Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Artikkeleista
  2. Subjektista
  3. Objektista
  4. Predikatiivista
  5. Eräistä attribuuteista
  6. Sijamuotojen käytöstä
  7. Postpositioilmaukset sijamuotojen vastineina
  8. Tempuksista
  9. Moduksista
  10. Passiivista
  11. Kongruenssista
  12. Negaation erikoispiirteitä
  13. Infinitiivien käytöstä
  14. Partisiippien käytöstä
  15. Lauseenvastikkeista
  16. Virkkeistä ja lauseista
  17. Sanajärjestyksestä








25.1 Pronominit

25.1.1 Monikko pro yksikkö

25.1.2 Persoona- ja demonstratiivipronomineista

25.1.2.1 Viittaussuhteista

25.1.2.2 hän, he ~ se, ne

25.1.3 Relatiivipronomineista

25.1.3.1 joka ~ mikä ~ kuin

25.1.3.2 Hämärä korrelaatti

25.1.4 Lohkorakenteita

25.2 Omistusliitteet

25.2.1 Omistusliitteen erikoisuuksia

25.2.2 Persoonapronominien genetiivin ja omistusliitteiden työnjaosta

25. PRONOMINIEN JA OMISTUSLIITTEIDEN KÄYTÖSTÄ

Pronominien ja omistusliitteiden käyttö poikkeaa määrätapauksissa nykyisestä, ja erot johtuvat osaksi vieraasta vaikutuksesta. Huomio kiintyy mm. seuraaviin poikkeamiin:

* Yksiköllisen pronominin tilalla on latinan tapaan monikollinen. Pronominien viittaussuhteet ovat väliin epäselvät ja pääteltävissä asiayhteydestä (ieur. kielissä Hän sanoi hänelle -tyyppiset lauseet ovat yksiymmärteisiä, koska pronominilla on maskuliininen ja feminiininen variantti).

* Persoona- ja demonstratiivipronominien välinen työnjako ei ole nykyisenlainen, sillä pronominit hän, he ja se, ne esiintyvät väliin toistensa tehtävissä.

* Kolmannen persoonan omistusliitteen ja persoonapronominien genetiivin välinen työnjako – sikäli kuin työnjaosta voi vanhassa kirjakielessä puhua – poikkeaa nykyisestä.

Vanhan kirjasuomen pronominien funktio selittyy useassa tapauksessa asiayhteydestä, implisiittisesti tai pragmaattisesti, eikä eksplisiittisten sääntöjen pohjalta.

25.1 Pronominit

25.1.1 Monikko pro yksikkö

Abstrakteista pronomineista käytetään usein monikkomuotoja nykykielen yksikön asemesta. Lähinnä kyseeseen tulevat pronominit jotka ~ mitkä, kaikki + monikollinen predikaatti, ne ja nämä(t) pro (se) mikä ~ mitä, kaikki + yksiköllinen predikaatti, se ja tämä. Pronomineihin voi liittyä semanttisesti tyhjä pääsana, esierkiksi. kappaleet.

Esimerkkejä:

(1) Usco on wahwa uscallus nijhin joita toiwotan, ja ei näkymättömist epäile LPet 1670 B4a

(2) Joita [=sitä, että oli suosinut katolista oppia] Cuningas catui cuitengin ennen cuolematans LPet 1670 A3b

(3) he [enkelit] himoidzewat nähdäxens jotca meidän autudem tule 'sitä, mikä on tärkeää pelastuksemme kannalta' LPet 1644a D3a

(4) Jumala catzoi caickiacuin hän tehnyt oli, ia ne olit sangen hywät LPet 1670 C2a

(5) hän [= vainaja] on wastan ruwennut hywällä mielelä, caickia mitä Jumala tahdoi panna hänen päällens Ika 1673 C4a

(6) Caicki owat uscowaisille mahdolliset Proc 1681 C3b

(7) hän [= vainaja] oli - - uscollinencaikisa Kolck C3b

(8) Jos nämät tapahtuwat tuoresa puusa - - Ika 1659:42

* Samat monikolliset pronominit ovat yleisiä Agricolan teksteissä:

25.1.2 Persoona- ja demonstratiivipronomineista

25.1.2.1 Viittaussuhteista

Nykysuomessa pronominit hän, he, se ja ne viittaavat yleensä edellisen lauseen subjektiin (passiivilauseen objektiin), joskin ne voivat viitata myös muuhun konstituenttiin. Tällöinkin kirjoitetussa kielessä on vaatimuksena, että korrelaatti käy selvästi ilmi edellä sanotusta. Jos korrelaatiksi on tarjolla useampi konstituentti, sekaannukselta vältytään esimerkiksi käyttämällä persoonapronominin asemesta pronominia tämä, nämä, toistamalla korrelaatti jne. Persoona- ja demonstratiivipronominien korrelaatiksi sopii yleensä substantiivinen sana tai sanaryhmä, ei sellaisen määrite tai yhdyssanan alkuosa. Vanhassa kirjasuomessa pronominien käyttö on tässä suhteessa vapaampaa ja korrelaatti on pääteltävä asiayhteydestä. (Pronominien viittaussuhteisiin on läheisesti kytköksissä mm. subjektin ellipsi tapauksissa, joissa subjekti on pääteltävä kontekstista; ks. 26.2.3.)

Esimerkkejä:

(1) Tämä pyhä ja callis Kirja - - on nyt - - Suomexi käätty, idze Pääramattuin Hebrean ja Grecan, ja D. lutheruxen biblian jälken, jonga hän [= Luther] - - idze wastudest cadzonut on. R 1642 dedik.

(2) Förstin Linnas on Fougdin Lapsi - - condannut Leijonin Luolan sisälle - - waan eij se [= leijona] händä rewäisnyt eikä niellyt LPet 1670 C1a

(3) hän [= Josef Ariamatialainen] on ollut ricas, ja ei nijstä [= rikkauksista] lucua pitänyt Ika 1659:189

Nykylukijan silmään pistää 3. persoonan pronominien toisto samassa virkkeessä eri henkilöistä puhuttaessa. Lukijan on asiayhteydestä pääteltävä, kenestä kulloinkin on kysymys. Seuraaviin esimerkkeihin on pronominien jälkeen merkitty tarkoitettu korrelaatti.

(4) Christus itze sanoi hänelle [Paavalille]:Cuinga palion hänen [Paavalin] piti kärsimän hänen [Kristuksen] Nimens tähden,hän [Paavali] oli hänelle [Kristukselle] vloswalittu Ase, candaman hänen [Kristuksen] Nimens Pacanain - - eten. Proc 1690:15

(5) Ezechias 'Hiskia' hän lyötijn sairaudella, ja P. Esaias 'Jesaja' ennusti, että hänen piti sijnä sairaudes cuoleman, waan että hän [Hiskia] rucoili HERra, nijn hän [Herra] myös näki hänen [Hiskian], ja lupais hänelle - - pidetä hänen ikäns 15 ajastaica Ika 1659:12

(6) ellei hän [A] nouse ja anna hänelle [B:lle] että 'koska' hän [B] on hänen [A:n] ystäwäns, nijn hän [A] cuitengin hänen [B:n] ahkerudens tähden nouse, ja anda hänelle [B:lle] nijn monda cuin hän [B] tarwidze Raj 1654b B3b

(7) Josaphat - - oli andanut Waldacunnan Pojallens Joramille - - (ehkä muut hänen [Josafatin] Poicans händä [Joramia] paremat olit) Hamm 1683 B3a

Refleksiivipronomini viittaa 1600-luvun teksteissä aivan kuten nykysuomessakin lauseen subjektiin: Rachel itke Lapsians, ja ei tahtonut händäns anda lohdutetta (Kolck B3a); hän [=Jumala] ey anna itzens pettä (Ika 1673 B3b). Jos lauseessa on erisubjektinen infinitiivirakenne, refleksiivipronomini voi viitata yhtä hyvin finiittiverbin kuin nominaalimuodon subjektiin (esimerkit 8–10). (Refleksiivistämisestä nykykielessä ks. Hakulinen - Karlsson 1979: 366–368.)

(8) tahto cuitengin Jumala meidän myös, händänsä racastaman Proc 1681 B4a

(9) [Perkele] Jumalan Poica Jesusta Christusta käski, etens mahan langeman ja händäns cumartaman. LPet 1670 C2b

(10) [Perkele] rupeis händä [= Juudasta] peljättämän - -, sai hänen epäilyxestä idzens hirttämän LPet 1670 B3b

* Agricolan teksteissä 3. persoonan pronominit viittaavat usein samassa virkkeessä kahteen tai useampaan henkilöön:

25.1.2.2 hän, he ~ se, ne

Niin 1600-luvun kuin aiemmassakin kirjallisuudessa persoona- ja demonstratiivipronomineja esiintyy toistensa synonyymeina: hän, he elottomista tarkoitteista ja se, ne ihmisistä. Yleisempää on persoonapronominien käyttö demonstratiivipronominien asemesta. Persoonapronominien genetiivistä omistusliitteen yhteydessä ks. 25.2.2.

Esimerkkejä:

(1) Cuitengin ei hän [= Getsemanen yrttitarha] ole tainnut - - JEsusta Christusta lohdutta, waan hänen on täytynyt hänesä [= Getsemanessa] werta hikoilla Ika 1659:31

(2) Joca äkillinen Tauti oli hänen alcuns sijtä saanut. Että - - Raj 1654b B2b

(3) caickinaiset suwi linnut ia heidän poicans LPet 1644a Ob

(4) Jumala - - otti - - Hesekielildä Emännän pois - - ja kielsi hänen sitä murhettimasta Kolck Aa

(5) Joca sen [= vaimon] häneldä warasta - - sekä sen cansa pois juoxe - - Koll 1648 Vark. kaari 1. cap

(6) mitä Försti tahto sitä duomari sano, että se jotakin hänelle hywä jällens tekis Thur 1689 C3b

Esimerkkejä Agricolalta:

25.1.3 Relatiivipronomineista

25.1.3.1 joka ~ mikä ~ kuin

Vanhan kirjasuomen relatiivipronomineja on esitelty jaksossa 17.5.

Nykysuomen ekspansiivinen mikä-pronomini lienee vanhan kirjakielen relatiivipronomineista pienitaajuisin. Yleisimmät pronominit ovat joka ja taipumaton kuin, näistä jälkimmäinen harvoin muun kuin subjektin tai objektin sijan vastineena. Nykykielelle ominaista joka- ja mikä-pronominin työnjakoa ei ole vielä kehittynyt: erona on joka-pronominin monikäyttöisyys ja mikä-pronominin käytön rajallisuus. Kummankin funktiossa esiintyy kuin.

Mikä -pronomini esiintyy lähinnä merkityksessä 'se, mikä t. mitä', joko yksinään (korrelaatti sisältyy pronominiin) tai yhdessä determinatiivipronominin kanssa. Käytäntönä on, että korrelaatti puuttuu, jos relatiivilause on yhdyslauseessa jälkiasemainen (1–6); jos taas relatiivilause on yhdyslauseen alussa, matriisilauseessa on yleensä determinatiivipronomini (7–12), joskaan ei aina (13). Jonkin verran mikä-pronominia näkee muissakin tapauksissa, esimerkiksi kaikki-korrelaatin yhteydessä (14, 15). Joskus determinatiivinen korrelaatti on välittömästi mikä-pronominin edellä (16, 17).

Esimerkkejä:

(1) Abraham - - on käskenyt hänen lapsians - - tekemän mikä oikia ia hywä on. LPet 1644a esip.

(2) pitkä olis ylös luetella mitä [nim. kokouksia] ulcowaldacunnis on piddetty [!] LPet 1670 A3b

(3) Ah, jos minä cuulisin mitä HERra Jumala puhu LPet 1644b C3b

(4) cuitengin [Jumala antaa] mitä hän tarpellisemman tietä olewan Raj 1654b D2b

(5) hän [= Jumala] teke mitä hän tahto Flach B3b

(6) Ei yxikän Silmä ole nähnyt - - mitä Jumala on nijlle walmistanut, jotca händä racastawat Thur C3a

(7) mitä ikänäns ihminen tietä olewan Jumalan käskyä wastan sijtä pitä hänen lacka Raj 1654b K3b

(8) Ja mitä walkeuden, sitä walistamisengin cansa ymmärtetän P. kirjoituxes. LPet 1644b D4a

(9) mitä Moses nijncuin peitetyil sanoil puhui Colminaisuden personaist, se nyt näisä sanois - - selkiäst edespannan LPet 1644b F1a

(10) mitä me teemme - - sen caicki teemme P. Colminaisuden wäel LPet 1644a Fb

(11) mitä Jumala tahto, se olcon myös meidän tahtom, ja mitä Jumala ei tahdo, älcän me myös tahtoco. LPet 1644b C3b

(12) mitä hän lupa, sen hän wahwana pitä Ika 1671 C2b

(13) Mitä Jumala rackaille Lapsillens walmistanut on, on nyt salattu Proc 1681 C2b

(14) minä wihaan caickia mitä Mailma racasta Proc 1681 Ca

(15) cacki [!]mitä mee tänne jätäm, Pitä meidän satakertaisest jällens saaman Flach Ca

(16) [Jumala] ylösetzi wälicappalen, millä Ihminen cadotuxesta tule ylösautetuxi . Proc 1681 B1b

(17) erinomaisest nijtä [po. nijstä] mitä he [= ihmiset] sisälle puhaldawat 'sanovat', taitawat Engelit käsittä ajatoxet LPet 1670 B3a

* Esimerkkejä Agricolalta:

Joka -pronomini esiintyy suurelta osin nykyisenlaisissa käyttöyhteyksissä, toisin sanoen korrelaattina on substantiivinen ilmaus. Kun korrelaattina on determinatiivipronomini (+ pääsana), relatiivipronominin paikka vaihtelee: Joka niin tekee, se on väärässä (18–20); Se on väärässä, joka niin tekee (21); Se, joka niin tekee (ne, jotka niin tekevät), on väärässä (22–24). Determinatiivipronominin tilalla on joskus persoonapronomini: hän joka, he jotka (25, 26). Sellaisista tapauksista, joissa determinatiivikorrelaatti on jätetty ilmipanematta, on esimerkkejä seuraavassa jaksossa.

Esimerkkejä:

(18) Joca minun tygöni tule, sitä en minä hyljä LPet 1644b E1b

(19) ioca ei - - parannosta tee - - nijn sen ihmisen pitä - - Helwetis rangaistettaman LPet 1644b A3a

(20) joca eij HERra - - racasta, se olcon pahasti kirottu Cuoleman asti Proc 1681 B4b

(21) se on ulosheitetty joca meidän Weljeimme päälle - - cannoi Proc 1681 C3a

(22) siunattu olcon se joca sinua siuna, ia kirottu olcon se, joca sinua kiroa LPet 1644b D2a

(23) ne jotca nijsä owat, ne huckuwat myös ynnä Ika 1671 B4a

(24) Engöst me sijs mahda ylistä nijden tila, jotca sencaldaiseen waldacundaan joutuneet owat: Ika 1671 Da

(25) Rackaus ilmoittapi Sydämmens hänelle jota hän racasta Proc 1681 B4b

(26) Ja heidän oma pahudens, joilla ei ole yhtäkän halua luopua synnist Raj 1654b K4a

Joka -pronominia käytetään myös, kun korrelaattina on lause (27–33) tai abstraktinen pronomini (34, 35), siis tapauksissa, joissa nyky-yleiskielen mukaisesti oni mikä-pronomini.

(27) Taicka, joca wielä wahingollisembi on, itze heitäns päiwildä poisottawat Ika 1671 B4a

(28) Jos meidän Puolisam meildä cuole, joca kyllä raskas ia katkera kärsiä ia nähdä on: Fav 1665 Bb

(29) ne ruumit - - pitä jällens eläwäxi tuleman ia ylösnouseman, jota Saduceuxet mahdotoinna pidit Fav 1665 C3a

(30) että hän [= kirkkoherra] vsiastidzens sängyn päälle paneman piti, josta hän kyllä hywin taisi ajatella että Jumala caickiwaldias tahdoi händä tästä mailmast poiskjruhta - - Thur 1689 D2a

(31) heidän pitä myös woimaliset oleman wastanseisoita woittaman, jota Jumalan Pyhä Hengi - - heildä ano Proc 1690: 23

(32) Itcun pitä cohtullisen oleman, jota - - Christus tahto Nain Leskeldä Proc 1681 A3a

(33) Jos mahdollinen olis, joca eij ikän mahdolinen ole, että - - Proc 1681 A4b

(34) ettes - - mitän tee, iotas minun lässnä ollesani häpeisit LPet 1670 D2b

(35) waan [jumalattomat] jotakin etziwät jota he laittaisit Ika 1659:105

* Esimerkkejä Agricolalta:

Taipumaton kuin esiintyy samoissa konteksteissa kuin joka ja mikä (36–42); abstraktisen pronominikorrelaatin yhteydessä kuin on muita yleisempi (40–42).

(36) cuca ne sitte saa cuins walmistanut olet Thur 1689 B3b

(37) ne tegot ia hywät työt cuin täsä luetellan LPet 1644b C2a

(38) HERra siuna necuin händä pelkäwät LPet 1644b C2b

(39) erinomainen on se, cuin idze Jumala sano: LPet 1644b Ba

(40) Jumala catzoi caickia cuin hän tehnyt oli LPet 1670 C2a

(41) Caicki cuin minä sinusta cuullut olen - - se on tosi Proc 1681 C3a

(42) sitä cuin caickein paras on, [pahat ovat] enämmin laittaneet Ika 1671 B2a

Muist. Relatiivipronomineja ja -adverbeja käytetään vanhassa kirjasuomessa päälauseen alussa nykykielen persoona- ja demonstratiivipronominien vastineina. Käytäntö on tuttua latinasta. Korrelaatti löytyy milloin edellisestä lauseesta, milloin vielä kauempaa.

* Esimerkkejä Agricolalta:

25.1.3.2 Hämärä korrelaatti

Nykyisen asiaproosan relatiivilauseissa relatiivipronominin korrelaatti on ilmipantu ja sen paikka on normaalisti välittömästi pronominin edellä. Korrelaatittomana esiintyy yleensä vain pronomini mikä (Tein, mitä pyydettiin), kun taas korrelaatiton joka kuuluu lähinnä sananlaskutyyliin: Joka leikkiin ryhtyy, saa leikin kestää. Edellisessä jaksossa oli esimerkkejä, joissa mikä-pronomini esiintyi ilman korrelaattia (1–6). Determinatiivinen korrelaatti (se, sellainen ym.) on väliin jätetty ilmipanematta myös joka-pronominin yhteydessä muussakin kuin "sananlaskutyylissä" (näytteissä1–9 tämä on osoitettu Ø-merkinnällä). Käytäntö tunnetaan niin muinaisruotsista (Wessén 1956: 234) kuin varhaisnykyruotsista (Saari 1987: 112), ja latinassa mainitunlainen korrelaatti puuttuu yleisesti esimerkiksi finaalisista relatiivilauseista (Sjöstrand 1953: 396–397).

Esimerkkejä:

(1) joca ricas ia rawittu on, Ø älkän sanoco: En minä mitän tarwidze LPet 1644a I3a

(2) hywät Engelit owat Ø, jotca owat pysynet sijnä hywydes ja totudes cuin ensist owat luodut LPet 1670 B4b

(3) PAhat Engelit owat Ø jotca sijtä - - pyhydest - - owat - - pois langennet LPet 1670 C2a

(4) Nijn myös aina sekä ensist opettaden Ø jotca tarpelisimmat owat LPet 1644a A2b

(5) he [= enkelit] himoidzewat nähdäxens Ø jotca meidän autudem tule LPet IV D3a 'haluavat nähdä sellaista, mikä on tärkeää autuudellemme'

(6) Autuat owat, Sentähden, Ø jotca ei astu Synneisten teille Ika 1659:42

(7) Autuat owat Ø jotca sinun Huonesas asuwat Proc 1681 C3a

(8) cuinga jocu taita toiwo Ø jongan 'sitä, minkä' hän näke Proc 1690:12

(9) [Hyväkäytöksinen] lähte caunist ulos aicanans pöydän tykö, Ø cusa 'sinne, missä' sowelias on lewätä LPet 1644a L3b

Jos korrelaatti ei nykyproosassa sijoitu välittömästi relatiivilauseen edelle, sitä yleensä tarkennetaan determinatiivipronominilla (Niiden kotien lapset, joissa - - ). Vanhassa kirjakielessä korrelaatti on usein erillään relatiivipronominista, eikä sitä ole millään keinoin osoitettu; relatiivipronominin korrelaatti on pääteltävä kontekstista samoin kuin usein muidenkin pronominien korrelaatit. Korrelaattina on usein mm. genetiiviatribuutti (10–15).

(10) Silloin tule murhe ja waiwa caickein Ihmisten sieluin päälle, jotca paha tekewät Thur 1689 C4a

(11) Että me olisim Isämme pojat, joca on Taiwas Ika 1659:70

(12) Nämät owat itze Sathanan weliet, joca Ewan petti makeilla sanoillans Ika 1659:55

(13) Ja ne jotca rickat owat Uscosa, cutzutan Waldacunnan Perillisixi, jonga hän nijlle lupais, joilda hän racastetan Kolck 1698 Cb

(14) heidän ei pitänyt HERran JVmalan Wiha, ja hirmuista Duomio taitaman wältä, joca, on costawa itzecullakin nijlle Proc 1690: 19

(15) Jumalisten ja hurscasten Ihmisten Esimerkit, jotca myös owat rucoillet ia saanet tarpens Raj 1654b Db

(16) Jumalisus on tarpelinen caikis asiois, jolla on sekä nykyisen että tulewaisen elämän lupauxet LPet 1670 D2a

(17) Näitä edelläkäywäisisä Sanoisa, täsä Lugusa todista Pawali itzellens ollen, Äitillisen Rackauden - - nijden Uscowaisten Thessaloniterein Tygön, cusa hän sano Proc 1690: 18

(18) sijnä rumas ja häjys henges perkeles on syy, joca on heitä syndin wetänyt Raj 1654b K4a

(19) Jacob Patriarcha paineli caiken yösen, Yhden Miehen cansa, ia pidätti hänen uscolla ia rucouxella, joca pois kijrutti Raj 1654b D2a

25.1.4 Lohkorakenteita

Erityyppiset lohkeamat eli lohkorakenteet ovat nykyisessä puhekielessä yleisiä temaattisia ilmiöitä. Lohkorakenteella tarkoitetaan tapauksia, joissa jokin nominaalikonstituentti esiintyy samassa lauseessa kahdessa kohtaa: varsinainen leksikaalinen aines sijoittuu lauseen alkuun tai loppuun ja edustuu syntaktisessa lauseessa pronominina (a, b). Lohkorakenteisiin voi lukea myös ns. ekstraposition, joka siirtää raskaan konstituentin tai osan siitä lauseen loppuun; kyseessä on yleensä sivulauseen siirtyminen päälauseen jälkeen (c, d, e). Muista lohkeamista ekstrapositio eroaa siinä, ettei kyseessä ole temaattinen eikä ainoastaan puhekielen ilmiö (Hakulinen - Karlsson 1979: 300–308). Oma lajinsa on lisäksi ns. lohkolause (f), jolla on vastineet mm. germaanisissa kielissä. Tämä tyyppi on kirjakielessä jokseenkin harvinainen, mutta on saanut jalansijaa murteissa ja on verraten yleinen sananparsistossa (Leino 1982).

a. Nämä helsinkiläispojat, ne olivat nopeasti oppivia.

b. Ne olivat tavattoman hyviä saksalaiset filmit.

c. Asiaa mutkisti se, että uusia pakolaisia saapui kaiken aikaa. (Se mutkisti asiaa, että - - .)

d. Kukas sen tietää, mitä hän aikoo.

e. Se lasin maksaa, joka lasin särkee.

f. Kuka se on joka puhuu? Se on Sorsa joka puhuu.

Esitetynlaisia lohkorakenteita voi poimia 1600-luvun kirjasuomesta, mutta nykykielen käytäntö eroaa monessa suhteessa aiemmasta. Esittelen vanhan kirjakielen rakenteita kolmena ryhmänä, pohjana erityyppiset esimerkkilauseet a, b (1. ryhmä), c, d, e (2. ryhmä) ja f (3. ryhmä).

1. ryhmä

Esimerkissä (a) on kyseessä lohkeama vasemmalle, esimerkissä (b) lohkeama oikealle. Vasemmalle lohkeaminen on Hakulisen ja Karlssonin (1979) mukaan suomen puhekielessä harvinaisempaa kuin oikealle lohkeaminen. Saarnoista poimimani lauseet taas edustavat nimenomaan tyyppiä (a), kun taas tyyppi (b) on lähes olematon. Agricolalta löytyy tapaus teme ombi se oikea meno, lukija [/lukia/ 'lukea'] site Wtta Testamenti, jossa leksikaalisena aineksena on infinitiivi.

Näissä lohkeamissa on kyse konstituentin toistosta, ja mm. Mirja Saari (1987:179–), joka on tutkinut varhaisnykyruotsin syntaksia, käyttää ilmiöstä nimitystä "dubblering av fundament"; hänen tutkimuksessaan fundamenttina on tosin yhtä hyvin lause kuin pelkkä nominaalikonstituentti. Saaren mukaan fundamenttina olevan nominaalikonstituentin toisto anaforisen pronominin avulla on yleistä etenkin uskonnollisessa tekstissä; esimerkeissä nominaalikonstituenttina on relatiivi-ilmaus. Vrt. Silva Kiurun (1990) artikkelia "jälkipronomineista". 1600-luvun saarnoissa toistettuna konstituenttina on yhtä usein nomini (1–11) kuin relatiivi-ilmaus (12–18). Esimerkkejä löytyy melkeinpä kirjoittajalta kuin kirjoittajalta, mutta erikoisen runsasta toisto on Abraham Ikalensiksen kielessä (1–3, 12).

Esimerkkejä:

(1) HERran mies Moses, hän on Cansans tähden, itzens tahtonut pois pyhijttä elämän Kiriasta Ika 1659:9

(2) Kirjanoppeneet ja cansan wanhimmat eij he tohtineet Christusta julkisesta wahingoitta Ika 1659:22

(3) Rikas Mies ynnä sen rickaan Peldomiehen cansa, ehkä he elit hercullisesta - - Ika 1659: 31

(4) waimot eli puolisat he cutzutan silmäin himoxi ja iloxi Bång A1

(5) Mies ja waimo he owat yxi liha Bång A2

(6) Dawid ei hän julkisesta nimitäJEsusta Bång E4

(7) Sillä JEsuxen Christuxen Weri, se puhu parembita cuin Abelin Weri Hamm 1683 Ba

(8) Apostoli P. Pawali, hän hänen lähätyskirjasans - - toiwo Kex Cb

(9) Ja nijncuin Jumala hän oli andanut hänelle callit tawarat hallita Kex C3b

(10) Sillä Jumala hän tosin tahto siunata Canssans LPet 1644a D2b

(11) Ruumis se cohta meildä hänen leposias saatetan Kex A3a

(12) nijtä joita he - - owat aikoinet hukutta, nijlle eij he mitäkään woi tehdä Ika 1659: 65

(13) iocainen cuin kilwoittele, caikista hän itzens wältä Flach Ba

(14) ne jotca händä cumartawat, nijden pitä Henges ja totudes händä cumartaman Bång C2

(15) Caicki sijs ne Ihmiset, cuin Christuxen ansion itzellens omistawat; He owat ilman Saastaisutta Hamm C4a

(16) Se quin Inhimisen Weren wodatta hänen Werens pitä Inhimisen cautta wodatettaman Andr C4b

(17) Nijnmyös Christus, joca on cunnian HERra - - hän on caickein caunein Kex A4b

(18) jocainen cuin - - usco hänen päälens, hänelle pitä ijancaickinen elämä oleman Kex C3b

Nominaalikonstituentin ohella lohkeama voi olla infinitiivi tai sivulause, joskin näitä tapauksia on harvassa. Tällaisen konstituentin toisto anaforisen pronominin avulla voi selittyä osaksi latinan vaikutuksesta, sillä latinan kielessä determinatiivipronominia käytetään viittaamassa jäljessä seuraavaan infinitiivirakenteeseen tai lauseeseen (esim. Hoc affirmo, me verum dixisse ; Sjöstrand 1953: 223). Ks. myös 39.2.3 ja 40.3.1.2. Oheisten näytteiden infinitiiveillä ja sivulauseilla (19–22) on subjektin funktio.

(19) Hywin alca ja hywin lopetta, se teke Ihmisen onnellisexi ja autuaxi Elämäsä ja Cuolemasa Kolck C3a

(20) Racasta se on myös yxi kewiä ja suloinen työ Ika 1673 B3a

(21) Että - - Auringo ja Cuu heidän Juoxuns pitäwät - - se tule HERralda Kolck Ba

(22) että Ihmiset cuolewat, se tule HERralda Kolck 9

Huomattakoon seuraava tapaus, jossa objektina oleva alkuasemainen sivulause ei ole aiheuttanut konstituentin toistoa:

Cuinga tarpellinen pyhys on siweyden canssa, osotta ja opetta Christus Kolck C2a

2. ryhmä

Vanhassa kirjakielessä raskas konstituentti, esimerkiksi relatiivi- tai muu sivulause, on usein päälauseen edellä, mutta kyseinen konstituentti toistuu päälauseessa pronominina. Ks. jakson 25.1.3.1 esimerkkejä 7–13 ja 18–20. Ekstrapositiosta löytyy tosin siitäkin esimerkkejä: oheiset näytteet 23–25, jakson 25.1.3.1 esimerkit 21, 34, 35 sekä jakson 26.3.2 esimerkit 1–4.

(23) Ja se on caicken Autualinen aica eläis, cuin on paidzi Syndi LPet 1644a C4a

(24) Sillä se on hänen käskyns että me hänen Poicans - - nimeen päälle uscoisim Ika 1673 C3b

(25) Se on oikein Jumalan edes että hän anda heille lewon Ika 1673 C4b

3. ryhmä

Ruotsin ja englannin lohkolausetta tai emfaattista konstruktiota vastaava rakenne – ns. emfaattinen relatiivilause – ei Leinon (1982) tutkimuksen mukaan ole juurtunut suomen puhekieleen enempää kuin kirjakieleenkään; sitä vastoin se on yleinen sananparsistossa, joskin iältään melko nuori. Emfaattisen relatiivilauseen rakenne on X se on joka, esimerkiksi Luonto se on joka tikanpojan puuhun vetää. Muufunktioisia lohkolausetyyppejä esiintyy puhekielessä melko runsaasti. Lohkolauseiden sanajärjestys vaihtelee: se on X joka (yleisin), X on se joka, sekä kysyvät versiot (esim. Kuka se on joka). Leinon mukaan interrogatiivipronominilla alkavat lohkolauseet eivät ole puheessa harvinaisia. Asiatyylille lohkolause on jokseenkin vieras, ja Leino mainitsee harvalukuisten esiintymien olevan lähinnä interferenssitapauksia, vieraiden mallien soveltamista. Hajaesimerkkejä lohkolauseesta Leino on löytänyt Agricolan UT:sta ja vuoden 1642 Raamatusta, ja hän toteaa, että lohkolause on jo runsaat neljäsataa vuotta pyrkinyt suomen kieleen.

1600-luvun saarnakirjailijoilta löytyy lohkolauseita, joskin lausetyyppi on melko harvinainen ja poikkeaa rakenteeltaan nykyisen puhekielen suosimasta. Valtaosa tapauksista on kuka-kysymyksiä: Kuka on joka (26–30) tai Kuka se on joka (31–34). Yleisimmin relatiivilause on ilmikorrelaatiton, ts. determinatiivipronomini puuttuu samaan tapaan kuin jakson 25.1.3.2 lauseissa 1–9 edellä. Joissakin kuka-tapauksissa on kyse eräänlaisesta retorisesta kysymyksestä, jossa nykykielessä käytettäisiin esimerkiksi liitepartikkelia (35): Kukapa ei toivoisi. Jonkin verran tapaa tyyppiä X on se joka (36–38); sitä vastoin germaanisten kielten lohkolausetta vastaavaa tyyppiä se on X joka olen havainnut vain muutaman (39, 40), sikäli kuin näissäkään on kyse todellisesta emfaasista. Sananparsiston emfaattinen tyyppi x se on joka puuttuu aineistostani.

Esimerkkejä:

(26) cuka olis joca eij ihmettelis Proc 1681 B2b

(27) Cuca sijs on, joca woitta Mailman, mutta se joca usco Hamm 1683 B3a

(28) O cuca nyt on, joca ey tätä päiwä tahdois meilelläs [!] nähdä? Kex 1680 D4b

(29) Cukaston sijs ioca - - ey mielelläns - - tahdois waiwa kärsi? Kex 1680 C4b

(30) Cuca on joca asu HERran majasa? Ika 1659:197

(31) Täsä tule meidän tietä 1. cuca HERra se on joca täsä colmaist mainitan LPet 1644b Ca

(32) Ihminen - - ajattele harwoin, cuca se on joca Cuorman päälle pane Kolck 1698 B2a

(33) Mikä se on cuins teet? Hamm 1683 A4a

(34) Alexander - - wihastui, pyytäden tietä, mitä se pidäis oleman, jota hän eij anda taitanut? Kex 1680 C3a

(35) cuca on se joca ei toiwos hänen sukuns ja langons palweluxesta pääsewäns Kex 1680 D3b

(36) Jumala on se joca waicutta sinusa, sekä tahdon että Toimituxen Proc 1681 C3b

(37) hän on se joca hallidze yhdestä merestä nijn toisen Bång C3

(38) hän on myös se joca hänen Leskestäns tahto murhen pitä Kex 1680 D2a

(39) Ja se on Jumalan pitkämielisys ia wanhurscaus, joca pahoia odotta parannuxeen LPet 1644b D3a

(40) Tämä on se cuin Job on sanonut Ika 1659:197

Muist. Pronominia joku tapaa satunnaisesti merkityksessä 'noin, suunnilleen' (käyttö ei ole vierasta nykyisessä puhekielessäkään: Anna nyt joku kolme kappaletta), jokin-pronominin partitiivia puolestaan ruotsin något-sanan tapaan merkityksessä 'hiukan, jonkin verran'.

25.2 Omistusliitteet

25.2.1 Omistusliitteen erikoisuuksia

Omistusliite saattaa esiintyä sellaisissa asemissa, joista sitä ei nykykielessä tapaa. Eräät nykyiset yhdyssanat ovat vielä 1600-luvulla genetiivin + pääsanan muodostamia sanaliittoja, ja omistusliite on nykykäytännöstä poikkeavasti genetiivimääritteessä. Kyseeseen tulevat mm. ilmaukset elämäkerta, isänmaa, äidinkieli, sanankuulijat, silmäripset, päänsärky, virkatehtävät.

Saarnoista löytyy seuraavanlaisia konstruktioita:

Seuraava esimerkkilause on Jaakko Finnon virsikirjasta:

Agricola:

Omistusliite voi nykykielessä esiintyä vain postpositioiden luo, taa, läpi, yli jne. pitempien varianttien yhteydessä, esimerkiksi hänen taakseen (ei * hänen taansa) tai hänen luokseen, häne n lävitseen t. ylitseen. Normaali käytäntö on jo 1600-luvun teksteissä nykyisenlainen, mutta jonkin verran tapaa takans(a)- tai tagans(a)-esiintymiä: jos sinä takas cadzoin pidät [!] tuleman soola wahaxi; Ei ole hän takans - - cadzonut (Bång E3, F4). Agricolalla on useita tag(h)ans(a)-esiintymiä, samoin niitä löytyy Sorolaisen tekstistä.

Sellaisissa ilmauksissa, joissa persoonapronominin genetiivin ja sen pääsanan välissä on genetiivimuotoinen nomini (= persoonapronominin appositio), omistusliitettä ei nykykielessä käytetä: toisaalta meidän velvollisuutemme, toisaalta meidän kaikkien velvollisuus. 1600-luvun käytännön mukaan – sikäli kuin käytännöstä voi esimerkkien harvalukuisuuden vuoksi puhua – pääsanaan kuuluu omistusliite. Saarnakirjailijoiden ohella näyte myös Ljungolta (1).

Esimerkkejä:

(1) tule kuningas foudin - - heiden molembain ylitzens oikeudhen käydhä Lju 1601

(2) Herra meidän köyhäin ylitzem - - on lewittänyt rauhan Ika 1673 A2b

(3) Sillä puhua hywin nijstä cuolluista, - - On meidän Eläwitten welgolisudem, se cunnia cuin Jumalalle sijnä annetan Proc 1690 esip.

(4) Dracula on andanut palwojains colme naula heidän jocaidzen pähäns lyödä LPet 1644a B3b

(5) Jumala armahtacon minun syndisen päälleni LPet 1644a F2b

* Agricolan kielessä omistusliitteisen ilmauksen attribuuttikin voi olla suffiksillinen. Yleisimmin attribuuttina on adjektiivi oma, mutta esimerkkejä on myös muista: Omains Herrains alamaiset 'omille herroilleen' (datiivigenetiivi), henen omans wijsaudhens, omans Hywuytens 'omaan hyvyyteensä' (oik. 'omaisuuteensa'), henen ensimeisens Sarnans 'ensimmäiseen saarnaansa'. Ojansuu (1909) mainitsee mm. seuraavat tapaukset: omanna ehdhonna 'oman ehtomme', omas cuuas ielkin, omallas werelles, heiden omans Leiuens söisit, sinun swrestas nimestes, sinun Herculistes Lastes, wastan sinun Jumalises tadhon. Kustaa Vaasan kirjeessä (1555) on seuraava: itze auttaden poijs toriuden teiden omanne wahingotanne.

25.2.2 Persoonapronominien genetiivin ja omistusliitteiden työnjaosta

Nyky-yleiskielessä pelkkä omistusliite viittaa lauseen tai siihen verrattavissa olevan konstruktion subjektiin tai ajatussubjektiin; yleisimpiä ajatussubjekteja ovat passiivin objekti, omistajanadessiivi ja lauseenvastikkeiden genetiivisubjektit, mutta kyseeseen tulevat myös eri paikallissijoilla ilmaistavat ajatussubjektit: Karhu ammuttiin pesäänsä; Hänellä on oma käsityksensä asiasta; Pojan oli kerrottava huolensa; Pojasta tuli perheensä huoltaja. Säännöt eivät kuitenkaan ole aivan ehdottomat, sillä jos epäselvyyttä ei synny, 3. persoonan suffiksi voi viitata myös aktiivimuodon objektiin: Panin tuolin paikalleen. Muissa tapauksissa 3. persoonan suffiksi vaatii seurakseen persoonapronominin genetiivin.

Suomen murteissa käytäntö on osittain toinen. Eeva Lindén (1963, 1966) toteaa tutkimuksissaan, että 3. persoonan possessiivisuffiksi voi murteissa viitata jopa edellä olevan lauseen subjektiin, ja joskus se viittaa lauseen objektiin tai adverbiaaliin. Korrelaatti voi sitä paitsi olla kauempanakin kuin edellisessä lauseessa. Lindén arvelee, että 3. persoonan suffiksin kirjakielinen käyttö on saanut tukea ruotsista, mikä selittää osaksi kirjakielen ja murteiden käytännön eron.

1600-luvun saarnojen käytäntö poikkeaa niin nykyisestä kirjakielestä kuin murteista siinä suhteessa, että persoonapronominien genetiiviä viljellään tapauksissa, joihin riittäisi pelkkä omistusliite. Vaikka kyseessä ei ole suora käännös, pronominien runsaaseen käyttöön lienee vaikuttanut vieraiden kielten malli. Toisaalta odottaisi latinan ja ruotsin 3. persoonan pronominien refleksiivisten ja muuviitteisten varianttien (suuseius; sinhans ym.) tuottaneen runsaammin nykykielen mukaisia esimerkkejä. Jo muinaisruotsissa käytäntö oli Wessénin (1956: 70) mukaan kutakuinkin nykyisenlainen.

En ole tilastoinut pronominitapauksia, mutta käsitykseni on, että lauseen subjektiin tai ajatussubjektiin on suunnilleen yhtä usein viittaamassa persoonapronominin genetiivi kuin pelkkä 3. persoonan omistusliite. Proniminien genetiiviä esiintyy muissakin persoonissa, mutta esimerkkejä on harvemmassa, sillä 3. persoona on huomattavasti muita suurtaajuisempi. Agricolalla on nyky-yleiskielen sääntöjen vastaisia pronominitapauksia runsaammin kuin 1600-luvun teksteissä. Ohessa näytteitä lauseen subjektiin ja ajatussubjektiin viittaavista pronominien genetiiveistä; lisäesimerkkejä ajatussubjekteista on lauseenvastikkeiden yhteydessä jaksossa 39.

Esimerkkejä:

(1) [Minä tahdon] ristinnaulita minun Lihani ynnä Himoins ja haluins cansa Proc 1681 Cb

(2) Ja cosca minä Huomeneltain warhain Cansalle puhuin, cuoli minulda Ehtona minun Emändän Kolck 1698 A1b

(3) että me usein muistutamme itzellem meidän cuolewaisen Tilamme Proc 1681 Bb

(4) Eiköstä sentähden meillä ole wissi tieto meidän Autudestamme Proc 1681 B3b

(5) Esicoisen sinun Poijstas pitä sinun andaman minulle Hamm 1683 D2b

(6) Abraham suresi ia itki hänen racasta Waimoansa Sarata Flach A2a

(7) tiettäwäxi anda P. Pawali wähä ennen hänen eroans tästä Mailmast, hänen toiwons ja vskonsa sanoden Flach A4a

(8) Tästä hänen wahwast toiwostans - - puhu myös P. Pawali sanoin Flach Ba

(9) Näin on tehnyt David hänen hädäsäns Flach B2b

(10) wähän ennen hänen Cuolematans huocaisi hän Proc 1681 A3b

(11) hän andoi hänen ainoan Poicans Proc 1681 Ca

(12) Joca äkillinen Tauti oli hänen alcuns sijtäsaanut. Että Tyberin wirta läxi siastans ia paisui Raj 1654b B2b

(13) yxi joucko Engeleist teit Syndiä heidän Luojans wastan LPet 1670 C2a

(14) silloin vloswalitut - - candawat Palmut heidän Käsisäns Proc 1690:13

Pelkkä omistusliite viittaa yleisesti lauseen objektiin tai (datiivi)adverbiaaliin, joskus muuhunkin konstituenttiin ja jopa edellisen lauseen subjektiin. Kyseisissä tapauksissa nykyinen kirjasuomi käyttäisi persoonapronominin genetiiviä, kun taas murteiden käytäntö on lähempänä vanhaa kirjasuomea. Koska esimerkkejä on runsaasti, käytäntö näyttää vakiintuneelta: lauseen (ajatus)subjektiin viitataan milloin pronominin genetiivillä, milloin omistusliitteellä, muihin konstituentteihin taas pelkällä omistusliitteellä. Lauseissa (15–22) omistusliite viittaa lauseen objektiin, lauseissa (23–28) adverbiaaliin ja lauseissa (29–32) muuhun konstituenttiin.

Esimerkkejä:

(15) me tunnemme hänen [= Jumalan] Olemuxens, Tahtons ja hywäin Töidens puolesta Proc 1681 A4b

(16) Leski Judith myös - - kijttä Jumalata warielluxens edest LPet 1670 Cb

(17) Cosca radollinen huusi, cuuli HErra händä, ja autti hänen caikista tuskistans Kolck A4a

(18) [Jumala] lohdutta heitä caikesa waiwasans Ika 1673 C2b

(19) Sen Miehen tykönä, jonga JEsus paransi - -Taudistans Raj 1654b C4a

(20) ja [ihminen] sitä hartamast oppis kijttämän Jumalat Armons edest LPet 1644a F3a

(21) Cuinga händä se julma Keisar Nero ahdisti, jonga hän [= Paavali] woimans ja julmudens tähden täsä Leionixi cutzu Flach B2a

(22) Siellä he kijttäwät HERra wanhurscaudens tähden Fav Da

(23) silloin hän maxa cullengin töidäns jälken Thur C4a

(24) nijn wanhurscas on Jumala että hän andapi itzecullengin tecoins jälken Proc 1681 B3a

(25) Seurawaises lugus tunnusta hän [= Paavali], että hänen 'hänelle' oli Yxi pistin annettu Lihans Flach B2a

(26) Jumala Caickiwaldias cuule nijtä, ja anda heille anomisens, jotca - - händä - - rucoilewat Raj 1654b Db

(27) Muistacan sijs aina Jumalalle cunnia anda nautittawain lahiains edest LPet 1644a H3a

(28) me tiedäm welcapäät olewamme Jumalalle kijtost andaman caickein häywin [po. hywäin] tekoins edest LPet 1644a M2a

(29) Caickisa näisä ei Hiob rickonut. Ystäwänsä myös pilcaisit händä Raj 1654b C3b

(30) näitä meidän JVmalald ia Pojaldans JEsuxeld - - pitä rucoileman Raj 1654b C4b

(31) Ihmisen Laupius, ulottu ainoastans lähimeisellens LPet 1644a H4b

(32) PETER Gers - - BARBRO HÖRLINGIN cansa, tämän [= pikku tytön] Sisareldans [nim. Barbro Hörlingin sisarelta] wastan otti Flach Da

Muist. Huomattakoon 3. persoonan omistusliitteen leksikaalistumat, esimerkiksi lauseessa Cuin te parhallans käsiän nostat (Raj 1654b D3a).

Agricolalta löytyvät mm. seuraavat esimerkit: sine ioca olet yxinens meiden Kuningam; mites ikenens teet; iolla sine itzes cokonans - - kechtasit culutta (asiasta tarkemmin Nikkilä 1985: 257–261)