Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Artikkeleista
  2. Pronominien ja omistusliitteiden käytöstä
  3. Subjektista
  4. Objektista
  5. Predikatiivista
  6. Eräistä attribuuteista
  7. Sijamuotojen käytöstä
  8. Postpositioilmaukset sijamuotojen vastineina
  9. Tempuksista
  10. Passiivista
  11. Kongruenssista
  12. Negaation erikoispiirteitä
  13. Infinitiivien käytöstä
  14. Partisiippien käytöstä
  15. Lauseenvastikkeista
  16. Virkkeistä ja lauseista
  17. Sanajärjestyksestä








33.1 Yleistä

33.2 Perifrastisia moduksia

33.2.1 Modaaliset verbit

33.2.2 Apuverbikonstruktiot

33.3 Ns. konjunktiivi

33. MODUKSISTA

33.1 Yleistä

Imperatiivin, potentiaalin ja konditionaalin muodostusta on käsitelty muoto-opissa jaksoissa 18.1 ja 18.3. Tuolloin puheena olivat vain morfologisen modustunnuksen sisältävät, nykykielen tavoin synteettisesti muodostetut modukset. Vanhassa kirjasuomessa moduksia muodostetaan usein myös analyyttisesti, toisin sanoen apuverbeillä kuten germaanisissa kielissä. Näitä perifrastisia moduksia käsitellään seuraavassa jaksossa (33.2).

Samaa apuverbiä käytetään useaan eri tarkoitukseen, joten ei aina ole itsestään selvää, miten mikin "modus" on tulkittava. Sitä paitsi vanhan kirjakielen apuverbikonstruktiot eivät aina ole edes "moduksia" siinä mielessä kuin nykysuomessa: modustunnus tai apuverbi voi olla pelkästään alisteisuuden merkki ja kuvastaa vaikkapa latinan, saksan tai ruotsin konjunktiivia, ja tällöin nykykielisenä vastineena on usein tunnusmerkitön indikatiivi (ks. jaksoa 33.3).

Vanhan kirjakielen synteettiset modukset esiintyvät suurelta osin samoissa tehtävissä kuin nykyisessä kirjasuomessa. Imperatiivi on tyypillinen saarnojen modus; etenkin luetelmien alussa käytetään 3. persoonan muotoja (optatiiveja) samaan tapaan kuin nykykielen ilmauksia mainittakoon, huomattakoon yms. Jokseenkin yleinen on passiivin imperatiivin perfekti (olkoon sanottu), jota ei juuri tapaa nykykielestä (1–5); mallina voi tulla kyseeseen ruotsin det må vara sagt. Tyypillinen saarnafraasi on myös olkoon tiettävä 'ilmoitettakoon, tuotakoon julki' tms. Imperatiivista konsessiivilauseissa ks. 40.3.2.

Esimerkkejä:

(1) Se sama olcon sanottu Sacramendin - - menosta ja tawoista Kex Ca

(2) Olcon II. sanottu caikille neuwoxi, että idzecukin tunde ia tunnusta idzens syndisexi LPet 1644b A3b

(3) II. Kerran, olcon sanotut meille cartamisexi, etten me - - eroita idzem - - Jumalasta LPet 1644b C3a

(4) III. Kerran sijs, olcon neuwoxi sanotut, että aina ijan Jumalan Laki - - olis meidän ojennus nuoram LPet 1644b C3b

(5) Nämät olcon meille sanottu 1. Lohdutuxexi - -. II. Olcon sanotut cartamisexi, etten - - me Synnilä - - Engeleit meidän tyköm pois aja LPet 1644a Gb

(6) Sixi päätöxexi olcon tiettäwä: LPet 1644b B3b

Potentiaali on 1600-luvun kirjasuomessa harvinainen, kuten jo muoto-opissa kävi ilmi (ks. 18.3.1). Saarnakirjailijoiden potentiaalimuodot ovat yleensä joko muistumia Raamatun tekstistä ja niin ollen alkuaan Agricolan käsialaa tai esiintyvät virsisitaateissa ja muissa riimillisissä tuotteissa. Muoto-opissa esitettyjen runonäytteiden lisäksi Laur. Petrin virsisitaatti (1670 C3b), joka toistuu usealla kirjoittajalla ja on Maskun Hemmingin käsialaa:

(7) O cuingan olen iloinen, ett Pyhä poica Jesuinen
Mull tawara tiettäwä liene.
Hän minun wie wisist wimein, Paradisin ilon ilmei,
Täst paucutta käsiän tienen.

* Jo muoto-opissa totesin, että Agricola käyttää potentiaalia runsaammin ja eri tavoin kuin 1600-luvun kirjoittajat. Agricolan potentiaaleista runsaat neljä viidennestä esiintyy kysymyslauseissa ja muut enimmäkseen erityyppisissä sivulauseissa. Agricolan suomentamista raamatunkohdista osa on säilyttänyt potentiaalinsa nykypäivään; usein nykyvastineena on kuitenkin indikatiivi ja mahdollisesti lisänä jokin adverbi tai liitepartikkeli (ehkä, kai, kaiketi, oikein, sitten, -hAn, -kAAn ym.). Agricolan potentiaaleissa on sekä luontevia että nykykielisittäin oudontuntuisia tapauksia. Asiasta tarkemmin Ikola 1994 ja Forsman Svensson 1996.

Koska Agricolan potentiaalinkäyttö poikkeaa vanhan kirjasuomen käytännöstä, on syytä tarkastella hänen käännöstyönsä pohjatekstejä. Tarkastinkin valtaosan Agricolan raamatuntekstissä esiintyvistä potentiaaleista Vulgatasta, Lutherin saksannoksesta sekä ruotsalaisesta Kustaa Vaasan raamatusta. Vulgatassa Agricolan potentiaalimuotojen vastineena on usein indikatiivin preesens, harvemmin futuuri ja vielä harvemmin konjunktiivi. Näyttäisi siltä, että Agricolan potentiaalit esiintyvät usein ruotsalaisen ja saksalaisen tekstin apuverbien ja adverbien sekä saksan konjunktiivin vastineina: ruotsissa apuverbit kan, mån(ne), skola, varda ja adverbit ock, icke, saksassa lähinnä werden ja auch. Seuraavassa esimerkkejä Agricolan kysymyksistä ja sivulauseista, joissa esiintyy muu kuin olle- tai liene-potentiaali. Agricolan tekstinäytteet olen saanut valmiina Silva Kiurun poiminnoista.

Esimerkkejä:

Konditionaalilla on yleensä sama funktio kuin nykyään: se ilmaisee proposition todenvastaisuutta tai sitä, että sen todenperäisyys on epävarmaa. Toisaalta konditionaalia käytetään nykykielestä poikkeavasti alisteisuuden merkkinä (33.3) sekä nykyindikatiivin asemesta eräissä konsessiivilauseissa (40.3.2).

33.2 Perifrastisia moduksia

33.2.1 Modaaliset verbit

Vanhan kirjasuomen modaalisia verbejä ovat mm. antaa, mahtaa, pitää, rohjeta, saada, sallia, tahtoa, taitaa 'osata, voida', tietää 'osata' (osata-verbin merkitys on puolestaan 'sattua (tekemään)'), tohtia, tulla 'täytyä', täytyä, voida (sporadisesti myös tarvita 1. infinitiiviin liittyneenä). Mainituista verbeistä mahtaa, pitää ja tahtoa esiintyvät perifrastisten moduskonstruktioiden apuverbeinä (verbeistä pitää ja tahtoa temporaalisina apuverbeinä ks. 32.2.1). Näillä kolmella apuverbillä on vastineensa ruotsissa: mahtaa = ~ måtte (~ månde ~ månne); pitää = (skola) skall ~ skulle; tahtoa = (vilja) vill ~ ville. Kuten jo edellisessä jaksossa totesin, samalla apuverbillä on useita merkityksiä (näin myös ruotsissa), mistä syystä vanhan kirjakielen konstruktiot voi väliin tulkita useammalla kuin yhdellä tavalla. Jo se, että pitää ja tahtoa esiintyvät sekä temporaalisina että modaalisina apuverbeinä, vaikeuttaa kulloisenkin funktion tulkintaa.

Verbi pitää on kaikkein moni-ilmeisin. Sen ruotsalainen vastine skola voi ilmaista pakkoa tai velvollisuutta (nesessiivirakenteesta ks. 39.2), aikomusta ja arvelua sekä lisäksi toimia futuurin, konditionaalin ja imperatiivin muodostimena. Niinpä 1600-luvun pitää-konstruktioilla voi olla puhdas futuurinen, futuuris-nesessiivinen tai konditionaalinen merkitys. Myös mahtaa-verbin ruotsalaisilla vastineilla on erilaisia merkitysvivahteita, mm. toivomuksen, myöntymyksen, käskyn (, måtte) ja epävarmuuden (månne, månde) merkitykset. Suomalaisiksi vastineiksi sopivat imperatiivi, potentiaali, konditionaali tai jokin modaalinen verbiketju (voi(si) ~ saatehdä), joten mahtaa-konstruktioilla on useita tulkintamahdollisuuksia. Tahtoa-verbi on moduksen muodostimena harvinaisin, ja sen merkitys on aina futuuris-konditionaalinen. Niissä tapauksissa, joissa apuverbikonstruktion vastineeksi sopii nykykielessä vain indikatiivi, apuverbin käyttö selittyy lauseen alisteisuudesta (kyseeseen tulee lähinnä piti; ks. 33.3).

33.2.2 Apuverbikonstruktiot

Koska sama apuverbi esiintyy eri modusten muodostimena, perifrastiset modukset on seuraavassa esitelty apuverbeittäin eikä moduksittain; esittelyssä on noudatettu apuverbien yleisyysjärjestystä.

a) pitää ~ piti ~ pitäisitekemän

Pitää -konstruktio on yleinen imperatiivin perifraasina (1–2). Nykykielisten käskyjen Älä tapa, Älä varasta jne. vastineena vuoden 1642 Raamatussa on tyyppi Sinun ei pidä tappaman ~ varastaman. Vielä yleisemmin konstruktio vastaa konditionaalia ja esiintyy etenkin finaalisissa että-lauseissa (3–4). Näissä tapauksissa sivulauseen tilalla on nykykielessä usein jokin infinitiivirakenne, kuten oheisista esimerkeistä ilmenee. Konditionaalin funktiossa pitää esiintyy lisäksi ehtolauseissa ja epäsuorissa kysymyksissä.

Esimerkkejä:

(1) Teidän puhen pitä oleman, On, On, Eij, Eij Ika 1659:56

(2) Waan mitä meidän pitä sanoman Taiwaan waldacunnan cunniast? Ika 1671 C2b

(3) nijn ei hän [= Jeesus] myös tahtonutkaan, että hänen piti tämän calkin juomata jättämän Ika 1659:39

(4) [Pahat enkelit] Olit myös cateudella täytetyt, ettei olis Ihmisten Sucucunnan pitänyt Taiwallist iloa perimän LPet 1670 C2b

(5) Ja tiedän idzeni sentähden ansainen Helwetin - - jos sinun pitäis minua nijn duomidzeman, cuin - - minun syndini ansainet owat LPet 1644b Aa

* Agricola:

b) mahtaa ~ mahtaisi tehdä

Eniten mahtaa-verbiä käytetään imperatiivin muodostimena (vrt. ruotsin + infinitiivi). Kyseeseen tulevat lähinnä yksikön 3. sekä monikon 1. ja 3. persoona (6–15). Konditionaalin vastineena mahtaisi esiintyy mm. finaalisissa että-lauseissa sekä retorisissa kysymyksissä (16–21); määrätapauksissa se vastannee potentiaalia (22, 23). Konstruktion tulkitseminen nykymodusten vastineeksi on usein subjektiivista; yhtä hyvin rakenteen voi modernistaa modaaliseksi verbiketjuksi: saa ~ voi tehdä tai mahdollisesti voinee tehdä (21–23). Eri merkitysvivahteiden välinen rajankäynti ei aina onnistu edes kontekstin avulla.

Esimerkkejä:

(6) Ja mahta sille Christitylle Lukialle olla tiettäwä ettei täsä työs ole yhtään opetusta - - cahdesti pandu Ika 1659 esip

(7) Mahta nyt yxi cuin toinengin noudatta ja etziä Pyhyyttä Kolck 1698 C2a

(8) Tästä mahta olla täsä tilas surewaisille jalo myös muistutus Ika 1673 C4a

(9) Mahta sentähden itzecukin ahneutta wälttä Ika 1659:26

(10) cuin hän tahdois sano: Ei yxikän mahda ajatella Jumalata, julmax ja cowax tarwidzewaisia wastan Raj 1654b D2b

(11) sanocam Jumalalle ainoalle wijsalle olcon cunnia mutta me mahdam häwetä meitäm Raj 1654b J2b

(12) Mingätähden me mahdam wahwat olla sen päälle, että nijden Pyhäin Sielut cohta cuolemans jälkeen owat Jumalan kädes Ika 1659:166

(13) Josta me mahdam päättä Apostolin Pawalin cansa sanoden: Raj 1654b G3a

(14) Jumaliset waimot, ei mahda myös miehillens anda paha neuwo Ika 1659:118

(15) Sentähden ei mahda Miehet Waimojens neuwoja ja Sana peräti ylöncadzo, waan coetella mingäcaldainen se olis Ika 1659:117

(16) Ja rucoilem - - että meidän Elämäm ia caicki työmme mahdais Jumalalle kelwata LPet 1644a C4a

(17) [Ehtoolliselle pitää valmistautua] etten me tulis wicapääxi Christuxen ruumisen ia weren - - waan mahdaisim saada ijancaickisen elämän ia autuuden Raj 1654b K3b

(18) Meidän - - tule - - oppia wältämään tämäncaldaisita syndiä -- etten me nijden cautta keskijäs ja ennen aica mahdais poistemmatuxi tulla Ika 1671 Ca

(19) Ah weli racas, cuinga jocu hercu mahta minul nyt maista, cuin joca culmald saartu olen: LPet 1644a C4b

(20) mixi ajalist hecumat totella mahdaisin? 'miksi välittäisin' LPet 1644a C4b

(21) mitästä me mahdamme enämbätä pyytä, mingästä cansa me enämin vscosa meidän autudestam wahwistetaisin? Raj 1654b G3a

(22) Mutta nämät ja näiden caldaiset mahtawat ajatella, että - - eij he taida pettä Jumalata Ika 1659:75

(23) ei sijs mahda ihme olla, että - - Jumala - - nytkin monel puuttumisel meitä curitta LPet 1644a I3a

* Agricola:

c) tahtoi ~ tahtoisi tehdä

Esimerkkejä on harvassa, ja kaikkiin sopii vastineeksi konditionaali:

(24) rucoilem - - että hän tahdois anda siunauxens tulla meidän sisällisim ruoca jäsenihim LPet 1644a K3a

(25) [Aleksanteri Suuri] andoi käskyn ulgoskäydä, että mitä ikänäns hänen alemmaisens tahdoit häneldä ano, sitä hän tahdoisi heille anda Kex 1680 C3a

(26) Jos Jumala Tulella tahdois Maan poltaa, nijn hän on pääsnyt HERran Wuorelle Proc 1681 A3a

(27) Maa järis, ja nijncuin ei olis tahtonut woida luojans kärsimistä päällens canda Raj 1654b L4a

33.3 Ns. konjunktiivi

Konditionaalia sekä apuverbikonstruktioita (lähinnä piti ~ pitäisi tekemän) tapaa sellaisista sivulauseista, joihin nykysuomessa sopii vain indikatiivi. Kyseessä on a) modustunnuksen tai b) apuverbin käyttäminen alisteisuuden merkkinä vieraiden kielten konjunktiivin tapaan (vrt. jaksoa 33.2.2, jonka esimerkeistä osa on tulkittavissa myös tämän mukaisesti). Esikuvana tulee tietenkin kyseeseen saksa, osaksi myös ruotsi, mutta toisaalta latinan vastaavissa sivulausetyypeissä on myös konjunktiivi. Yleisimmin "konjunktiivi" näyttää esiintyvän epäsuorissa kysymyksissä, mutta sitä näkee myös referoivissa että-lauseissa sekä satunnaisesti kausaali-, konsekutiivi- ja konsessiivilauseissa. Ks. myös jaksojen 40.3.1.1, 40.3.2 ja 40.3.5 esimerkkejä.

a) Konditionaali alisteisuuden merkkinä:

(1) meidän Isän myös kiusattin, että heitä coetellaisin, jos he palwelisit JVmalata sydämestä Raj 1654b C2b

(2) Että te ymmärräisittä - - mitä lewäys, pituus, sywys, ja corckeus olis Kex 1680 Cb

(3) Ei - - ole - - yhdengän Miehen wallas, cuinga hän waellaisia käymisens ojennais mutta HERran Jumalan LPet 1644a D2b

(4) ei hän [= nukkuva ihminen] näe mitän, ei cuule, ei ymmärrä, eikä tiedä mitä hänel tapahtuis LPet 1644a F4a

(5) Ja jos jocu tiedäis cusa hän [= Jeesus] olis, nijn hänen piti sen ilmoittaman Ika 1659:23

(6) Minä tahdon, että nuoret Lesket huolisit Raj 1654b B2b

(7) Wälttäkän sentähden idzecukin, ettei hän Haureudes, Awioskeskyäns alcaisi Raj 1654a Ca

(8) silloin idze HERra J. C. sangen armiast ia nijn haluisest - - cadzo meidän päällem, että caicki hänen caswons näkyis cuin coconans iloidzis meitä wastan, että me aina olisim walkeus Herrasa LPet 1644b Ea

(9) Muutamat - - edziwät sitä nimeä että heitä nijncuin muitakin cudzutaisin Christityixi, että he muitten cansa käwisit Sacramendille Raj 1654b I3b

(10) ettei he näe, waicka heillä silmät olisit Ika 1659:65

(11) Maan cans [ymmärretään] sencaldainen Maa joca olis täyttäwä Ihmisten sydämmen Himot, ja Halut Proc 1681 A4b

b) Apuverbi alisteisuuden merkkinä:

(12) owat he [= papit] ruwennuet kysymään häneldä, Jos hän piti oleman eläwän Jumalan poica Ika 1659:78

(13) Ja että Opetuslapset tutkiwat häneldä cuka sen piti oleman, ilmoitta hän hänen Ika 1659:18

(14) Jonga ylitze Alexander wielä enämin wihastui, pyytäden tietä, mitä se pidäis oleman, jota hän eij anda taitanut? Kex C3a

(15) HERra käski Salomonin ano häneldäns mitä hänen piti tahtoman Ika 1659:169

(16) Eij he ole ainoastans kehoittaneet wääriä todistaija händä wastan: Että hänen piti tahtoman mahan cukista Jerusalemin Templin Ika 1659:77

(17) eij hän [= Pietari] tahtonut Christuxen anda pestä hänen jalcoians, sillä hän ajatteli, ettei se pitänyt sowelias oleman Ika 1659:13

(18) sentähden myös hän [= Pietari] kieldä ettei se ollut tarpeellinen, että hänen piti hänen pääns ja kätens pesemän Ika 1659:14

(19) Judalaisilla on ollut tapa, että Päsiäis Juhlalle heille aina piti päästettämän jocu Fangi irralle Ika 1659:108