6. GEMINAATTANASAALIT JA -LIKVIDAT

Nasaalien ja likvidojen kvantiteettisuhteet ovat kirjavat: nykysuomen geminaatan vastineena on milloin geminaatta, milloin yksinäiskonsonantti, ja kvantiteettisuhteet vaihtelevat samallakin kirjoittajalla. Yksinäiskonsonantit selittyvät siitä, että geminaattanasaalit ja -likvidat lyhenevät lounaismurteissa toisaalta pitkän painollisen vokaalin, toisaalta painottoman tavun jäljessä: mm > m, nn > n, ll > l ja rr > r. Osittain yksinäiskonsonantit voivat tietenkin johtua myös puutteellisesta ortografiasta. Superlatiivimuodot ja niistä johdetut ns. superlatiiviadjektiivit (ensimmäinen, ylimmäinen ym.) esiintyvät milloin mm:llisinä, milloin m:llisinä. Yksinäis- m:lliset tapaukset voivat määrätapauksissa kuvastaa superlatiivin aiempaa asua (ks. 15.2), mutta usein ne voi tulkita lounaissuomalaisiksi lyhentymämuodoiksi. Se, että mm:lliset ja m:lliset asut vaihtelevat niin komparatiivissa kuin superlatiivissa, osoittaa näiden tunnusten jo sekaantuneen.

Esimerkkejä geminaattojen lyhenemisestä:

a ) mm > m (lähinnä mon. 1. persoonan pääte ja omistusliite, komparatiivi- ja superlatiivimuodot sekä ns. superlatiiviadjektiivit):

Agr. cwlema, saame, tunnema, enemin, swremat, halwimax, suuriman, alimaisen Tornijn 'alimpaan', Alimaijsten pälle 'alempien, alimpien', Ensimeinen, ylimeisen

Lju. lähimäisnä

Flor. jälkimäinen

LPet. olema, ensimäinen, lähimäinen.

b ) nn > n (konsonanttivartaloinen akt. 2. partisiippi ja essiivi sekä nt-aineksen sisältävät vartalot johdoksineen):

Agr. coonut, maanut, pilcaneet, wihanut, Homena, teune, wijatoina, wona 'vuonna', Emenen 'emännän', nelienes, paranan, Rakenos

LPet. colmanes, luonon

Ika. säänön

Raj. perinöstäns.

c ) ll> l (yleisimmin llinen-loppuiset nominit, joskus adessiivi ja allatiivi sekä muutkin tapaukset):

Agr. Hengelinen, murhelinen, wiholisexi, henele 'hänelle', Kielilem 'kielillämme', welieles, luulut, ettei sine nuhdelaisi

LPet. ajalinen, täydelisen, turmela

Pacch. täälä

Koll. Epäilään

Ika. uscalus.

d ) rr > r (esimerkkejä harvassa):

Agr. museruijt 'musertuivat'

Sor. cumaraisin, ymmäryxens

LPet. ymmärys.

Muist. 1. Nykykielestä poikkeavasti frekventatiiviverbien Us : Ukse -johdoksissa on usein geminaatta (nykyään mm. hämäläismurteissa), samoin eräissä yksittäisissä sanoissa. Sanat epäilys, turmelus, varjelus ja kuolo esiintyvät usein geminaatallisina.

Esimerkkejä:

LPet. epäillyxen, palwelluxen, suojelluzens, warjellust

Ika. epäillyst, turmelluxes, tämäncaldaist woidellust 'voitelua'

Proc. Palwelluxexi

Just. jälkin cuollon.

Muist. 2. Analoginen geminaatta esiintyy joskus tapauksissa, joihin kuuluu yksinäis- n (näin etenkin essiivissä ja akt. 2. partisiipissa):

Sor. colmandenna, cwlunnut, vsconnut

Koll. oikianna, nainnut, perinnyt, saanneensa

LPet. wanhannacan, armahtannut, lisändynnyt, peljästynnet, täyttännyt, wähendynnyt

Kex. elännyt, parannis

Bång Alcannut, elännyt, kieldännyt, pitännyt, ei - - woinnet

Ika. [ei] kennelläkän (kenne-vartalo esiintyy nykyäänkin mm. hämäläismurteissa).

Kyseessä voisi tietenkin olla ortografian puutteellisuus, mutta yhtä hyvin muodosteet voivat olla analogisia, ts. essiivit vastaavien konsonanttivartaloisten muotojen, partisiipit taas supistumaverbien mallin mukaisia: jos kolmanna, vihannut, niin myös vanhanna, elännyt jne. Epävarmuutta on tietenkin lisännyt geminaattanasaalien yleinen lyhenemistendenssi: kun tavoiteltiin "oikeita" muotoja, päädyttiin joskus väärin teorioituihin geminaattoihin.

Eräistä sanoista tapaa geminaatta- m:n yksinäiskonsonantin asemesta (tällaista esiintyy mm. kaakkoishämäläisissä murteissa nykyäänkin):

Ika. wijmmein

Kex. awaimmet, wijmmeinen, wijmmeisnä

Thur. wijmmein, Wijmmeinen

Proc. Awammet.

L. Petrin asu cuullosta 'kuulosta, kuulemisesta' selittynee siitä, että kantaverbinä on kuulta pro kuulla (ks. 1.3 d). Samoin voisi selittyä Kexleruksen asu rucoillemme (inf. rukoilta pro rukoilla). Aina on kuitenkin otettava huomioon ortografian horjuvuus.