 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
9.2. Diftongin jälkikomponentin kato
Kirjasuomen syntyyn vaikuttaneissa murteissa - näitä on Rapolan (1965) mukaan etenkin Turun ylämaan murre - kantasuomesta periytyvät i-diftongit olivat paljolti säilyneet painottomissakin asemissa. Toisaalta diftongien jälkikomponentti oli lounaismurteissa alueittain kadonnut jo 1500-luvulla (ks. 9.2), ja katoedustus levisi jatkuvasti laajemmalle. Sekavista murreoloista johtuu, että painottomien diftongien edustus vaihtelee: i:llisiä ja i:ttömiä asuja esiintyy eri muotoryhmissä ja eri kirjailijoilla, jopa aivan epäloogisesti. Horjuvuuteen on muitakin syitä, mm. diftongillisten ja diftongittomien asujen paradigmaattinen vaihtelu samassa muotoryhmässä (esim. syytöin : syyttömän), samoin otta- ja oitta-verbien kaltaisten i:ttömien ja i:llisten muotoryhmien rinnakkaiselo. VKS:n otta- ja oitta-verbeistä ks. 9.2 Muist.
Useissa muotoryhmissä ja sanatyypeissä, jotka nykysuomessa ovat vakiintuneet diftongittomiksi, on VKS:ssa vielä yleisesti i-diftongi. Nykykielen O-vartaloiset nominit johdoksineen ovat diftongillisia, siis Oi-loppuisia (esim. taloi, enoi). Verbeissä on erityinen kaksitavuinen Oi-tyyppi, jonka nykyvastineet ovat joko O-vartaloisia ja sellaisten edelleenjohdoksia tai edustavat jopa eri vartalotyyppiä (VKS:n aikoi-, lihoi-, varoi- pro aiko-, liho-, varo(itta)-). Sekä Oi-nominit että Oi-verbit ovat mukautuneet O-loppuisiin vasta 1700-luvulla. Diftongillisia ovat VKS:ssa myös karitiivijohtimen konsonanttiloppuinen asu (maatoin, mutta maattoman) sekä yleensä ise-vartaloiset nominit (piikainen, poikainen pro tyttönen, poikanen). Nykykielen jakoa i:llisiin adjektiiveihin ja i:ttömiin substantiiveihin VKS ei tunne.
Mainittujen tapausten lisäksi i-diftongi esiintyy eräiden supistumaverbien paradigmassa. Diftongillisten ja diftongittomien asujen vaihtelu kuvastaa supistumaverbien kahtalaista alkuperää, nimittäin * AiðA- ja * AðA-vartaloisia verbityyppejä. Supistumaverbejä on alkuaan ollut kahta tyyppiä: 1) * vastattáak : * vastaðan : * vastaðapi : vastasi ja 2) * palaittáak : * palaiðan : * palaiðapi : * palaisi. Kun dentaalispirantti suffiksaalisen astevaihtelun periaatteiden mukaan katosi, paradigmat kehittyivät seuraavanlaisiksi: 1) vastata: vastaan : vastaapi: vastasija 2) palaita : palajan: palajapi: palaisi. Vähitellen * AiðA-verbit mukautuivat i:ttömiin * AðA-verbeihin, joskin ne vanhimmassa kirjasuomessa vielä osittain erottuvat omaksi erityiseksi vartalotyypikseen. Tapani Lehtisen (1979) mukaan * AiðA-tyypin i:llisiä (tai j:llisiä) asuja esiintyy runsaasti Agricolalla, mutta vain sporadisesti muilla kirjoittajilla. Verbien vokaalivartaloissa i edustuu j:nä spirantin kadottua vokaalien välistä (* palaiðan >> palajan), kun taas konsonanttivartaloisissa muodoissa on i-diftongi, tosin harvoin säilyneenä. Mainitut verbityypit (*- AiðA- ja *- AðA-) ovat jo 1500-luvulla niin sekaantuneet, että samasta verbistä esiintyy i:llisiä ja i:ttömiä rinnakkaisasuja jopa samalla kirjoittajalla. 1600-luvun alkuun mennessä * AiðA-tyyppi Lehtisen mukaan sulautui * AðA-tyyppiin. Eräiden yksittäisten verbien vokaalivartaloiset muodot säilyivät kauan j:llisinä (heläjää, väräjää ym.), ja niitä tapaa virsistä ja runokielestä vieläkin (Avaja porttis, ovesi).
Verbityyppien sekaantuminen johti mm. siihen, että alkuaan vain * AiðA-verbeihin kuulunut diftongillinen imperfekti (esim. palaisi) levisi analogisesti muihinkin supistumaverbeihin (ks. 18.2.1). Esittelen nykykannasta poikkeavia i-diftongin säilymätapauksia muotoryhmittäin (oudoista astevaihtelusuhteista ks. 1.4.2, verbien infinitiivimuodoista 19.1). i-vartaloisten verbien diftongillinen imperfekti tulee puheeksi muoto-opissa (18.2.2).
Nomineja :
Agr. Enoins 'enonsa', Cwroit 'kuurot', cuckoi, ropoi, Wkoi 'ukko'
R 1642 isoit, Luicoi 'luikko, joutsen', orwoi 'orpo', totoi 'takka', Yöcköi
LPet. persoista 'persosti, ahneesti', pöhköi 'tyhmä, tomppeli', taloin menos 'taloudessa'
Flor. Kesoista 'Tallinnasta', Wiroihin 'Viroon'
Andr. Sawoisa
Verbejä :
Agr. aigoinut, auoitun pään 'avatun' (so. paljastetun), haauoittu 'haavoitettu', haiotut 'hajotetut', catkoimahan, lahioittu 'lahjoitettu', lihoiman, wacoipi 'vakoilee', waroipi 'varoo'
Lju. hauoithan 'haavoitetaan', tahdoi 'tahtoo', waroia (inf.)
R 1642 aigoit 'aiot', kiedoitut, welcoiman
LPet. aicoinut, kertoiman 'kertaaman', kerroitan 'kerrataan', kertoi 'kerrata, uudistaa', werhoi 'verhosi'
Ika. kertoja (inf.), kerroitut, rangoia 'rangaista', rangoinut, wacoimaan 'vakoilemaan'
Koll. eij se rangoi 'rankaise'
Salam. Arwoi (imperat.) 'arvioi'
b) ise-vartaloisia substantiiveja:
Agr. Isoikerueinen 'valtava kärpänen', Caxoinen, Kiriainen, Cuccainen, Culcoinen 'kulkunen', packainen, Poicainen, sulhainen, warpuinen
LPet. hewoisist, Kärwäiset, 20. leipäisel 'leivällä', lijnaisell 'liinalla'
Proc. matoinen, Pitkäinen 'ukkonen'
Ika. hyttyisen
Kex. Pääskyinen
Kolck. caxi Warpuista
Martinius 1689 Calainen, Kiriainen, Poicainen, Pijcainen
c) Karitiiviadjektiiveja (esimerkit Agricolalta):
Alastoina, Lapsitoin, märetoin 'määrätön', onnetoin, Osatoin, taruetoin 'tarpeeton', wiatoin, äritoin 'ääretön', wäetoin 'voimaton'
d) Alkuaan * AiðA-vartaloisia verbejä :
Agr. (esimerkit Lehtisen tutkimuksesta) auaian, Awaijasit 'avaisivat', awaita, awaijnut, halaijan, halaita, halainut, halaittapa, yleshereieuet, Yleshereitkä, hoghaijta 'huoata', hoghaiten 'huoaten', hylkeije /hylkäjää/, hyleityt, caijwaijtta /kaivaittaa/ (pass. inf.), carkaia /karkajaa/, caraita, cochtaijauat, lacaita, lakaicat (< lakaitkaat), leweije 'lepää', lepeiemen, leweite, leuäitkete, lyckeie 'lykkää', osaijamma 'osaamme', palaian, palaijaijsin /palajaisin/, palaita, palainut, palaitka, syseije 'sysää', syseite, sysäinyt, poistemmaita, waaraiat 'varoitat', waraijatte 'pelkäätte', eckeije ~ äckäie 'äkkää, huomaa'
(vain sporadisia esimerkkejä myöhempien kirjoittajien diftongillisista konsonanttivartaloista)
Sor. Halaineet, Palainnut
LPet. awainut, awaittu
Ika. palainnut
Raj. halainet
Thur, halaitcam
Hamm. halaitcat
Kex. hän heräjä.
Muist. 1 . Huom. seuraavien nominien ei-loppuiset rinnakkaisasut:
Agr. Äitei~ Eitei (myös i:ttömänä eitense, Eiteni, eitet)
Martti Äiteins
Ika. Äitei (myös Äitens)
Lju. ja Koll. Carlei, Carlein 'Kaarlen'
R 1642 Calpei, calpein 'nuori härkä'.
Yleisiä ovat myös diftongilliset adverbit awoi 'auki' ja ilmei 'esiin, ilmi, julki'. Rapola (1965) pitää mahdollisena, että on ollut erityinen ei-loppuinen verbityyppi (samaan tapaan kuin a-kohdan oi-verbit). Merkkejä tästä vanhasta verbityypistä olisivat Agricolan ilmei 'ilmestyi, syntyi', ilmeistui, ilmeistus, ilmeistuxest ym. sekä Westhin ja Martin ilmeittä 'ilmaista, ilmoittaa'.
Muist. 2 . Eräät 1600-luvun kirjoittajat käyttävät verbistä erata : erkanee diftongillisia asuja (Agricolalla diftongimuotoja ei esiinny):
LPet. ercainis 'erkanisi', ercaineman
Flach. eraita, minä erkainen
Hamm. erainnen (akt. 2. partis. gen.).
Asut selittyvät aiemman e:n muuttumisesta i:ksi: erka + ene > erkaine- ( - ene- pro - ne-)
Painottoman tavun i-loppuisten diftongien jälkikomponentti on kadonnut eräistä muoto- ja sanatyypeistä, jotka nyky-yleiskielessä ovat diftongillisia. Näistä tärkeimpiä ovat a) monikon illatiivimuodot sekä ed. jakson a-kohdassa esiteltyjen Oi-nominien yks. illatiivi (ks. 14.5.2), b) ise-vartaloiset nominit ja niiden johdokset ("muistona" aiemmasta diftongista usein heikkoasteisuus), c) in : (i)me -johtimisten tekimennimien ym. vokaalivartalot (joskus konsonanttivartalot) ja d) konditionaalimuodot sekä eräiden ise- ja itse-vartaloisten verbien muodot. Sporadista i:n katoa esiintyy myös muissa tapauksissa.
Agr. sikohin, tecohin, ropoin 'ropoon' (i:n katoa käsitellään illatiivin yhteydessä jaksossa 14.5.2, jossa on myös esimerkkejä)
b) ise-vartaloisia nomineja ja niiden johdoksia:
Agr. erinomasesta, iocapeiuenen, sen caltanen, murhesil 'murhe(ell)isille', nykysen, piasest 'pikaisesti', pitkesen 'pitkäisen' so. ukkosen, Päsieslamban, Sastanen, Engelandist sughunen 'syntyisin Englannista', waiwanen, wimeset
Sor. Laskias Sunnuntaixi
Raj. hiliasudes, hänen caickiwaldiasuttans, cuuliasuten (ill.), tämän Päiwäst 'tämänpäiväistä', Pääsiäsnä
Proc. waiwasus
Agr. Auamet, auamilla 'avaimilla', elemen 'eläimen', istumen, sieramijns, tutcanda (toisaalta Westh tutcain, R 1642 tutcainda), Ytymest (VKS:n "normaali" perusmuoto ydyin pro ydin)
Finno elämet, eländen
Sor. tutcamesa
R 1642 sieramet
Proc. Awammet, Sieramistans
Fav. elämist
Flor. Asunsiasta
LPet. muuramet, puolamet 'puolukat', sieramijn, neulan tutcamesa
Raj. ruotiamet (ruotiain = ruoska)
Martinius 1689 Sieramet.
Huom. diftongillisten ja diftongittomien asujen vaihtelu sanojen asujain, avoin, eläin (rinnakkaismuoto eläjäin), hapan (VKS:ssa usein hapoin) ja morsian vastineissa:
Agr. asuiami
Martti asuiain, asuaimet, asuamen
Agr. aukijoin, auoion /avojon/, auoiomille /avojomille/
As. awoiman
R 1642 awojoin, awojomaxi, eleien /eläjän/, eleienden /eläjänten/, Eleiemet /eläjämet/, hapoin, hapoinda, happaman
Ika. hapoinda
Agr. Morsian, Morsiamen
Martti morsiain, morsian, morsiamen.
d) Konditionaaleja ja ise-, itse -verbejä (eniten esimerkkejä Agricolalla):
Agr. annasit 'antaisivat', kijttesitte, leudhesime 'löytäisimme', pysysimma, pästesit; rangaseman, rangastuna, soghastetut 'sokaistut', walghaseman, ansaneet, ansanut, Ilotcat ia riemucat;
Juhana III:n kirje rangastoxen
Sor. rangasta, rewestyt, ylöswalgastin, huomanet (verbi on VKS:ssa huomaitsen-tyyppinen; ks. 5. jaksoa), riemuta
LPet. rangasnut
Proc. ansannut
Andr. Lyödäsin 'lyötäisiin', Taidasin 'taitaisin', woittasin
Raj. löytäsin 'löydettäisiin'.
Muist. Vaikka nykyisten otta- ja oitta-verbien asu on VKS:ssä yleensä i:llinen, esiintyy väliin nyky-yleiskielen kannasta poikkeavia i:ttömiä asuja:
Finno kiriotit, lahiotetun, osottanut
Juhana III:n kirje kiriotettu, kiriotuxilla
Ika. harjotta (inf.)
Andr. Lahiotti
LPet. telotais
Raj. lahjotais.
Huom. myös sellaiset sporadiset tapaukset kuin Sor. heluntan 'helluntain', sunnuntan 'sunnuntain', Raj. jotan, As. Meidän caickein rackan 'rakkain' Herr Isäm, Kex. ey waiwon 'vai[voi]n' ym.