Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Astevaihtelusta
  2. Vokaalienvälinen h ja saneensisäiset puolivokaalit j ja v
  3. Saneiden loppukonsonanteista
  4. Konsonanttien assimiloitumisesta
  5. ts (/θθ/) -yhtymästä
  6. Geminaattanasaalit ja -likvidat
  7. Jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät
  8. Muita vokaaliyhtymiä
  9. Pääpainottomien tavujen i-loppuiset diftongit
  10. Diftongireduktio
  11. Muita vokalismin poikkeavuuksia
  12. Äänteiden (ja tavujen) heittyminen
  13. Sananvartaloista
  14. Sijoista
  15. Lukusanoista
  16. Pronomineista
  17. Verbin finiittimuodoista
  18. Verbin nominaalimuodoista
  19. Partikkeleista
  20. Omistusliitteet
  21. Liitepartikkelit
  22. Sanastosta








15.1. Komparatiivi

15.2. Superlatiivi

15. KOMPARAATIOSTA

15.1 Komparatiivi

Enimmäkseen komparatiivin muodostus on VKS:ssa nykykielen kannalla (mpA -tunnuksisten komparatiivien ohella esiintyvistä rinnakkaisasuista tuonnempana). Heikkoasteisen tunnuksen geminaattanasaali (- mmA -) lyhenee määrätapauksissa (ks. 6). Eräissä vartalotyypeissä (esim. paha : pahempi, kaunis : kauniimpi) komparatiivin tunnusta edeltävässä vokalismissa on seuraavanlaista horjuntaa.

1) Kaksitavuisten A-vartaloiden loppuvokaali voi säilyä muuttumattomana: alambana, taambana, taamba ~ taambata, taamma, enämbi (Agr), enämmin (LPet), site pahambi, pahamaxi, site pahamin (Agricolalla vain nämä kolme a :llista tapausta, sitä vastoin pahempi -tyyppisiä kolmisenkymmentä), luiamast (Finno), tarcammast (LPet). Huom. toisaalta päinvastainen tapaus sitä raskembi (Proc). Vähä -sanan ortografinen asu on Agricolalla yhtä poikkeusta lukuun ottamatta e :llinen wähe ~ wehe, joten wähembi ~ wehembi -tyyppisten komparatiivien ääntöasu voi olla myös ä :llinen /vähämpi/. Hyvä -adjektiivin "normaali" komparatiivi on paras -sanan pohjalta muodostettu paraampi (paras : para(h)ampi t. parampi); sen tyyppisiä asuja on Index Agricolaensiksessa laskujeni mukaan n. 170, kun taas parempi -tyyppiä (pohjana * para) on vain toistakymmentä. Edellä mainittu parampi -asu voinee niin ikään pohjautua * para -vartaloon. Vaihtelua on myös 1600-luvulla: Parammin ~ paremmin (Ika), parammin (LPet), parambi, paremman (Raj).

2) kaunis-tyyppisten adjektiivien vartalo on komparatiivin tunnuksen edellä ii :llinen tai ee :llinen, ts. kauniimpi tai kauneempi.

ii -tyyppi:

Agr. sen caunimaxi

LPet. caunimbi, caunimmat

Raj. callimat ja corkiamat

Proc. Callimbaa

ee -tyyppi:

Agr. calleemat

Juhana III:n kirje kallemast

R 1642 caunemba

LPet. caunembata, callembi ia jalombi

Proc. caunembi.

Mainittakoon myös eA-nominien (korkea ~ korkee ~ korkia) komparatiivimuodot. Koska tämän nominityypin äänneasu VKS:ssa vaihtelee (ks. 7.2), näkyy kyseinen vaihtelu myös komparatiivissa: korkiampi ~ korkeempi. Yleisin tyyppi lienee korkiampi, kun taas nykykielen korkeampi -asua en ole tavannut.

ia -tyyppi:

Agr. corkiambi, makiammat, rochkiamaxi, surckiambi

Raj. corkiamat, selkiemmen muiston, usiammin

Thur. nopiamast

LPet. cauhiambi, makiambata

Proc. lewiämäldä

Andr. Lewimäld /leviim(m)ält(ä)/ (huom. ia > ii);

ee -tyyppi:

Agr. corkemaxi, selkembi

LPet. notkembi, nopemast, pimemäxi

Proc. ylpemmät.

Komparatiiveilla enemmän (enempi), vähemmän, parempi ja pidempi on VKS:ssa seuraavanlaisia länsimurteisia rinnakkaisasuja: enäy, enä /enää/ (Agr), enät (Koll), wähe /vähee/ (LPet, Raj), pare /paree/ (Finno), parat (Koll), pide (Raj). Näistä enää esiintyy yleisesti myös 1600-luvun kirjailijoilla: LPet. ennen cuin enä sai sanotux, Enä unda ia wähe suru ; Ika. enä 'suurempi' huhu tuli.

Joskus näkee ns. superlatiiviadjektiiveja tai niihin verrattavia sanoja komparoitavan: LPet. ei ole yxikän persona toistans edelisembi eli jälkimäisembi ; Proc . cuca on likimäisembi sitä saaman (huom. myös superlatiivi: Hamm. händä likimmäisimmät, Flor. caickein ensimmäisin).

Muist. 1. VKS:n kirjoittajilta tapaa jonkin verran ns. komparatiiviadjektiiveja (komparatiivimuoto + inen), joista nykykieleen ovat jääneet muistoksi mm. alamainen (subst. ja adj.) ja NS:n vanhentuneeksi mainitsema ylemmäinen (= ylempi). Adjektiiveihin sisältyvässä komparatiivintunnuksessa on vaihdellen geminaatta- ja yksinäis- m :

Agr. Satacundia ylemeinen /ylem(m)äinen tai ylämäinen/ ia alamainen, alamaiset ~ alemaiset, Alemaisten

Martti edhemmäisin (vrt. edemmä), taammaisin, ylömäiseldä

Koll. ylemmäinen, alammainen

Ika. alammaisillens

LPet. alammaisia, alammaiset 'alempiarvoiset', ylembäisijns 'ylempiään'

Kex. Alemmaisten, alammaisi, nijn ylimmäiset cuin alemmaisetkin

Kolck. ylimmäiset ja alammaiset, Miehillens alemmaiset.

Muist. 2. Vertauskohde ilmaistaan VKS:ssa partitiivilla (ns. partitivus comparationis)useammin kuin nykysuomessa. Useissa kömpelön tuntuisissa tapauksissa nykykieli valitsisi kuin -lauseen tai ilmauksen "verrattuna jhk". Vertailun partitiivin käyttöä lienee osaltaan lisännyt latinasta tuttu ablativus comparationis. Huom. myös Petraeuksen kieliopin esimerkit oppenembi händä, wanhembi minua jne.

Esimerkkejä:

LPet. ia wijmeiset tulis pahemmaxi ensimäisi , jopas oppinembi minua olet

Raj. Ei yxikän costo ole pahembi Wihamiehen costo , ey wähe /vähee/ colme eli Neliä /kolmee eli neljää/ wahwa miestä

Ika. Näin on hän wähä wähemmäxi tehty Engeleitä, Cuu - - on wähembi - - Auringota , liki 7000 kertaa 'lähes 7000 kertaa pienempi kuin aurinko'

Koll. enät kymmendä äyriä 'enemmän kuin 10 äyriä'.

15.2 Superlatiivi

Superlatiivin tunnuksessa on alkuaan ollut yksinäis- m : suurin : suuriman : suurimita. Nykyinen geminaatta johtuu ilmeisesti sekaantumisesta komparatiiviin. Sekaantumista on osaltaan edistänyt lounaismurteille ominainen geminaattanasaalien lyheneminen, joka on tuottanut "oikeiden" komparatiivimuotojen rinnalle yksinäis- m :llisiä asuja: suuremmat > suuremat (ks. 6). Sitä paitsi komparatiivin ja superlatiivin välillä ei murteissa ole selvää semanttista eroa: superlatiivin sijasta esiintyy mm. ilmaus kaikkein + komparatiivi (kaikkein suurempi).

1500-luvun kirjasuomessa on vielä jälkiä superlatiivin vanhasta asusta (yksinäis- m): Agr. Jaloimain 'jaloimpain', makeimita 'makeimpia' sekä parahiman pein 'parhaimpaan päin' (ellei kyseessä ole instruktiivi: parahim(m)an). Huom. myös havaitsemani yksinäinen esimerkki 1600-luvulta, Andr. Caickin Ahtahiman sian 'ahtaimpaan paikkaan'. Niissä yksinäis- m :llisissä tapauksissa, joissa tunnus on heikkoasteinen (esim. Agr. pienimist, pikimin), kyseessä on ehkä geminaatan lyheneminen eikä alkuperäinen kanta.

Superlatiivimuotojen inen -johdokset, ns. superlatiiviadjektiivit (ensimmäinen, alimmainen 'alempi, alin, alamainen', ylimmäinen, likimmäinen, lähimmäinen ym.), ovat samoin vaihdellen mm :llisiä ja m :llisiä. Yksinäis- m :lliset tapaukset voivat tässäkin viitata superlatiivin vanhaan asuun, mutta komparatiivin ja superlatiivin tunnusten sekaantumisen vuoksi ne voi yhtä hyvin katsoa mm :stä lyhentyneiksi. Esiintyväthän ns. komparatiiviadjektiivitkin väliin yksinäis- m :llisinä (ks. 15.1 Muist. 1). Esimerkkejä superlatiiviadjektiiveista on 6. jaksossa.

Nykykielestä poikkeavia ovat kaunis- tyyppisten adjektiivien superlatiivimuodot. Ne ovat normaalisti tyyppiä kauni(h)in : kauni(h)im(m)at, joten superlatiivin obliikvisijat eivät muodoltaan poikkea komparatiivista (ks. jaksoa 14). Harvinainen on tyyppi kaunein. 

Esimerkkejä:

Agr. caikein caunin, caunimat Tawat, caunihin, Calliman Christusen, callihin, callihimista

Hemm. Caunein, cauneiman

LPet. caunin, caickein callin, callinbit wijnoia

Proc. caickein caunin ja ihanaisin

Kolck. paras ja callijn Clenod ja Tawara

Hamm. caunimmat Neitzet, JEsuxen Christuxen weren cautta callimmast ostettu 'mitä kalleimmin', caickein callimmas caunistuxes

Kex. caickein caunein, callein

Raj. se caickein caunein.

Toisaalta eA-nominien superlatiivi on nykyisenlainen (Agr. corckein, corkeimas, surkeimast) harvaa poikkeusta lukuun ottamatta: Agr. Corckiaman ; Ika. caickein cauheitten seas cauhiam (painoasu epäselvä, voi olla myös cauhiain). Paras -superlatiivin vartalo on joko paraha - tai metateettinen parhaa -(h :n kadosta ks. 2.1).

Muist. 1. VKS:ssa on useita tapauksia, joissa näennäinen komparatiivi (tai jopa positiivi) on tulkittava superlatiiviksi. Tapaukset voi jakaa kahteen ryhmään: a) superlatiivi ilmenee vain kontekstista, b) vahvistimena käytetty kaikkein osoittaa ilmauksen superlatiivisuuden (adjektiivi milloin komparatiivissa, milloin positiivissa).

a) Komparatiivi:

Agr. Mutta sen ylpien vscalluxen - - Esaias hartamasti 'mitä hartaimmin' laitta ia nuctele ; Dauid oli yxi niste ialomiste Miehiste ; Ja ne ouat ne ialomat [psalmit] tesse Ramatus

LPet. nämät hirmuisemat 'mitä hirveimmät' Wiholiset

Ika. ne cauhiamatkin eläimet

Hamm. Ruoho on runsammallans, ja cuckainen caunimmallans 'kauneimmillaan'.

b) kaikkein + komparatiivi t. positiivi:

Agr. yxi nijste caikein lodhulinen Prophetaist ; caikein Toimelisembi

Raj. caickein carwamast

Proc. caickein ahkerammast

LPet. caicken riettaisembi 'riettaimpia' [juttuja] laskeisans, caickein Autualinen aica, caickein hirmuisingan 'hirmuisimpiinkaan' syndijn

Kex. caickein rackammat cappalet, caickein corckemman poica.

Muist. 2. Superlatiiviin voi liittyä vertailun partitiivi aivan kuten komparatiiviinkin:

Agr. caikea paras, caikia swrin, caikia laupiahin Ise, caualin caickia Eleimite, wehin caikia siemenite

Kex. joca caickia nimiä suurin on

Ika. [Jumala on ihmisen luonut] caickein callimaxi muita luondocappaleita, caickia muita nimiä surin.