Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Artikkeleista
  2. Pronominien ja omistusliitteiden käytöstä
  3. Subjektista
  4. Objektista
  5. Predikatiivista
  6. Eräistä attribuuteista
  7. Sijamuotojen käytöstä
  8. Postpositioilmaukset sijamuotojen vastineina
  9. Tempuksista
  10. Moduksista
  11. Passiivista
  12. Kongruenssista
  13. Infinitiivien käytöstä
  14. Partisiippien käytöstä
  15. Lauseenvastikkeista
  16. Virkkeistä ja lauseista
  17. Sanajärjestyksestä








36.1 Yleistä

36.2 Kieltosana partikkelina

36.3 Kaksinkertainen kielto

36.4 Polaarisuusaineksista

36.5 Kieltoverbi ja kopulatiivikonjunktio

36. NEGAATION ERIKOISPIIRTEITÄ

36.1 Yleistä

Kieltoverbin kongruoimattomuus oli puheena inkongruenssitapausten yhteydessä (35.3.1). Tässä jaksossa esittelen kieltosanan partikkelimaista käyttöä sekä eräitä muita nykykielestä poikkeavia negaation piirteitä. Tarkasteltavina ovat vain kieltoverbin käyttöön liittyvät erikoisuudet. Muista kiellon ilmaisimista on esimerkkejä muoto-opin jaksossa 23.4.1 (karitiiviadjektiivit ja epä-prefiksi) sekä lauseopin jaksoissa 32.2.2 (b-kohdan esimerkit) ja 37.6.6.

Nyky-yleiskielessä kieltosana on (apu)verbi, joka kongruoi lauseen subjektin kanssa silloinkin, kun kielto ei kohdistu koko lauseen sisältöön, vaan yksityiseen lauseenjäseneen (ns. konstituenttikielto):

a) Mäki oli ei ainoastaan jyrkkä, vaan myöskin liukas.

b) Olemme tulleet, emme vain huvittelemaan, vaan myös päättämään asioista (ks. NS s. v. ei).

Partikkeliksi kieltosanan voi katsoa kangistuneissa fraaseissa ja huudahduksissa: Ei kiitoksia; Ei, mutta sinäkö siinä olet? Samassa lauseessa ei yleiskielessä käytetä kahta (rinnastamatonta) kieltoverbiä; jos lause sisältää ns. kaksinkertaisen kiellon, käytetään kieltoverbin + muun kiellon yhdistelmää.

Muuna eli ns. sisäisenä kieltona käytetään joko sanakieltoa (karitiivijohdos tai epä-alkuinen adjektiivi) tai verbiä olla, jäädä, jättää + 3. inf. abessiivia: Poika ei ole tottelematon ~ epäkohtelias; Hän ei halunnut olla tulematta; Hän ei jättänyt ketään kutsumatta. Menettely johtuu toisaalta kieltosanan verbinluonteesta, toisaalta sen vajaasta paradigmasta: kieltoverbiltä puuttuvat mm. ei-finiittiset muodot, mistä syystä se normaalisti liittyy vain lauseen finiittiverbiin. Sellaisia konstruktioita kuin olla t. jättää tekemättä voi pitää 1. infinitiivin kielteisinä vastineina. Samoin muiden ei-finiittisten rakenteiden (mm. lauseenvastikkeiden) kielteisyys ilmaistaan nykykielessä kiertoteitse.

Kieltolauseessa on määrätapauksissa redundanttina kielteisyyden merkkinä jokin polaarisuusmorfeemi. Polaarisuusilmiöillä tarkoitetaan sellaisten sanaparien jäseniä, joista toista käytetään vain myönteisissä, toista kielteisissä yhteyksissä. Suomen kielessä polaarisia pareja ovat mm. liitepartikkeli -kin ~ -kAAn, indefiniittipronominit joku, jokin ~ kukaan, mikään, jokainen ~ kukaan sekä eräät adverbit kuten joskus ~ koskaan, jo ~ vielä jne. Edellinen parikki esiintyy myöntölauseissa, jälkimmäinen kieltolauseissa.

Edellä olen ottanut puheeksi sellaiset kieltoverbiin liittyvät ilmiöt, joissa vanhan kirjasuomen käytäntö horjuu. Vaikka nykykielen mukainen kanta on useassa tapauksessa yleisempi, poikkeukset osoittavat 1600-luvun kirjasuomen vakiintumattomuuden.

36.2 Kieltosana partikkelina

Ilkka Savijärvi (1977:219–) esittelee tapauksia, joissa Agricola käyttää kieltoverbin yksikön 3. persoonan muotoa pääverbin persoonapäätteiseen muotoon liittyneenä. Epäsäännölliset kieltomuodot johtuvat osin käännöstekniikasta (kääntäjä on unohtanut negaation vaatiman pääverbin muodon), osin kaakkoismurteiden käytännöstä (tyyppi ei tulevat). Muilla kirjoittajilla – esim. Finnolla ja Sorolaisella – epäsäännöllisiä kieltomuotoja esiintyy lähinnä monikon 3. persoonan konditionaalimuodoissa (tyyppi he ei tulisit), ja muodot ovat yksikön 3. persoonan analogiaa.

Epäsäännöllisten kieltomuotojen osuus Agricolan kieltolauseista on Savijärven mukaan (1988:88) vain pari prosenttia, minkä lisäksi Rukouskirjassa on useita kymmeniä sellaisia yksikön 1. persoonan perfektimuotoja, joissa apuverbi on saanut n-päätteen: en olen tehnyt. Oudon asun Savijärvi selittää johtuvan loppukahdennuksen merkintävaikeudesta (loppu-n pro loppu-k). Suomentaja ei ole pystynyt pitämään erillään myöntömuodon loppu-n:n ja kieltomuodon loppu-k:n variantteja, jotka usein lankeavatkin yhteen: minä olen nähnyt - minä en olen (< *olek) nähnyt.

Edellä esitetyissä tapauksissa kieltosanan voi käsittää partikkeliksi samaan tapaan kuin vaikkapa ruotsissa, olipa selitys käytäntöön mikä tahansa. 1600-luvun saarnakirjailijoilta ei mainitunlaisia esimerkkejä tapaa, sitä vastoin muita erikoisuuksia. Kieltosanan voinee tulkita partikkeliksi myös silloin, kun se liittyy lauseenvastikkeen tai muun nominaalirakenteen predikaattiin. Kyseeseen tulevat lähinnä modaalirakenne (ei tehden) ja referatiivirakenne (ei tekevän ~ tehneen). Näistä on esimerkkejä myös jaksoissa 39.5 ja 39.7.2.4.

Esimerkkejä:

(1) Että he [= papit] - - ilmoittawat Sananculioillens caiken JUmalan Neuwon, ei pytäen Opetuxellans kelwata Ihmisille Proc 1690:21

(2) Sillähe hokewat ei taitawan Pawin wäärin mennä, eli erhettyä, eikä kenengen tohtiwan händä nuhdella Raj 1654b Fb

(3) Jos hö kieldäwät eij murha technens Andr Db

Vaikka sentapaista konstituenttikieltoa kuin jakson 36.1 esimerkeissä a ja b tapaakin nykykielestä, sen käyttö on rajallista. 1600-luvun teksteissä menettely on yleinen, etenkin parikonjunktion ei (ainoastaan) – vaan (myös) yhteydessä. Näissäkin tapauksissa kieltosanan voi katsoa partikkeliksi.

Esimerkkejä:

(4) Meille on - - ei jocu wahwa Lucu [nim. saarnaajia], waan nijn monda cuin tarwitan Raj 1654b A3a

(5) sillä ei paljon aica sitten nijn tämän Kircko Herran weli - - oli myös Herrassa Rijgas poisnuckunut Kex D3b

(6) Sentähden on myös Christus - - ei enämbi kiäldänyt Opetuslapsians menemäst pacanain teille - - Mutta on käskenyt Sarnamaan Ewangeliumita caikille luoduille Ika 1659:177

(7) JEsus on meitä - - cuolemasta ja Helwetistä eij ainoastans vlwostaannut, mutta myös wapahtanut Ika 1659:1

(8) J. C. on sowindo ei ainoastans meidän syndeim edest, waan caiken Mailman LPet 1644b Fa

(9) [Vainaja] on heildä cahtalaisen cunnian ansainut, eij ainoastans hänen eläisäns, mutta myös nyt jälkeen hänen cuolemans Ika 1671 A2b

36.3 Kaksinkertainen kielto

Esimerkin (1) tyyppinen kaksinkertainen lausekielto on 1600-luvun teksteissä harvinainen. Sitä vastoin pleonastinen kieltosana on yleisempi sellaisissa tapauksissa kuin (2, 3), joissa on kieltoverbin ohella parikonjunktio eikä - eikä (vrt. latinan neque - neque). Kyseessä on tällöin konstituenttikielto. Käyttö ei selity vieraista esikuvista, ellei sitten ole kyseessä suomen kieltoverbin sekä vieraiden kielten mukaisen parikonjunktion kontaminaatio.

Esimerkkejä:

(1) Ja näin ei ainoastans heidän rucouxens, ei tule cuultuxi, mutta myös on syndi Raj 1654b D3b

(2) Nijn cuitengin ei hän tahtonut tätä Sacramentiä, eikä ihmisen, eikä jongun Engelin cautta säätä ja asetta Raj 1654b G2b

(3) Ei Jumala salli hänen Pyhillens, eikä Iloa, eikä Wastoinkäymistä alinomaista Raj 1654b C4a

* Aiempi kirjasuomi:

Esimerkeissä (4–8) verbi-ilmauksiin kieltää ja ei voi estää liittyy kielteinen että-lause, joka nykykielessä tuntuu oudolta. Verbin kieltää merkityshän on 'kiistää, sanoa ei', joten nykyisen asiasuomen mukainen menettely olisi joko a) Joku kiistää, että asia on niin tai b) Joku sanoo, että asia ei ole niin. Toisaalta kieltää-verbillä on merkitys 'antaa kielto', joten kyseessä voi olla eri merkitysten sekaantuminen. Kielteisen että-lauseen käytön samoin kuin kieltää-verbin merkitysten sekaantumisen voi ymmärtää latinan pohjalta: 'estämistä' ja 'vastustamista' (toisin sanoen sekä kiellon antamista että kieltäytymistä) ilmaiseviin verbeihin liittyy latinassa mm. ne-konjunktiolla ('ettei') alkava lause, kun taas 'kiistämistä' merkitsevä negare-verbi saa määritteekseen joko kielteisen tai myönteisen accusativus cum infinitivo -rakenteen. ('Kiellon antamista' merkitsevään kieltää-verbiin liittyvistä infinitiivirakenteista ks. 37.6.3 ja samaan verbiin liittyvistä sivulauseista 40.3.1.2.)

Esimerkkejä:

(4) jotca [= vääräoppiset lahkot] kieldäwät, ettei Christuxen kärsimys, ole suurembi - - cuin yxi Nuoli käwis, Weden, Tuulen eli Walkian läpitze Ika 1659:48

(5) Tästäon meille erinomainen opetus - - Calvinianeit wastan, jotca kieldäwät, ettei ne wasta uudest syndynet - - taida ikänäns enä - - pois eroitetux Jumalan armost tulla LPet 1644b E2a

(6) sentähden myös hän kieldä ettei se ollut tarpeellinen, että hänen [= Jeesuksen] piti hänen [= Pietarin] pääns ja kätens pesemän Ika 1659:14

(7) ne rangaistuiden pääcallot - - ei tainnuet estä, ettei Christuxen cuolema ollut yxi täydellinen maxo, caiken mailman Syndien edestä Ika 1659:144

(8) Nijn ei myös nekään häpiälliset paicat taida estä, ettei nijden Pyhäin cuolema ole callisHERran edes Ika 1659:144

36.4 Polaarisuusaineksista

Muodoltaan kielteisessä lauseessa esiintyvä myönteinen polaarisuusaines (jokin pro mikään tai -kin pro -kAAn) vaikuttaa nykysuomessa lauseen tulkintaan: myönteinen polaarisuusparikki kuvastaa puhujan "positiivista" odotusta: Etkö syökin jotakin? Vanhassa kirjakielessä kieltolauseiden myönteisillä polaarisuusaineksilla ei nähdäkseni ole tällaista pragmaattista tehtävää: myönteinen parikki esiintyy yhtä hyvin kielteisissä kuin myönteisissä yhteyksissä, joskin kieltolauseesta voi tavata samat redundantit kielteisyyden merkit kuin nykykielen teksteistä. Ne polaarisuusainekset, jotka nykykielestä poikkeavasti ilman pragmaattista lisävivahdetta esiintyvät kieltolauseissa, ovat pronominit joku (pro kukaan, mikään), jokainen tai kaikki (pro kukaan), liitepartikkeli -kin sekä adverbit kuitenkin (pro -kAAn, kuitenkaan), myös (pro myöskään), jo (pro enää) ja joskus (pro koskaan). Näistä joku, kuitenkin ja myös ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus, muut taas sporadisempia. Esimerkit on ryhmitelty kolmia edellä esitetyn pohjalta: myönteisenä polaarisuusaineksena on pronomini, kin-liite tai adverbi.  

Esimerkkejä myönteisestä polaarisuusaineksesta kielteisessä kontekstissa  

a) Pronomini joku, jokainen, kaikki

(1) se wähä Poicainen, näyi - - peräti wapaaxi jostacusta wammasta ja sairaudesta Hamm D2a

(2) Eij hän [= Jeesus] tahdo että jongun pidäis huckuman Ika 1659:9

(3) Cuca se HERra on? David anda tietä, ettei se ole jocu mailmalinen Herra LPet 1644a H3b

(4) ettei Jumalan rackaus meitä wastan, ole iocu yxikertainen rackaus Ika 1673 A4b

(5) tämä cuollut Mies, eij ole ensingän tila andanut johoncuhun rijtan Andr D4a

(6) Nijn myös cawahtettacan, ettei jotacuta panetella, sillä - - nijstä pois-olewaisist tule hywin puhua LPet 1644a L4a

(7) Ettei heidän pidä mielistymän johongun Jumalattoman neuwon 'mihinkään jumalattomaan neuvoon' Raj 1654b N4a

(8) on Pilatus - - tahtonut hänen päästä, ettei Herodeskaan hänes jotacuta pahateco, eli wica löytänyt 'mitään rikosta tai syytä' Ika 1659:88

(9) että jocainen cuin usco hänen päällens, eij pidä huckuman [!] LPet 1670 Db

(10) Nämät caiki eij ole tehnet Syndiä 'kukaan näistä ei ole tehnyt' Ika 1659:54

b) Liitepartikkeli -kin

(11) Että sen Syndisen Jumalan palweluskin ei taida Jumalalle - - otolinen olla LPet 1644a C3b

(12) Nijn wielä nytkin ey ole caikile wanhemilla oikia Isälinen halua [!], heidän lastens tygö Ika 1659:50

(13) Cuitengin ei pidä meidän murhettiman Thur A3a

(14) Nijn eij hän quitengin Jumalan edes woi sitä [= syntiä] salata Andr C2a

(15) cuitengin Jumala ei wastannut händä Ika 1659:167

(16) cuitengin ei he [= Jeesuksen viholliset] ole tainnuet hänen Opetuslapsillens mitäkän tehdä Ika 1659:64

(17) Cuitengin ei Pawali heitä [= vastustajia] mitän tottele 'ei piittaa, välitä heistä' Proc 1690:18

c) Adverbi joskus, myös

(18) [Jumalaa pelkääväiset] händä pelkäwät ia nijn hywänä mielestäns pitäwät ettei joscus hänen mieldäns aicois pahoitta LPet 1644b C3a

(19) Lepo tule turmelluxi caikild ahneild ia Mailmalisild Rickaild, jotca caicke Mailma haamowat, eik joscus työstäns kylläns saa LPet 1644a G4a

(20) Ja rucoilcan [itsekukin] Jumalat - - että idze Jumala händä warjelis synnist - - ettei joscus jollakin olis pahennuxexi - - pahal Esimerkil, Sanal, käytöxel eli työl LPet 1644a Da

(21) En epäile minä myös HERran JUmalan puuttumattomasta Hywydestä Proc 1690:3

(22) Nijn myös Wanhurscas ei ole rauhas Jumalattomain paris Ika 1659:183

(23) jollet te andexi anna - - nijn myös teidän taiwalinen Isän, ei andexi anna teidän ricoxian Raj 1654b K3b

(24) se HERra, joca oli hänen nuorudesta opettanut, eij ollut hyljäwä myös wanhudesans Ika 1671 B2a

* Agricola :

36.5 Kieltoverbi ja kopulatiivikonjunktio

Nykyisen asiasuomen kieltolauseissa käytetään kopulatiivisen ja-konjunktion asemesta kA-partikkelia (enkä, etkä, eikä jne.), ellei kieltoa erityisesti korosteta. Vanhassa kirjakielessä eikä on yleinen konneksiossa ei() - eikä (ks. 36.3), toisin sanoen rinnasteisissa kieltolauseissa tai niistä jälkimmäisessä. Jos taas kieltolause on kopulatiivisesti yhdistetty myöntölauseeseen, ja-konjunktiota käytetään lähes säännöllisesti: Olen ihminen ja en Jumala pro nykykielen Olen ihminen enkä Jumala.

Esimerkkejä:

(1) Minä olen mato ia en ihminen Raj 1654b L2b

(2) [Jumalaa tulee rukoilla] 2. Luomisen puolest, Sillä hän, ia en me idze ole meitäm tehnet LPet 1644a E2b

(3) hän [= Kristus] oli - - Lunastaja ja ei Lunastettu Ika 1659:172

(4) Ja jos he joscus rucoilewat, ia ei cohta mielens jälken saa anomistans, nijn he perätti poisheittäwät rucouxen Raj 1654b C2a

(5) Waan meidän pitä oleman kärsiwäiset rucouxes, ia ei sihen suuttumau [!] Raj 1654b C2b

(6) Aina tule rucoilla ia ei wäsyä Raj 1654b Db