thur. maxon
Flach. maxo /maksoo/
Proc. Maxoo
Just. särön 'säryn'.
Huom. myös johdokset cauhotta 'kauhistaa' (Ika) ja naurolinen 'naurattava, (liian) hilpeä' (Finno).
Agr. aijatos , elatos , Ennustos , exytos , häwitos , iäriettömös 'järjettömyys', maan iäristos , cauhistos , Lohutos , lunastos , Pyhitös , rangastos , synnytos , todistos , tunnustos , Wahwistos
Martti nimitös 'nimitys' (= lautakunta)
Kex. wapistoxella , ymmärrös
Ika. cauhistos , lohdutost , wapistoxes
LPet. Pahannoxexi 'pahennukseksi', secannoxin 'sekaannuksiin'
Hamm. curitoxen , rasitos .
Kyseeseen tulevat tapaukset e > O ja i > y . Toisen tavun e on länsimurteiden mukaisesti labiaalistunut ö :ksi edellisen tavun y :n vaikutuksesta mm. partikkeleissa tyke - > tykö -, yles > ylös , ylen > ylön (esim. ylönantaa 'hylätä') sekä eräissä muissa sanoissa. VKS:ssa vaihtelevat e :lliset ja ö :lliset asut: tyg(h)e , tyue /tyve/, tyke , tykene ~ tykenä (esim. Agr. ja Lju. yleisesti), tyg(h)ö , työ , tykönä (myöhemmin melko säännöllisesti), yles , ylen , ylendä (Agr), ylöndä , pitä - - ylöttämän 'ylennettämän' (Ika), ylönsi (Raj), täytöön (LPet), yhteytön (Thur). Sanassa molomat 'molemmat' toisen tavun e on muuttunut o :ksi läheisten labiaaliäänteiden vaikutuksesta (tilapäisesti esim. Agricolalla ja Hemmingillä). Labiaalistuminen ( a > o ) on kyseessä myös muutamat -sanan o :llisissa varianteissa: Agr. mwtomat , mwtomita , mwtomatten jne.
Läheiset labiaaliäänteet selittävät i :n muuttumisen y :ksi tapauksissa ydhymet (konsonanttivartaloiset asut myös ydyin -tyyppisiä, esim. R 1642 ydyin , LPet. ydyind ), Lämbymet (Agr), lämbymäns (Hemm), lämbymexi , lämmyttämäs (LPet), kyntylä (Koll; sama asu myös L. Petrillä). Yleisempiä ovat kuitenkin i :lliset variantit. Mainituissa esimerkeissä labiaalistuminen on tapahtunut sanan toisessa tavussa, eikä se ole jäänyt kirjakielen pysyväksi ominaisuudeksi. Sitä vastoin ensi tavun i :n labiaalistuminen seuraavan tavun y :n vaikutuksesta jäi kirjasuomen piirteeksi (esim. pysyä ja analogisesti sen johdokset pysähtää , pysähtyä jne.). Etenkin vanhimmasta kirjasuomesta tapaa sporadisesti labiaalistumattomia i :llisiä asuja:
Agr. pisy ~ pysy 'pysyy', piseinyt ~ pisänyit 'pysähtyivät' (näistä verbimuodoista ks. 23.3.1), Siantinan pistyn 'pystyn' = lyijypainon, ei pidhe - - pistymen 'pystymän'
Elimaeus pisyisi , pisyisimme
Ika. eij ole - - pistänyt pro pystynyt 'pysynyt, kestänyt' ( pistyä -verbi on etymologisesti sukua sanoille pisty 'pysty' ja pisyä 'pysyä').
Muist. 1 . Eräistä muistakin sanoista esiintyy i :llisiä ja y :llisiä (tai u :llisia) variantteja. Osin kyseessä voi olla edellisten tapausten kaltainen alkuperäisen ja labiaalistuneen (analogisen) asun vaihtelu, osin vaikkapa ortografia tai johto-opillinen horjuvuus.
lyhikeisest ~ lyhykeisest (vrt. viron lühike , küsimus ), Noricaisten ~ Norucaisten , neuritte (3. p.), neurittäke (ääntöasu voi olla myös y :llinen /nöyryttäkää/) ~ neurytte (inf.), neurytteket (Agr), pysiwäinen (Ika) ~ pysywäinen (LPet), kewikäisest , kewikäiset (Ika; sama asu Sorolaisella) ~ keykäiset , keykäisil , k ö ykäisten (LPet), köykäisexi (R 1642), köyitetyxi /kövitetyksi/ 'kevennetyksi, helpotetuksi' (Juhana III:n kirje).
Muist. 2 . Melko yleiset mu(u)alla , mu(u)alta -adverbien O :lliset variantit (esim. Agr. muolla , Ika. muolda ) selittyvät siten, että avartuva diftongi - tässä tapauksessa ua - pyrkii ummistumaan: ua > uo . Vastaavanlainen tapaus on kielihistoriallisesti siellä (< * siɣälnä ).
Joissakin sanoissa ensi tavun pitkä vokaali on lyhentynyt toisen vokaalin edellä, esim. mailma pro maailma , mualla , -lta , -lle pro muualla jne. (vrt. 11.3 Muist. 2), ruan pro ruuan (tai ruoan ) aivan yleisesti. Mainittakoon, että Ikalensis, joka yleensä merkitsee pitkät vokaalit ja viljelee nykykielestä poikkeavia pitkävokaalisia asuja (toisaalta astevaihtelutapauksia ajaalla , pojaan ym., toisaalta asuja Psalmistaan , Prophetaan (gen.), Ewangelistaat , Lewitaat ), käyttää maailma -sanasta asua maalma ja johdosta maalmallinen . (Kexleruksella variantti malima .) Lyhentymätapaus on ilmeisesti myös Bångin huadten /huaten/ 'huoaten', kun taas Agricolan ortografisen asun Hoaco 'huoatko' voinee lukea diftongilliseksi: /huoakko/.
Länsimurteiseen tapaan ensi tavun vokaali on lyhyt tavunloppuisen h :n ja s :n edellä; nyky-yleiskielessä näissä tapauksissa on pitkä vokaali tai diftongi. Terho Itkosen (1987) mukaan h :ta edeltävä lyhyt vokaali voi edustaa alkuperäistä kantaa, joten kyseessä ei tällöin olisi vokaalin lyheneminen (sitä vastoin itämurteissa piteneminen).
LPet. hahdet , lumen huhto 'huuhtoo, vie pois', Kyhkyläisest , pyhkei 'pyyhki', wihdyi 'viihtyi', wohten 'vuohten', nostuam
Ika. Hahdet , pyhkinyt , nosnut
Raj. löhkän 'löyhkän', pyhkinyt , nosta 'nousta'
Proc. noskan 'nouskoon'
Andr. jächtyisi
Just. caxi kyhkyläist
Hamm. Wahto .
Muist . Länsimurteiden mukaisesti ensi tavun vokaali on lyhyt mm. sanoissa allot , lakso , kärme , rippua , sitä vastoin pitkä sanoissa laattia , suorsa , tuorstai . Sana saarna ja sen johdokset on yleisimmin merkitty lyhytvokaalisiksi, ts. sarna , sarnatta (pass. inf.), sarnait 'saarnaajia' ym. Lukutapa on voinut vaihdella: /sarna/ tai /saarna/.
Esittelen tässä jaksossa joitakin VKS:ssa yleisiä sanoja, jotka poikkeavat vokalismiltaan nykyvastineistaan. Ne tapaukset, joissa on kyse e - ja i -vartalon vaihtelusta, tulevat puheeksi jaksossa 13.1.1.
Kaksitavuisten A -vartaloiden loppuvokaali on usein säilynyt mm. komparatiivin tunnuksen (ks. myös 15.1) ja eräiden johdinten edellä (nykyään näissä tapauksissa A > e ):
Agr. pahambi , enämbi , enämin , pahaneuat , pahanoxexi , enändämen /enäntämän/
LPet. nauraskele
As. 1698 enänöxex .
(A :n ja e :n vaihtelusta persoonapäätteiden ja omistusliitteiden mon. 1. ja 2. persoonassa ks. 18.1.1 ja 21.4.)
Etu- ja takavokaaliset asut vaihtelevat mm. sanoissa elatus , kielto , murska , niitty , ruma , öljy : elatuxen Murhest (Ika), elätysta , hengelisen elätyxen Ehtolises (Raj), kieldo , kieldön (Agr), kieldö /kieltöö/ (Finno), myrskäxi (LPet), Nijttut ~ Nijtyt (Agr), nijttuin (LPet), rymäxi (Raj), rymän nägyiset (Bång), oliu öliyä (Ika).
Lukusana seitsemän on e :llinen, ts. seidzemen : seidzemendenä jne. Yksittäisistä sanoista, joiden vokalismi eri tavoin poikkeaa nykyisestä, mainittakoon seuraavat: Awendo 'avanto', ammunda 'ammentaa' (Hamm), ammundaman (LPet), haucuttele 'houkuttelee' (Thur), hucuttelewat (Flach), hukutteli (Ika), Haukutoxen (Andr), haucutuxilla , jänesten , caunucoinen , louckas 'loukossa', joca louckasen 'loukkoon, loukkoseen' (LPet), mucoma 'vaatimaton' (Salam; vrt. mokoma ), Noculaisilla 'nokkosilla' (Agr), nuculjaiset 'nokkoset' (LPet), Puolisa (yleisesti), sotcui 'sotki', sotcunut (Ika), tapachta 'tapahtuu', tapachtanut (Agr), Tawaro , Tawaron 'tavaran' (Proc).