 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Predikatiivin sijajakauma on muuttunut jyrkemmin kuin subjektin ja objektin. Nykyisen kirjoitetun kielen (subjekti)predikatiiveista 41 % on partitiivissa (HKV 1980: 126–129), joten nominatiiveja on noin 60 %. Genetiivipredikatiivien (tyyppi Metsä on valtion) osuus on marginaalinen. Lauseenvastikkeiden n-päätteiset predikatiivit alkanevat nekin olla historiaa: tällaiset predikatiivit olivat yleisiä partisiippi- ja permissiivirakenteissa sekä analogisesti nesessiivirakenteissa.
Nominatiivin ja partitiivin vaihtelu on nykykielessä sidoksissa jaottomuuteen ja jaollisuuteen: predikatiivisaneen laatuun, kun kyseessä on substantiivipredikatiivi, ja subjektin laatuun, kun kyseessä on adjektiivipredikatiivi. Vanhassa kirjakielessä jaottomuudella tai jaollisuudella ei näytä juuri olevan merkitystä predikatiivin sijanvalinnan kannalta. Nominatiivi on predikatiivin normaali sija predikatiivi- ja subjektisaneen laadusta riippumatta. Vanhasta kirjakielestä saa turhaan etsiä varsinaisia partitiivipredikatiiveja.
Vanhan kirjasuomen partitiivipredikatiivi on lähes täysin pronominien varassa: 1600-luvun aineistostani löytyi partitiivitapauksia vain kolmattakymmentä, ja samantyyppisiä esiintymiä Agricolalla lienee joitakin kymmeniä. Vanhan kirjasuomen predikatiivisäännöt ovat nykyisiä mutkattomammat:
* Finiittilauseiden predikatiivi on yleensä nominatiivissa, olipa kyseessä substantiivi tai adjektiivi.
* Partitiivipredikatiivi tulee kyseeseen vain, kun predikatiivina on pronomini, yleisyysjärjestyksessä muuta, mitään (muuta), mitä (Agricolalla myös jotakin). Harvoista poikkeuksista ks. 28.3.
* Lauseenvastikkeissa predikatiivi pyrkii noudattamaan subjektin asua: nominatiivimuotoinen subjekti + nominatiivipredikatiivi, n-päätteinen subjekti + n-päätteinen predikatiivi.
Koska partitiivipredikatiiveja on 1600-luvun saarna-aineistossa vain kolmattakymmentä, nykyisen kielitajun vastaisia nominatiivipredikatiiveja on tietenkin runsaasti. Seuraavassa tapauksia, joissa predikatiivi nykysääntöjen mukaan olisi partitiivissa.
Substantiivipredikatiivi on oheisissa esimerkkilauseissa jaollinen käsite, milloin abstraktinen substantiivi, milloin monikkomuoto. Ilmaustyypissä xei ole muu /muuta kuin + substantiivi pronominipredikatiivi on yleisesti partitiivissa, mutta nominatiivejakin on runsaasti, kuten näytteistä ilmenee. Sitä paitsi pronominiin liittyvän vertailurakenteen substantiivi on jaollisuuteen katsomatta aina nominatiivissa. Seuraavassa jaksossa on esimerkkejä saman ilmaustyypin partitiivimuotoisista pronomineista.
(P = abstr. tai monikkomuoto:)
(1) cuin se [= elämä] paras on ollut, nijn on se Tusca ja Työ ollut Kolck 1698 A3b
(2) jos he [= saarnamiehet] muutoin tahtowat olla lujat Jesuxen Christuxen sotamiehet Thur 1689: 12
(3) Te oletta caicki Jumalan Lapset Kolck 1698 B4b
(4) paidzi JESVxen Nime, caicki rucouxet owat carwat sapet Jumalan edes LPet 1644a E4a
(5) ne [= sodat, kalliit ajat, rutto ym.] owat huokeemmat witzauxet LPet 1644a
(6) me caicki olemma Herran Christuxen palweljat Kex 1680 B3a
(7) Ei siis pidä oleman humina haudat, pohiattomat ja tuhlaiat- - ettei äkist waiwaisex tulis LPet 1644a I3a
(tyyppi muu kuin:)
(8) sillä olla rauhas, mikä on muu, cuin Jumalald warjelta LPet 1644b E2b
(9) Tähän myös luetan HErran hywästisiunaus, joca ey muu ole cuin yxi julkinen, Sydämelinen, ja woimalinen rucous sanan cuulioitten edestä Kex 1680 C1b
(10) tämä Rackaus eij ole mikän mu cuin Jumalan sydämmelinen Armo ja Laupius Proc 1681 Bb
(11) Meidän elämäm täsä Mailmasa eij tosin ole muu cuin yxi työläs Juoxu hyörinä ja pyörinä Flach A4b
(12) cosca se [= elämä] on paras ollut, nijn ei se [= elämä] ole muu, cuin työ ja tusca ollut Ika 1671 C2a
Adjektiivipredikatiivi on seuraavissa esimerkeissä nominatiivissa, vaikka subjektina on abstraktinen käsite, monikkomuoto, infinitiivi tai lause. Lisäesimerkkejä infinitiivisubjektisista predikatiivilauseista jaksossa 39.2.3. Lauseen (18) voi tulkita myös kvanttorilauseeksi: uskollisia on vähän - - (vrt. jakson 26.2.2 lauseita 33, 34).
(S = abstr. tai monikkomuoto:)
(13) Kärsimys on teille tarpellinen Kolck B3b
(14) Jumalisus on tarpellinen caikis Asiois Kolck C3b
(15) sillä tawalla Turckein ja Judalaisten Epäuscoiset Waimot olisit wissit autudesta Kolck 1698 B4b
(16) Ei he cuitengan ole muita wiheliäisemmät, mutta pikemin onnellisemmat Kolck 1698 B2a
(17) Syndiset owat cahtalaiset: toiset owat Catumattomat ja uscottomat - - . Toiset owat catuwaiset LPet 1644a Bb
(18) Uscolliset owat harwat Ihmisten Lasten seas Proc 1681 A3a
(19) ei sentähden ettei hänen hywät lohdulliset puhens ole kyllä todet Ika 1671 Db
(S = inf. tai lause:)
(20) Sillä wijna eli wettä aina juoda ei ole otollinen, waan toisinans wijna toisinans wettä se on suloinen Ika 1659:199
(21) ilman uscota on mahdotoin Jumalalle kelwata Ika 1673 C2b
(22) tämäncaldaisis tilois se on luonnolinen, että me murhedim Ika 1671 A2b
(23) Se on myös Christillinen, että tätä hautamisen meno - - caunistawat - - Sanancuuljat Ika 1671 A2b
(24) Ja mikä taita olla lohdulisembi, cuin se on, cuin ihminen cuule, että - - Jumala händä siuna ja warjele LPet 1644b Ca
(25) Jos mahdolinen olis, joca eij ikän mahdolinen ole, että Jumala tulis eroitetuxi Taiwaasta, Maasta ja Autudesta Proc 1681 A4b
Edellä (28.1) ilmeni, että partitiivipredikatiivit ovat vanhassa kirjakielessä yleensä pronominien varassa. Sitä paitsi indefiniittipronominien partitiivit mitään ja muuta tuntuvat olevan pikemmin kytköksissä kieltosanaan kuin subjektin tai predikatiivin jaollisuuteen. Yleisiä ovat pronominin + vertailurakenteen sisältävät predikatiivilauseet, joista oli edellä nominatiivipredikatiivillisia esimerkkejä (jakso 28.2, lauseet 8–12). Tämä ilmaustyyppi osoittaa havainnollisesti, että partitiivi kytkeytyy nimenomaan pronomineihin: onhan vertailurakenteen substantiivi aina nominatiivissa. Interrogatiivipronominin partitiivius selittyy samalla tavoin, olipa pronominilla predikatiivin tai subjektin funktio (ks. 26.2.2): mitä on leksikaalistunut kieliopilliseksi yleissijaksi. (Partitiivipredikatiivista vanhassa kirjasuomessa ks. Forsman Svensson 2003: 83–94.)
(tyyppi ei mitään muuta (kuin):)
(1) me Ihmiset olemme nijncuin ey mitän hänen edesäns Ika 1673 Ba
(2) Ja waicka hän wähän lepo saa, nijn ey se cuitengan mitän ole Kex A2b
(3) minun elämän on nijcuin [!] ei mitän sinun edesäs Hamm Aa
(4) Ihmisen sucucunda ey ole muuta cuin Taiwalisen Isännän huonen hallitus ja perhe Kex Ba
(5) ei vnet ole muta, cuin cuwat ilman olendota Ika 1659:122
(6) coco hänen [= Paavali] elämäns täsä Mailmas, ei ole muuta mitän ollut, cuin alinomainen kilwoitus ja Sota Thur A4b
(7) ett ei se ijancaickinen elämä muuta ole, cuin Status beatorum gloriosus, cusa Ihmisten Sielut Rumin cansa jällens yhdistetän Ika 1673 C2b
(8) sekä coco hänen [= Paavali] elämäns, että hänen apostolinen wirgans ei ole muuta mitän ollut, cuin alinomainen juoxu Thur Ba
(9) Cuitengin eij se [= elämä] ole muuta, cuin Regnum mundanum, i.e. yxi mailmalinen waldacunda Ika 1671 C2a
(P = interrog. pronomini:)
(10) Että te ymmärräisittä - - mitä lewäys, pituus, sywys ja corckeus olis Kex 1680 Cb
(11) Mitäst hänen syndymäs muuta oli cuin itku? Mitäst hänen elons täsä mailmas oli muu [!] cuin murhe - - ? Kex 1680 A2b
(12) Alexander - - wihastui, pyytäden tietä, mitä se pidäis oleman, jota hän eij anda taitanut? Kex 1680 C3a
Ainoat 1600-luvun saarnoista havaitsemani tapaukset, joissa partitiivipredikatiivi on muu kuin pronominmi, ovat ilmaukset sucua ja murhelista. Norman Denison (1957) mainitsee vuoden 1642 Raamatusta ja Abr. Kollaniukselta ilmauksen (olla) jnk ~ jllek sukua, minkä lisäksi hän on löytänyt Agricolalta predikatiivitapaukset (olla) velkaa ja (olla) pahinta lajia. Yhteistä näille kaikille on predikatiivi-ilmauksen fraasimaisuus. Anders Pacchaleniuksen käännöksestä löytyi pari partitiivipredikatiivillista lausetta (15, 16 ), joissa on kvanttorillinen subjekti (monta + partitiivimuoto). Nähdäkseni predikatiivin partitiivius on näissä lauseissa kytköksissä juuri subjektin asuun ja olla-verbin yksiköllisyyteen (tyypistä monta ovat jaksossa 35.2 c). Tapaukset muistuttavat ns. lohjenneita eksistentiaalilauseita: on monta niin pahanilkistä ~ pahantapaista lasta (vrt. esimerkkejä 17–19).
(13) [meidän tulee rukoilla] JESVxen CHristuxen cautta; josa me caicki licum, eläm, ia olem; jonga me myös sucua olemma LPet 1644a C2a
(14) HERra JEsu - - joudu meidän Auxem, että se cuin meis murhelista on, mahdais Lohdutetuxi; ja mikä hawoitettu on, paratuxi tulla Proc 1690:6
(15) Monda hillimätöindä lasta on nijn pahanilkistä, että - - Pacch E6a
(16) Monda lasta on nijn pahantapaista, ettei - - Pacch E6a
Eräät tapaukset, joissa ensi silmäyksellä näyttää olevan sekä partitiivisubjekti että partitiivipredikatiivi (17–19), eivät lienekään predikatiivilauseita: "predikatiivit" ovat lohjenneita attribuutteja ja lauseet niin ollen eksistentiaalisia. Niitä voi verrata sellaiseen nykykielen ilmaukseen kuin Kouluja on monenlaisia = On monenlaisia kouluja. Nykykielisittäin saarnojen esimerkit tuntuvat oudoilta, ja ne modernistuvat luontevimmin predikatiivilauseiksi: Yksikään asia ei ole mahdoton; Mikään ei ole salattua häneltä; Mikään ei ole parempaa kuin hurskaus. Niin myös edellä olevat Pacchaleniuksen lauseet: Monet vallattomat lapset ovat niin pahanilkisiä, että - - .
(17) Jumalan ja hänen silmäins edes ey ole yhtään asiata mahdotoinda Ika 1659:16 (myös s. 151)
(18) Sillä eij hänen [= Jumalan] edesäns ole mitään peitetty [/peitetty/ t. /peitettyy/] Ika 1659: 10
(19) coska se, joca tarpellisembi olis, nimittäin JVMalisuus - - jota ei mitän parembata ole - - Vnhotetaan Raj 1654a Ca
* Samantyyppisiä esimerkkilauseita löytyy Agricolalta, joskaan niitä ei voi luontevasti tulkita eksistentiaalisiksi: ne ovat predikatiivilauseita, joissa on partitiivisubjekti ja nominatiivi- tai partitiivipredikatiivi. Seuraavista näytteistä ensimmäinen on yksiymmärteinen (nominatiivipredikatiivi), muiden predikatiivit voinee tulkita niin nominatiiveiksi kuin partitiiveiksi (vrt. esimerkkiä 18 edellä): Sille etteij miteken surckiambi ole quin - - ;Eipe miteken ole nin coua [/kova/ t. /kovaa/] meite wastan, quin Omatundo; ios iotakin osa olla exytty, outo ia camala, eli wdhesti pandu [/eksytty, outo ja kamala eli uudesti pantu/ t. /eksyttyy, outoo ja kamalaa eli uudesti pantuu/] .
Partisiippirakenteen yksiköllinen predikatiivi on säännöllisesti n-päätteinen, kun matriisiverbinä on transitiiviverbin aktiivimuoto. Rakenteen subjektihan on tällöin n-sijainen ja predikatiivi niin ollen asultaan identtinen: kummankin sijan voi tulkita päätteelliseksi akkusatiiviksi (ks. tarkemmin jaksosta 39.7.2.4, jossa on lisäesimerkkejä n-päätteisestä predikatiivista).
(1) [kirkkoherravainaa] on - -Saarnaamisen - - ja muiden wircans töiden canssa julistanut ja tunnustanut Christuxen olewan HERran Ika 1673 C2a
(2) Pawali sano myös Elämäns ollen puhtan Proc 1690: 42
(3) Ja nijn me näemme me näemme Suomen sanan lascun toden olewan huorat hulluxi saawat salawaimot waiwaisexi Vide. Os. 4. 11 LPet 1656 Cb
(4) Jumala annoi armons, että minä sen ymmärsin ei mitän muuta olewan cuin Perkelen cawaluden Raj 1654b K4b
Nesessiivirakenteen yksiköllisistä predikatiiveista noin puolet on n-päätteisiä. Lähes kaikki n-sijaiset predikatiivit esiintyvät genetiivisubjektisissa rakenteissa, kun taas kolme neljännestä nominatiivipredikatiiveista löytyy rakenteista, joiden subjektikin on nominatiivissa (ks. tarkemmin jaksosta 39.2.2.2).
(5) ei tule olla nijncuin Lejonin huonesans, eikä Julman perhettäns wastan LPet 1644a Nb
(6) Nijn mös yön täyty olla Walkeuden minun ymbärilläni Andr 1654 C2a
(7) Yhden Wapahtajan pitä oleman nijn woimallisen , että hän aiwoituxens oikein taita toimitta Ika 1673 Cb
(8) Itcun pitä cohtullisen oleman Proc 1681 A3a
* Agricolan teksteissä on sama käytäntö, kuten ilmenee seuraavista partisiippi- ja nesessiivirakenteista: