Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Artikkeleista
  2. Pronominien ja omistusliitteiden käytöstä
  3. Subjektista
  4. Objektista
  5. Predikatiivista
  6. Eräistä attribuuteista
  7. Sijamuotojen käytöstä
  8. Postpositioilmaukset sijamuotojen vastineina
  9. Tempuksista
  10. Moduksista
  11. Passiivista
  12. Kongruenssista
  13. Negaation erikoispiirteitä
  14. Infinitiivien käytöstä
  15. Lauseenvastikkeista
  16. Virkkeistä ja lauseista
  17. Sanajärjestyksestä








38.1 Yleistä

38.2 Partisiippiattribuutit

38.2.1 Taajuudesta

38.2.2 Partisiippimuodot

38.2.3 Partisiippiattribuuttien määritteet

38.2.4 Partisiippiattribuuttien erikoispiirteitä

38.3 Partisiipit rakenteiden predikaattiosana

38.3.1 Yleistä

38.3.2 Tyyppi on tehtävä

38.3.3 Kvasirakenne

38.3.4 Tyyppi saada tehdyksi ym.

38.3.5 Muita tapauksia

38 PARTISIIPPIEN KÄYTÖSTÄ

38.1 Yleistä

Partisiippien muoto-opillisia piirteitä on esitelty jaksoissa 19.5 (1. partisiippi), 19.6 (2. partisiippi) ja 23.4.1 (karitiivijohdos eli ns. kieltopartisiippi). Partisiippeja on käsitelty myös lauseopin jaksoissa 30.3.1 (jälkiasemainen attribuutti ja tyyppi lyhyesti sanottu), 32.2 (perifrastisia rakenteita) ja 34.1 (passiivi). Tässä jaksossa esittelen partisiippien käyttöä attribuutteina, eräiden nominaalirakenteiden predikaattiosana sekä predikatiiv(iadverbiaal)eina. Lauseenvastikkeiden yhteydessä tulevat puheeksi niissä esiintyvät partisiippimuodot (jaksot 39.2, 39.6 ja 39.7).

38.2 Partisiippiattribuutit

38.2.1 Taajuudesta

Suomen kielen tiiviitä ilmaustyyppejä ovat lauseenvastikkeiden ohella erilaiset attribuuttirakenteet: aktiivin ja passiivin 1. ja 2. partisiippi, ns. agenttipartisiippi sekä kieltopartisiippi. Nykysuomen kaudella attribuuttirakenteet ovat asiateksteissä lisääntyneet samalla kun useiden muiden nominaalirakenteiden määrä on laskenut (Pulkkinen 1972: 74–76).

1600-luvun kieliopit esittelevät partisiipit sekä konjugaatioiden yhteydessä että erillisessä partisiippijaksossa. Petraeus (1649) ja Martinius (1689) ovat sidoksissa latinan systeemiin ja nimeävät muodot latinaisten käännösvastineiden mukaan: rakastava on aktiivin, rakastettapa ~ rakastettava passiivin partisiipin futuuri, rakastettu passiivin partisiipin preteriti. Martinius esittää partisiippien ruotsalaisiksi käännösvastineiksi relatiivilauseet: den som skall älska, den som bör älskas, den som är älskad. Aktiivin 2. partisiippi rakastanut on tulkittu infinitiivin preteritin pluskvamperfektiksi, vastineena latinan amavisse (Petraeus s. 31–32; Martinius s. 54–55). Kummankin kieliopin syntaksiosan esimerkistössä on vain pääsanattomia partisiippeja, poikkeuksina Martiniuksen (s. 95) Kirco kiwestä cudottu / vel, tehty ja Lusika tehty hopiast.

Kielioppien latinannokset osoittavat, että suomen partisiipeille oli helppoa löytää tarkat käännösvastineet juuri latinasta. Poikkeuksena on aktiivin 2. partisiippi, joka vain määrätapauksissa vastaa latinan partisiippia; ruotsissa ainoastaan intransitiivisilla resultatiiviverbeillä on aktiivismerkityksinen partisiipin perfekti. Koska asiasuomelle tyypillinen partisiippiattribuuttien käyttö on nykysuomen kauteen kuuluva ilmiö, on odotuksenmukaista, että vanhan kirjakielen systeemi on sidoksissa esikuvakielten ja nimenomaan ruotsin käytäntöön.

Partisiippiattribuuttien osuus sanemäärästä on 1600-luvun saarnoissa 0,7 % ja nykyajan asiaproosassa 2,8 % (taideproosassa vain 0,5 %). Luvut osoittavat, että partisiippiattribuuttien määrä on nykyisessä asiaproosassa kolmin- tai jopa nelinkertainen niin taideproosaan kuin vanhaan saarnakirjallisuuteen verrattuna. Toisaalta saarnakielen ja taideproosan samansuuntaiset taajuusluvut eivät merkitse sitä, että partisiippiattribuutti olisi näissä tekstilajeissa yhdenveroinen ilmaisukeino; partisiippien runsaus 1600-luvun teksteissä selittyy toisin kuin nykykielessä. Eri partisiippimuotojen jakauma saarnoissa ja nykyajan asiaproosassa käy ilmi taulukosta 14. Vertailun vuoksi olen merkinnyt taulukkoon Helinä Koiviston (1987: 414) adjektiivistuneista partisiipeista esittämät prosenttiluvut. (Asiaproosan jakaumasta ks. Forsgren 1986: 36.)

Taulukko 14. Partisiippimuotojen jakauma tekstilajeittain

Partisiippi 1600-luvun saarnat % (N=491) Nyk. asiaproosa % (N=3896) Adj. partisiipit % (N=2165)
Akt. 1. 29,3 49,2 59,6
Akt. 2. 22,6 19,5 19,5
Pass. 1. 7,7 4,3 4,3
Pass. 2. 40,3 26,4 16,6
Yhteensä 99,9 100,0 100,0

Suurin ero vanhan kirjakielen ja nykyproosan välillä on aktiivin 1. ja passiivin 2. partisiipin edustuksessa. Taajuusluvut ovat melkeinpä kääntäen verrannolliset: aktiivin 1. partisiippia on saarnoissa lähemmä 30 %, passiivin 2. partisiippia 40 %; nykyproosassa aktiivin 1. partisiipin osuus on suunnilleen puolet ja passiivin 2. partisiipin noin neljännes esiintymistä. Passiivin 2. partisiipin runsaus 1600-luvulla selittyy paljolti sen vieraita malleja mukailevasta käytöstä: hyvillä tavoilla lahjoitettu neitsyt; särjetyt sydämet, turmeltu luonto; [rukoilla] ylösnostetuilla käsillä; veisatun kasteen virren jälkeen; usein tehdyn tunnustuksen perään. Muiden partisiippien kohdalla erot ovat vähäisemmät. (Partisiippiattribuuteista tarkemmin ks. Forsman Svensson 1992: 12–41.)

38.2.2 Partisiippimuodot

38.2.2.1 Aktiivin 1. partisiippi

Vain viidennes saarnakirjallisuuden attribuuttiasemaisista aktiivin 1. partisiipeista on vA-tyyppisiä, näistä valtaosa elävä-partisiipin esiintymiä. Muita vA-partisiippeja ovat kiljuva, käypä, nyt ~ silloin oleva, tuleva ja vapiseva, lisänä kymmenkunta muuta vain kerran esiintyvää partisiippia. Käyttö on enimmälti adjektiivista (1–4), joskin verbaalisia esiintymiä tapaa.

Esimerkkejä:

(1) [Jumala on edeskatsonut hänen toisella naimisella] Her MICHEL HEINTZIUXEN cansa, nyt olewan Kirckoherran tässä Seuracunnasa Bång G3

(2) [hän on antanut itsens] hywinuscotun Erich Gottskalkin tygö, silloin olewan Cruunun Waiwaisten Edesseisojan Seilin Hospitalis Kolck Da

(3) Hänen on annettu itzens Puke puhtalla ja kijldäwällä Silkillä Kolck C4a

(4) tulewan Sunnuntaina Raj K4b

(5) ettei hänesä ollut kelpawata muoto Raj L3a

Neljä viidennestä aktiivin 1. partisiipeista edustaa vAinen-tyyppiä. Viiden suurtaajuisimman partisiipin osuus on lähes puolet, kymmenen jo kaksi kolmannesta esiintymistä. Kärkipartisiippeja ovat Jumalata pelkääväinen, (läsnä-, silloin-, sisäl)olevainen, tulevainen, autuaaksi ~ eläväksitekeväinen, kuolevainen, katoavainen, katuvainen, seuraavainen, (kristin)uskovainen, (hyvin-, jalost)ymmärtäväinen. Useat partisiipit tunnistaa helposti ruotsinkielisten ilmausten käännöslainoiksi (gudfruktig, när-, -, innevarande, saliggörande, nästföljande, välförståndig). Myös vAinen-partisiipit ovat enimmälti adjektiivisia (6–20), jopa silloin kun niihin liittyy määrite.

Esimerkkejä:

(6) Eteem ottacam - - Jumalata pelkäwäisen Waimon Lohdutus Kolck A4b

(7) [hän antoi itsens avioskäskyyn] läsnä olewaisen - - Herr HENDRICH MALMIN canssa - - silloin olewaisen Esquadronin Saarnajan Kolck Db

(8) hän synnyi Huhdisa sisäl olewaisna Wuonna Kolck D3b

(9) [isä kuoli] lähin seurawaisna 24. Päiw. Huhti-Cuusa Kolck Db

(10) Jumalan pälle uscowaiset Ihmiset Proc C2b

(11) täsä läsnäolewaises Tila Proc A3b

(12) me tulemme - - JEsuxen Christuxen autuaxi tekewäiseen Tundoon Proc Ba

(13) Jumalan pälle uscowaiset Ihmiset taitawat - - wahwistaa - - heidän Sydändäns Proc 1681 C2b

(14) hurscat ja Christin uscowaiset Wanhemmat Hamm A3a

(15) [enkelit ovat] Jumalan edesä seisowaiset wartiat LPet 1670 Cb

(16) [Jumala] on teidän cuolewaisen ruuminne eläwäxi tekewä Raj Ka

(17) [Paavali edespanee] sen tulewaisen Elämän ihanaisen ja pysywäisenmenon Flach Bb

(18) Hänen Fari wainans oli - - hywin ymmärtäwäinen, ja jalos Arwos pidettäwä Mies Flach C4b

(19) [meidän tulee kärsiä] caickinaisia päälle tulewaisia wastoin käymisitä Ika 1659:33

(20) [Adam on tehty] eläwäxi tekewäisexi Hengexi Kex A3a

38.2.2.2 Aktiivin 2. partisiippi

Aktiivin 2. partisiippia on saarnoissa suhteellisen runsaasti, mutta runsaus johtuu vakioilmauksista: eri verbikantoja on vain parisenkymmentä ja viiden yleisimmän partisiipin osuus lähes 80 % esiintymistä. Puolet tapauksista on kärkipartisiippia (hyvin-, hyvästi-, jalosti-, korkiasti)oppinut. Taajakäyttöisiä ovat myös (edes-, pois)nukkunut, (jälkeen)jäänyt, edesmennyt, kuollut ja syntynyt, hiukan harvinaisempia synonyymiset (hyvästi)ansainnut ja (hyvästi)meriteerannut.

Mainitut partisiipit kuuluvat nimenomaan ruumissaarnojen fraseologiaan, joskin epiteetit (hyvin)oppinut ja (hyvin)ansainnut ovat yleisiä myös jumalanpalvelussaarnojen esipuheissa, joissa esitellään ansiokkaita miehiä ja heidän saavutuksiaan. Esikuvina ovat olleet ruotsinkielisten saarnojen ilmaukset: (väl-, hög)lärd, efterlämnad tai efter-, igenlåten, avsomnad tai av-, framliden (ajasta förliden), boren tai född, välförtjänt tai välmeriterad. Aktiivin 2. partisiipin merkitysvastineena tulee ruotsissa kyseeseen ainoastaan intransitiiviverbin partisiippi, eikä saarnakorpuksestakaan löydy kuin yksi transitiivinen esiintymä.

Esimerkkejä:

(1) mitä tule - - hywinoppinen - - HERr JOHANNES G. FAVORINUxen Syndymisen; Ika 1673 D2a

(2) Tämän Herrasa edesmennyen Kirckoherra Wainan Surulliselle jälken jäänyelle Leskelle Ika 1673 Ab

(3) Tämä meidän - - hywin oppenut H. MICHEL HEINTZIUS, hywästi Meriterannut Kirckon Herra täsä Seuracunnasa Bång B1

(4) Paarein päällä Hengetöinä maca, Muinnen Cunniallinen ja Jalost Oppenut Herra, Herr MAGNUS WALLAEUS Thur A2b

(5) tämä Cuuluisista Wanhemmista syndynyt, wähä Weli wainajam Hamm Da

(6) [meillä on esimerkki] täsä meidän Herrasa nuckunes Sisar wainasam Fav A3a

(7) Christuson haudattu nijncuin muukin cuollut ihminen Raj Oa

(8) edes mennellä ajalla on - - disputerattu Jumalast LPet 1670 A4a

(9) sijtä me näemme Synneisäns paatuneitten ihmisten luonnon Ika 1659:153

(10) Nämät Philippes vlosseisotut Waiwat, ja Thessalonias ylösnosnet metelit ei woinet - - Pawalia peljättä Proc 1690:16

38.2.2.3 Passiivin 1. partisiippi

Passiivin 1. partisiippi on vanhassa kirjakielessä yhtä stereotyyppinen kuin nUt-partisiippi: esiintymät ovat lähinnä henkilönnimiin tai arvonimiin liittyviä epiteettejä ja suurelta osin peräisin ruumissaarnojen personalioista. Mitä arvokkaammista henkilöistä tekstissä on puhe, sitä runsaammin on passiivin 1. partisiippia. Kärkipartisiippia on runsas neljännes, viittä yleisintä kaksi kolmannesta esiintymistä. Taajakäyttöisimpiä ovat ylistettävä, kunnioitettava, (arvos) pidettävä ja tiettävä, harvinaisempia kiitettävä, mainittava ja muistettava. Määritteenä on yleisesti prefiksinomainen adverbi hyvin tai korkiast (~ korkeimmast).

Passiivin 1. partisiippi soveltuu sekä latinan gerundiivin että eräiden latinan ja ruotsin adjektiivijohdosten käännösvastineeksi (latinan memorandus, memorabilis, ruotsin (l)ig-johdokset). Ruotsalaisten personalioiden epiteetit vastaavat täysin 1600-luvun saarnakirjailijoiden suosikki-ilmauksia: högst (be)prislig ~ berömlig ~ berömvärd ~ prisvärdig, allra berömligast ~ lovvärdigast à kiitettävä, ylistettävä; glorvördig ~ ärevördig ~ vördsam ('kunnioitettava, kunnias pidettävä').

Esimerkkejä:

(1) Ylistettäwälle Prowastille ja Kirckoherralle Wehcalahdes; Hywästi Oppenelle ja Hywin cunnioitettawalle Herralle Kolck dedik

(2) hän synnyi - - hywintiettäwistä Wanhemmista Kolck D3b

(3) annoi Jumala hänelle toiwotettawan Eron Cuormastans Kolck D3a

(4) corkias cunnias muistettawan Cuningas GUstaff Adolphin - - aicana Raj Ba

(5) [lapsi on syntynyt] corkiast cunnioitettawist, ja corkeilda Awuilda ylistettäwist Wanhemmista Hamm Ab

(6) kyllä kijtettäwälle Kirckoherralle S. Marian Kircosa Hamm dedik.

(7) hywäs armos Pidettäwille Miehille Kex dedik

(8) [Kristukselle on tehty Perkeleen kautta] julkinen wäärys ia tiettäwä wäkiwalda LPet 1670 C4b

(9) sen corkiast mainittawan Cuningas Gustaff Adolphin aicana LPet 1670 A3b

(10) Muistacan sijs aina Jumalalle cunnia anda nautittawain lahiains edest LPet 1644a H3a

(11) Jumala ihmisen mielen noutexi tarwittawat Luondocappalet nijn rawidze LPet 1644a Ib

(12) [enkelit eivät] ruumilisella eli nähtäwäll lijcumisella siirry yhdest paicast toisen LPet 1670 B3a

(13) Jumalan suuret ja ihmeteldäwät Työt Proc B2b

38.2.2.4 Passiivin 2. partisiippi

Passiivin 2. partisiippi on sekä taajuudeltaan että funktioiltaan 1600-luvun toimivin ja monipuolisin partisiippiattribuutti. Kantaverbejä on enemmän kuin muilla partisiipeilla (noin seitsemänkymmentä), mihin lienee selityksenä esikuvakielten malli: käännösvastineeksi sopii yleensä niin latinan kuin ruotsin partisiipin perfekti, joten kirjoittajat ovat vaivatta löytäneet vastineen muista kielistä tuntemilleen ilmauksille.

Kärkipartisiippeja ovat naisvainajista käytetyt synonyymiset ilmaukset hyvillä tavoilla ~ avuilla kaunistettu tai lahjoitettu [matroona ~ muorivainaa] sekä miesten vakioepiteetti (hyvin-, jalost)uskottu. Muita suurtaajuisia partisiippeja ovat (ennen-, hyvin)nimitetty, (ylös)luettu, (edes-, päälle-, ylös)otettu, (hyväs arvos) pidetty, (hyvästi-, korkiast)siunattu, ostettu, annettu ja tehty. Viiden kärkipartisiipin osuus esiintymistä on vain vajaat 30 %, joten on ollut valinnanvaraa. Partisiippi nimitetty (synonyymi mainittu) on milloin henkilöepiteetti ('hyvämaineinen, arvossapidetty'), milloin pronominaalistuma ('edellä mainittu'). Vakiopartisiipeilla on ruotsalaisissa saarnoissa sanasanaiset vastineet: [med något] begåvad (tai dygdesam ~ dygderik), välbetrodd, välbenämnd ~ högstbemäld, uppläst, före-, upptagen, väl-, högaktad, välsignad. Esitellyt taajakäyttöiset partisiipit samoin kuin monet harvinaisemmatkin esiintyvät adjektiivisina vakiosyntagmoissa, kuten oheisista esimerkeistä ilmenee. Toisaalta partisiipilla on myös selvästi verbaalista käyttöä (14–17).

Esimerkkejä:

(1) [mitä tule] muinen Cunnialisen ja Hywillä Awuilla Lahjoitetun Matron - - BRITA HERMIGIERIN syndymisen Bång G2

(2) [hän tuli] Christuxen rumin ja hänen callist ostetun Seuracundans jäsenäxi Bång G2

(3) [hän on antanut itsens avioskäskyyn] sen Cunniallisen, awulla ja hywillä Tawoilla Lahioitetun Neidzyen cansa Andr D3b

(4) tämä meidän näillä Awuilla caunistettu Sisarwainajam Kolck C4b

(5) [isä oli] hywin uscottu ja hywäs Arwos pidetty Nils Olewin Poica Barck Kolck C4b

(6) on hän hywinmainittuin Wanhembains tahdost mennyt Stockholmijn Kolck Da

(7) sen cuuluisan kuningalisen Academian Turus hywin ylösotettu Räntmestari Kolck Da

(8) hän myös usesti käwi sille corkiast Siunatulla HErranEhtoliselle Kolck D2a

(9) Syrach hywin coeteldu Mies Proc A2b

(10) Ja hywin opetettu waimo ei taita Maxetta Raj 1654a C2a

(11) [olemme saattaneet ruumiin] hänen asetettun Leposians jaHautans Thur Da

(12) [luettiin] ne totutut ehtorucouxet Thur D2b

(13) [sanat] täldä hywin-nimitetyldä Kirckoherra wainalda - - usein owat kerroitut Ika 1673 A4a

(14) jotca kilwoituxis heidän eteens pannun maalin wickeläst ja oikein käsittäwät Thur C2a

(15) JUmalan Sana ei tarwitze ensingän sencaldaista lainaxi otettu, ja kerjätty, caunistusta Proc 1690: 22

(16) He tiesit ettei HERra rakasta radelluita, ja wäärin sadusta calusta tehtyiä vhria Ika 1659: 83

(17) Hebreaxi Gabatha, se on, kiwistä corkialle rakettu paicka Ika 1659: 123

38.2.2.5 Agenttipartisiippi

Verbien mA-johdoksella ei 1600-luvun saarna- ja asetusteksteissä ole partisiipin funktiota, mistä syystä agentinkin yhteydessä esiintyy passiivin 2. partisiippi: Jumalalta asetettu esivalta pro Jumalan säätämä esivalta. Harvinaiset mA-johdokset ovat substantiivisia (huom. synonyymiset saama ja saatu 'saatava varallisuus, omaisuus'):

Esimerkkejä:

(1) yxinäiset siat 'paikat' cusa ei muita ole saaman tiellä LPet 1656 D3b

(2) Sentähden pitä meidän aina, sekä idzem, ia caicki meidän saamam ia saatum - - andaman Jumalan huoman LPet 1644a D2b

(3) Moni mista 'menettää' hänen saatuns Pacch I6b

(4) nijn on se [= kaatunut tammi] jocaitzen saatu Pacch I6b

Agenttipartisiippeja on laskelmieni mukaan nykykirjallisuudessa kymmenisen prosenttia partisiippiattribuuttien määrästä. Taajuus on yksilöllistä ja pikemmin aiheeseen kuin varsinaiseen tekstilajiin sidoksissa (osuus eri kirjoittajilla 6–19 %). Saarnojen peruskorpuksessa on 36 sellaista passiivin 2. partisiippia, joiden yhteydessä esiintyy agentiksi tulkittava konstituentti. Mikäli tapaukset katsotaan agenttipartisiipeiksi, niitä on noin seitsemän prosenttia partisiippiattribuuteista (lähes viidennes passiivin 2. partisiipin esiintymistä). Osa on otsikkopartisiippeja, peräisin nimiöistä ja dedikaatioista; agenttina on tällöin a (ab) + latinan ablatiivi (selitetty a JOHANNE THURONIO;pränttin walmistettu ab. ABRAHAM IKALENSI), joskus pelkkä latinan tai suomen ablatiivi (coottu ja edestuotu: NICOLAO M. Hammar; Pidetty PETRUS BÅNGILDA). Jos otsikot karsitaan tilastosta, agenttipartisiippeja on 21 (nelisen prosenttia partisiippiattribuuteista). Otsikoissa agenttipartisiipit ovat aina jälkiasemaisia, varsinaisessa tekstissä paria poikkeusta lukuun ottamatta pääsanan etisiä. Paitsi ablatiivilla agentti on ilmaistu myös genetiivillä tai adessiivilla.

Vain ablatiivimuotoisen konstituentin agenttius on kiistaton, muiden osin tulkinnanvarainen. Olen ratkaissut sijan agenttiuden nykyisen kielitajun pohjalta: adessiivi on agentti tapauksissa, joihin nykykielessä sopii luontevasti vain agenttirakenne. Tällöin ilmauksessa hyvillä tavoilla lahjoitettu muorivainaa on kyseessä välineen adessiivi (vrt. jllak varustettu), kun taas adessiivia voi pitää agenttina tapauksissa murheella särjetyt sydämet 'murheen särkemät sydämet', suurella surulla saavutetut vanhemmat 'suuren surun kohtaamat vanhemmat'. Yhtä tulkinnanvaraisia ovat genetiivitapaukset: meidän tehtyin synteim tähden (vrt. tekosynti), Jumalan luodut luontokappaleet, [Kristus kärsi] päällens otetus ihmisen luonnos, meidän edesotetus Jumalan palveluksesam. Kyseisiin tapauksiin sopii nykysuomessa nimenomaan mA-partisiippi. Ohessa näytteitä erityyppisistä agenttikonstruktioista (5–21).

Esimerkkejä:

a) Agenttina latinan a (ab) + ablatiivi:

(5) Synnyttäjän - - Lohdutus - - Sanottu ja selitetty a JOSEPHO KOLCKENIO Kolck 1698 nimiö

(6) Christilinen Ruumin Saarna - - cotona pidetty, A JOHANNE GREGORII FAVORINO Fav 1665 nimiö

(7) Muutamat Christilliset Saarnat - - Pidetyt, coconpannut ia omalla culutuxella Präntättä annetut A Thoma B. RAIALENIO Raj

b) Ablatiiviagentti:

(8) Taiwan cans ymmärretän Ihmisild ylösajateldu ja luuldu Taiwas Proc A4b

(9) tämä lindu wirgotta kärmeeldä tapetut poicans Ika 1659:33

(10) Pitä sen tähden idzecungin tätä, JUmalalda asetettua ja lewollista säätyä - - Swrna - - pitämän Raj 1654a Bb

(11) Jota Christuxelda JEsuxelda tarittua Armo, meidän pitä - - julistaman Kolck C2b

(12) SEn tilan jälken, Pawalilda muistutetun, on tämä - - Matrona - - elänyt Kolck C3a

c) Adessiiviagentti:

(13) nyt täsä Tilasa suurella Surulla saawutetut Wanhemmat Hamm A3b

(14) sewirwotta murhella osatut 'murheen kohtaamat', sullotut ja särjetyt Sydämmet Kolck A4b

d) Genetiiviagentti:

(15) Ja caicki JÄÄNET - - pitä - - Lunastajans tehdyn Maxon muistaman, meidän Syndeim edestä Hamm B2b

(16) sinä siunat ja maxat oman annetun Armos wastautisella Hywydellä Proc B4a

(17) Mutta jos Jumala salli - - nijtä Jumalattomia wainota heidän tehtyen syndeins tähden LPet 1670 C3a

(18) Jos Jumala meidän cauhiain tehtyin Syndeim tähden Wedellä Maan upotais Proc 1681 A3a

(19) [Syntinen] itkekän catkerast, tehtyin Syndeins ylitzen Proc 1690: 30

(20) Engelit owat Jumalan luodut Luondocappalet LPet 1670 B2a

(21) [ryöväri] tunde hänen tehdyt syndins ia rucoile armo Pacch G4a

38.2.2.6 Kieltopartisiippi

Eri partisiippien kielteisenä vastineena esiintyy verbien karitiivijohdos (mAtOn-partisiippi). Sillä on kontekstin mukaan milloin aktiivinen, milloin passiivinen merkitys: katumaton Kain 'Kain, joka ei kadu/ei ole katunut'; (ulos)sanomaton ilo 'ilo, jota ei voi ilmaista sanoin, jota ei voi pukea sanoiksi'. Nykysuomessa useilla karitiivijohdoksilla on vakiintunut merkitys, mistä syystä vanhan kirjakielen ilmaukset ovat osaksi outoja: esimerkiksi uskomaton saa nykysuomessa lähinnä passiivisen tulkinnan 'jota ei voi uskoa', mutta 1600-luvun teksteissä johdos on normaalisti partisiipin uskovainen kielteinen vastine ('joka ei usko Jumalaan'). Yleisiä kieltopartisiippeja ovat katumaton, sanomaton ja uskomaton.

Esimerkkejä:

(1) P. Hengen - - Ylöswalistus - - meidän Sydämem - - kijnnittä ijancaickisen Autuden, epäilemättömään Toiwoon Kolck B4b

(2) [Jumala on läsnä] ylönluollisel [!] käsittämättömällä Jumaluden muodoll LPet 1670 B3a

(3) me yldäkylläisest näemme hänen surista ja ulwos sanomattomista hywistä töistäns Bång Ca

(4) siellä meidän pitä cuuleman sanomattomia sanoja 'salaisuuksia' Kex Da

(5) Hengi rucoile meidän edestäm sanomattomilla huocauxilla Raj 1654b D2a

(6) Nijn myös ruoca nijlle siunamattomille, on mautoin ia kelwotoin LPet 1644a K4a

(7) anna caicki minun syndini ia pahateconi (tiedyt ia tietämättömät) andexi LPet 1644b B2a

(8) hän [= syntinen] uscomattoman Cainin cansa ulospacahtu sanomaan Proc 1681 B2b

(9) Jumala on wihainen - - nijlle uscomattomille catumattomille ja Jumalattomille jotca Synnin Synnin päälle tekewät Proc 1681 B3a

(10) se corkia ia caikelda ihmisen järgeldä käsittämätöin, lunastoxen työ Pacch M8b

38.2.3 Partisiippiattribuuttien määritteet

1600-luvun saarnoissa on runsaasti adjektiivisia partisiippeja, nykyisen asiaproosan partisiipeilla taas on useammin verbaalinen funktio. Voidakseni vertailla 1600-luvun ja nykykielen käytäntöä laskin paljaiden ja määritteellisten partisiippiattribuuttien osuuden toisaalta vanhoista saarnoista, toisaalta eräistä nykyteoksista. Vanhassa kirjasuomessa on ongelmana sanaliiton ja yhdyspartisiipin välinen rajankäynti, sillä prefiksit on merkitty milloin partisiipin kanssa yhteen, milloin siitä erilleen.

Yhdyspartisiipeiksi tulkittavissa konneksioissa esiintyy määriteosana pre- tai postpositio, tavan adverbi tai jokin muu adverbiaali-ilmaus. Helpoimmin rajattavia tapauksia ovat ruotsin prefiksillisten partisiippien vastineet, määriteosana alas, edellä, edes, jälkeen, läsnä, pois, päällä, sisäl, ulos, ylön, ylös, ympäri. Yhdyspartisiipeiksi olen tulkinnut myös tapaukset jälkeen(jäänyt), silloin-, nyt(oleva), tallelle(pantu), vaarin(otettu), yhteen(sopivainen), äsken(syntynyt). Nämä tapaukset ovat yhdyspartisiippeja silloin, kun partisiippiin liittyy pelkkä prefiksi tai kun konneksiolla on erikoismerkitys: läsnä olevaisesa tilasa 'tässä tilaisuudessa'; sisäl olevaisella vuodella 'kuluvana vuonna'; herra x, nyt oleva 'nykyinen' kirkkoherra tässä seurakunnas; kaikis päällä makaavaisis vaivois; ulos annetusa 'julkaistussa' plakaatisa. Sitä vastoin olen katsonut erillisiksi määritteiksi postpositiorakenteet sekä eräät tapaukset, joissa prefiksillä on itsenäisempi merkitys: täsä läsnä suures surus olevainen matroona; [jos tahtovat välttää] tämän päälle seuraavaista rangaistusta; tekstin edellä käyväisis sanois.

Yhdyspartisiipeiksi olen katsonut myös tapaukset, joissa määritteenä on adverbi aiva(n), hyvin, hyväst, jalost, korkiast, kyllä [kunnioitettu] tai sanaliitto hyväs arvos ~ korkias kunnias [pidettävä], samoin vainajasta käytetyt ilmaukset Herrasa ~ Jumalas [poisnukkunut]. Prefiksinomainen adverbi ei tuo tällaisiin ilmauksiin uutta merkitysvivahdetta. Vanhan kirjakielen ns. juridisten pronominien määriteosat ennen, usein, usiast [nimitetty] olen laskenut erillisiksi määritteiksi (vrt. edellä mainittu): ennen nimitettynä rukousperjantaina; [hän käski] usiast mainittua puolisatans.

Yhdyspartisiipin luonteinen on myös saarnakielen vakiofraasi autuaaksi tekeväinen.

Määritteellisten partisiippien osuus niin vanhoissa saarnoissa kuin nykyajan asiaproosassa käy ilmi taulukosta 15. Vanhan kirjakielen osalta taulukkoon on merkitty erikseen paljaat partisiipit (= 0) sekä yhdyspartisiipeiksi tulkitut (= PREF). Määritteelliset partisiipit on jaettu kahteen ryhmään: yksi määrite (= 1) ja useampi kuin yksi määrite (= 2-).

Taulukko 15. Partisiippiattribuuttien määritteet 1600-luvun saarnoissa ja nykyajan asiaproosassa

Määrite 1600-luvun saarnat % (N=543) Nyk. asiaproosa % (N=1429)
0 40,2 67,1 37,8
PREF 26,9 -
1 28,9 52,8
2- 3,9 9,4
Yhteensä 99,9 100,0

Vanhan saarnakirjallisuuden partisiippiattribuuteista vain kolmannes (32,8 %) on määritteellisiä; tällöinkin mukana on tapauksia, jotka nykykielessä katsottaisiin yhdyspartisiipeiksi. Jos määritteistä jätetään pois agentit sekä nykykielessä yhdyspartisiipeiksi tulkittavat tapaukset, määritteellisiä partisiippiattribuutteja on saarnoissa vain parisenkymmentä prosenttia Nykyajan asiaproosassa määritteellisiä partisiippiattribuutteja on puolestaan lähes kaksi kolmannesta (62,2 %).

Objektillisia partisiippeja on nelisen prosenttia, mutta harvaa poikkeusta lukuun ottamatta kyseessä on fraasiutunut syntagma Jumalata pelkääväinen (= nykykielen yhdyspartisiippi). Muut objektitapaukset ovat seuraavat:

Esimerkkejä:

(1) tämä meidän wähä Weliwainaiam, hywän Toiwon itzestäns andawa BENJAMIN MALM Kolck A2a

(2) Ristiä candanut JEsus Kolck Da

(3) [vastoinkäyminen viipyi 12 vuotta] Punasta tautia sairastawan Waimon tykönä Raj C4a

(4) weriset ja Kyyneleitä wuotawaiset Silmät Proc C4a

(5) yxi caicki tiettäwä Herra Kex D3a

Adverbiaalimääritteet ovat paikkaa, aikaa ja tapaa ilmaisevia adverbeja (täsä, kotona, ennen, nyt, usein, kalliisti, suuresti) sekä paikallissija- tai postpositioilmauksia: suuresa surus olevainen; murheeseen jäänyt; pränttiin annettu; heidän eteens pantu [maali]; kristittyin seas pidetty [tapa]. Yleisiä ovat myös germaanisten kielten datiiviobjektia vastaava allatiivi (Jumalalle omistettu uutinen) ja välineen adessiivi (Kristuksen verellä ostetut uutiset, käsillä tehty Jumala, hyvillä avuilla kaunistettu matroona). Verbin rektion mukaisia valenssiadverbiaaleja ei juuri tapaa.

Runsas kolmannes määritteellisistä partisiippiattribuuteista sijoittuu pääsanansa jälkeen (ks. 38.2.4); sellaisista partisiipeista, joihin liittyy useampi kuin yksi määrite, lähes kolme neljännestä on jälkiasemaisia. Tämä on luonnollista, koska esikuvakielissä ei juuri viljellä pääsanan etisiä kuormitettuja partisiippeja. Aivan satunnaisesti tapaa "moderneja" attribuuttirakenteita, joissa (verbaalinen) partisiippi pitkästäkin määritteestä huolimatta on pääsanansa edellä (6–13). Eräissä tuntuisi olevan alullaan nykyiselle asiasuomelle ominainen partisiippien käyttö (etenkin Hammarin ja Procopaeuksen lauseet).

Esimerkkejä:

(6) Prophetalle Hezchielille ilmestynesä Templisä Hamm A2b

(7) [Johannes kutsuu] heidän Sikiäns Jumalalle oston cautta omistettawixi Utisixi Hamm A3b

(8) [kuolema erotti sielun] ylitze colmen wuoro-cauden cowin waiwatusta ruumistans Hamm D2b

(9) [pienet orvot eivät voi] arwata heille, heidän rackan Äitins Cuoleman cautta tapahtunutta Wahingotanijn suurex Proc A2b

(10) emme sijs taida laimin lyödä, meidän Seuracunnisam Christillisest ja Cunniallisest otetusta Tawasta [kertoa vainajan elämästä] Kolck C4b

(11) cuin hän sen hänelle vscotun wircansa Schoulusa oli 4 ajastaica edesseisonut, ja - - nijtä hänen halduns annetuita Lapsia - - opettanut Thur Db

(12) [hautaaminen tapahtui] sencaldaisis tilois pidettäpäin ceremoniain cansa Ika 1673 nimiö

(13) Että tämän - - hywäst aicomisest ajatetun 'hyvässä tarkoituksessa aloitetun', Työn cansa, kijtollisudem neyttäisin [!] /näyttäisin/ Raj Bb

38.2.4 Partisiippiattribuuttien erikoispiirteitä

38.2.4.1 Jälkiasemaiset partisiipit

Nykyproosan partisiippiattribuutit ovat lähes poikkeuksetta pääsanan etisiä: Lauseopin arkiston yleiskielen aineiston 4 269 partisiippiattribuutista vain 6 on pääsanansa jäljessä. Vanhassa kirjakielessä jälkiasemaiset partisiipit kuuluvat normaalikäytäntöön, joskaan ne eivät ole erityisen suurtaajuisia. Saarnojen partisiipeista runsas kymmenesosa on jälkiasemaisia; jos otsikkopartisiipit jätetään huomiotta, osuus on alle seitsemän prosenttia. Mukaan ei ole laskettu sellaisia (appositio)tapauksia, joihin pääsanan etinen attribuutti ei käy (tyyppi minä fangittu Herrasa, meille uskovaisille hänen päällens). Esiintymiä on kaikilla saarnakirjailijoilla, ja osa ilmauksista on Raamatun sitaatteja tai niiden muunnelmia.

Jälkiasemaisuus näyttäisi olevan kytköksissä partisiippien määritteisiin ja rinnasteisuuteen: jos partisiippiin liittyy useampi määrite tai jos samalla pääsanalla on useampi rinnasteinen partisiippiattribuutti, kirjoittajat sijoittavat attribuutti-ilmauksen pääsanan jälkeen latinan tai ruotsin käytännön mukaisesti. Tärkeä on myös partisiipin muoto: runsaat puolet jälkiasemaisista partisiipeista edustaa passiivin 2. partisiippia. Seuraavana on aktiivin 2. partisiippi, mutta frekvenssi perustuu paljolti toistoon (yleisin syntynyt); 1. partisiippi on harvinainen. Mainittakoon, että vanhassa kirjaruotsissa jälkiasemainen partisiipin perfekti on yleinen etenkin teksteissä, joihin latina on vaikuttanut, partisiipin preesens sitä vastoin harvinaisempi (Wessen 1956:143). Ohessa näytteitä jälkiasemaisista partisiippiattribuuteista muotoryhmän mukaisessa järjestyksessä (1–20).

Esimerkkejä:

(1) Meitä wastan soti ensist se cauhia hengi Perkele, aina ymbärikäypä nijncuin kiliuwa Jalopeura Flach C2a

(2) [ihmiset antoivat nimen] Caikille Luondocappaleill, Ländäwäisill Taiwan alla, Eleimill maan päällä Käywill ja Matelewaisill Andr A4b

(3) wertauxesa - - lapsesta leipä Isäldäns anowaiselda Raj 1654b F3a

(4) cuin caxi Härkä yhtä ijestä wetäwäiset Raj 1654b C3b

(5) Ensimmäinen Saarna Christuxen Ehtolisest, meidän tykönäm, Palmu Sunnuntaina pidettäpä Raj 1654b Ga

(6) Ihminen Waimost syndynyt elä wähän Aica Kolck A3b

(7) pieni Piltti - - ylistettäwistä Wanhemmista syndynyt Hamm Ab

(8) waicka Judalaiset wihasta ja cateudesta syttynet, olit myös siehen awulliset Raj M4b

(9) 3 Tytärtä ja Nuorin Poica, ynnä heidän rackan Muorinsa cansa, suuresa surusa nyt jälken jänet, händä surest murhettiwat Ika 1673 D2a

(10) [ihmisten hyvyys] on ainuastans yxi Pisara alas tiuckunut sijtä Taiwalisesta Hywydestä Proc B4a

(11) Tabita ja Priscilla, ne walitut Waimot, hywistä töistä ja kärsimisestä ylistetyt Kolck C3b

(12) Taincaldainen Utinen, Jumalalle ja Caritzalle, itze Caritzan - - weren cautta callimmast ostettu ja pyhitetty, on tämä - - Weli wainajam ollut; Hamm Da

(13) [Helvetti] on sia walmistettu Perkeleille, Jumalattomille, ja Uscomattomille Proc A4b

(14) Engelit - - owat - - Henget, palweluxeen lähetetyt nijlle jotca autuden perimän pitä Ika 1659: 47

(15) Ruoca aljettu ia lopetettu rucouxilla, ei iänäns 'ei ikänä, koskaan' puutu LPet 1644a Lb

(16) JEsus Christus, on nijncuin waski Kärme corwesa, Ristin puun päälle maasta ylösnostettu LPet 1644a A3b

(17) owat he pannuet etickata Isopilla secoitettua astiahan Rugon [= ruoko : ruo'on] pähän Ika 1659:154

(18) Diogenes werta Synnin weteen myrkyl secoitettuun LPet 1656 D2b

(19) Näillä molemmilla Wertauxilla otetuilla Isällisest ja Äitillisest Halusta ja Rackaudesta, lämmittä Pawali Thessaloniterein Sydämmet Proc 1690: 18

(20) me tiedäm welcapäät olewamme Jumalalle kijtost andaman caickein häywin [po. hywäin] tekoins edest meille tehtyin LPet 1644a M2a

Pari näytettä jälkiasemaisista agenttipartisiipeista:

(21) Caunis-Prophetsia Messiaxest Christuxest JEsuxest, julistettu Prophetalda Esaiald Proc 1690: 7

(22) Tähän myös luetan HErra hywästisiunaus, joca ey muu ole cuin yxi julkinen - - rucous sanan cuulioitten edestä, Jumalalda itze säätty ja kirjoitettu Kex Cb

38.2.4.2 Substantiiviset partisiipit

Stereotyyppisiin partisiippeihin ja vakiosyntagmoihin liittyy läheisesti partisiippien substantiivinen käyttö. Elliptisen syntagman pääsanaksi voi tulkita 'ihmistä', 'ainetta' ym. tarkoittavan ilmauksen. Jos ellipsi ei ole tekstuaalinen sidoskeino, partisiippi on spesifisen tai epäspesifisen se, joka (mikä) -konstruktion parafraasi: se [henkilö], joka haavoitti toveriaan -> toveriaan haavoittanut; ne [ihmiset], jotka pelkäävät Jumalaa -> Jumalaa pelkäävä(ise)t. Määrätapauksissa taajakäyttöinen elliptinen partisiippi leksikaalistuu: uskovainen, kuollut, tuttava, kristitty.

Pääsanattomia partisiippeja on saarnoissa lähes 30 % partisiippien määrästä, yleisimpänä aktiivin 1. partisiippi. Substantiivikäyttöön vakiintuneimpia aktiivin 1. partisiippeja ovat (kristin)uskovainen, Jumalata pelkääväinen, asuvainen, anovainen ja elävä, harvinaisempia katuvainen, jälkeentulevainen, läsnäolevainen ja eräät muut. Ilmausten substantiivisuuden havaitsee mm. genetiivimääritteistä (omistusliitteistä): [Herra rakastaa] pelkääväisiäns, [opettaa] jälkeentulevaisians, kaupungin asuva(ise)t, lasten synnyttäväiset.

Esimerkkejä:

(1) nijncuin Isä armahta Lastans: nijn HERrakin armahta pelkäwäisiäns LPet 1644a E3a

(2) Mutamat itkewät - - cosca ei he saa wihaans sammutta wihattawains pälle Ika 1659: 138

Tilapäisemmistä konneksioista mainittakoon kipua kärsiväisen lohdutus, Jumalahan turvaavaisen vaellus, vanhemmitten sijas olevaiset, sen [= kiellon] ylitse käyvät. Harvinaisia ovat tapaukset, joissa elliptinen pääsana viittaa muuhun kuin ihmiseen: [mailmas ei ole] mitään pysyväistä ~ seisovaista, [sinne ei pidä tuleman] mitään saastuttapaa, näkyväiset 'näkyvä maailma'. Useiden vanhan kirjakielen substantiivisten vA(inen)-partisiippien nykyvastineeksi sopii tekijännimijohdos; jA-johtimisen tekijännimen ja partisiipin rinnastaminen onkin 1600-luvun teksteissä tavallista: Andr A4a Culkian ja pakenewaisen pitä sun oleman; Thur Ba werta hän idzens waeldawaisen ja juoxiaan.

Aktiivin 2. partisiipeista esiintyvät substantiiveina ainoastaan vainajaa tai tämän omaisia tarkoittavat kuollut, edesmennyt, poisnukkunut ja jälkeenjäänyt. Passiivin 1. partisiippia näkee sporadisesti ilmaustyypissä [ei ole] mitään laitettapaa, [ei jättänyt] paljo puhuttavaa (3–5). Tällaisia on hyvin harvassa; yleisempi on ilmauksen parafraasi [ei jättänyt] paljon sanomista (ks. 37.7.2).

Esimerkkejä:

(3) nijn ettei nijsä ole mitän laitettapa Hamm 1683 B3b

(4) eij ole mitän laitettapa minusa Proc 1681 C2b

(5) eij hän ole myös paljo jättänyt jälkens puhuttawa Hamm Db

Passiivin 2. partisiipeista mainittakoon kristitty, (ulos)valittu, (hyvästi)siunattu, luotu ja ulkokullattu, harvinaisemmat [Herran] lunastettu ~ voideltu sekä saatu 'omaisuus'. Lauseopin arkiston yleiskielen aineiston partisiipeista runsaat 7 % on substantivoituneita (Ikola & al. 1989: 501–506), ja likimain saman tuloksen sain, kun laskin pääsanattomien partisiippien määrän kolmesta nykyteoksesta: tapauksia oli 4–7 %. Saarnakieli edustaa suppeampaa erikoisalaa kuin nykyproosan tekstilajit, mistä syystä määräilmausten toisto on tarpeen.

Vaikka vanhan kirjakielen ilmaukset esiintyvät substantiiveina edelleen, harva niistä on normaaliproosassa taajakäyttöinen. Eräitä leksikaalistumia lukuun ottamatta (elävät, kuolleet, [miettiä] menneitä, kaatuneet) substantiivisia partisiippeja käytetään nykykirjallisuudessa kerrallisempiin tarkoituksiin, etenkin viittaamassa aiemmin mainittuun: edellä esitetty, viimeksi mainitut. Toisin kuin 1600-luvun teksteissä pääsanattomuus selittyy myös lauseensisäisestä tai tekstuaalisesta ellipsistä.

38.3 Partisiipit rakenteiden predikaattiosana

38.3.1 Yleistä

Vanhan kirjakielen partisiippien vertailukohteeksi olen koonnut taulukkoon 16 Lauseopin arkiston yleiskielen aineiston sellaisten rakenteiden määrät, joiden predikaattiosana on partisiippi (Ikola & al. 1989: 436–493):

Taulukko 16. Partisiipit rakenteiden predikaattiosana nyky-yleiskielen aineistossa

Rakennetyyppi f
on tehtävä (nesessiivirakenne) 577
on tekevinään (kvasirakenne) 5
näkyvissä, näkyviin 27
kuuluvilla, kuuluville 19
seisovalta 7
nähtävissä, nähtävillä 79
viedä, tulla tehtäväksi 44
määrätä tehtäväksi 12
tehtyä(ni) (temporaalirakenne) 147
tulee tehdyksi/tehtyä 26
sai tehdyksi/tehtyä 21
tulee tehneeksi 13
referatiivi- eli partisiippirakenne 447

Paitsi taulukossa 16 esitetyissä funktioissa partisiipit esiintyvät attribuutteina (4 269 verbaalista ja noin 300 substantiivista esiintymää), predikatiiveina (297) ja predikatiiviadverbiaaleina (374). Näihin lukuihin ei ole sisällytetty liittomuotojen osina olevia partisiippeja. Luvut osoittavat, että nykyisessä yleiskielessä partisiipit ovat yleisimpiä attribuutteina ja seuraavaksi nesessiivi- ja referatiivirakenteissa. Muut yleisimmät funktiot ovat järjestyksessä predikatiivi ja predikatiiviadverbiaali, temporaalirakenne sekä ilmaustyyppi (on) tehtävissä, joka sekään ei ole erityisen suurtaajuinen.

Myös 1600-luvun saarnoissa partisiipit ovat yleisimpiä attribuutteina, sitä vastoin tuiki harvinaisia nesessiivirakenteissa (ks. 39.2). Kuten nykykielessäkin partisiipit esiintyvät taajaan referatiivirakenteissa, mutta vain harvoin temporaalirakenteissa. Ilmaustyyppiä (on) tehtävissä vastaa 1600-luvun kirjasuomessa muu ilmaus (tästä tuonnempana). Predikatiiveina ja predikatiiviadverbiaaleina esiintyviä partisiippeja en ole tilastoinut, mutta havaintojeni mukaan ne ovat nykyistä harvinaisempia. Kuten jo jaksossa 38.1 mainitsin, lauseenvastikkeina esiintyvät partisiipit tulevat puheeksi asianomaisissa yhteyksissä. Tässä jaksossa esittelen partisiippien käyttöä muissa tehtävissä.

38.3.2 Tyyppi on tehtävä

Nyky-yleiskielessä konstruktiota on tehtävä käytetään ennen kaikkia nesessiivirakenteena. Tietenkin partisiippi voi määrätapauksissa olla adjektiivinen predikatiivi: Kertomus ei ollut uskottava. Se, kummalla tavalla konstruktio on tulkittava, ilmenee kontekstista. 1600-luvun kirjasuomessa tyyppi on tehtävä/ovat tehtävät on suhteellisesti harvinaisempi kuin nykyään eivätkä sen funktiot ole selvärajaiset. Saarnojen peruskorpuksessa on vain neljättäkymmentä esiintymää, jotka ovat suurelta osin fraasimaisia; ilmauksissa esiintyvät yhdet ja samat partisiipit. Rakenne vastaa latinan esse + gerundiivi -konstruktiota ja kattaa nykysuomen on tehtävä, on nähtävissä ~ nähtävillä ~ nähtävänä -tyyppien funktiot. Vain muutama 1600-luvun aineiston esiintymistä voidaan tulkita nesessiiviseksi, ja tällöinkin rakenteella on lähinnä kappaleenaloitusfraasin funktio: Seuraavaksi on tiettävä (ks. 39.2.2.4).

Valtaosalla tapauksia on merkitys 'on tehtävissä, voidaan tehdä' jne. Yleisimmät tällöin käytetyt partisiipit ovat nähtävä ja tiettävä (tekstinäytteet 1–11). Edellisellä kirjoittajat osoittavat tiedonlähteensä: niin kuin on nähtävä siitä ja siitä Raamatun kohdasta ym. Fraasin on tiettävä voi kontekstin mukaan tulkita eri tavoin: tiedetään, on tiedossa, voidaan todeta, mainittakoon, huomattakoon jne. Tätä fraasia viljellään asiasta toiseen tai kappaleesta toiseen siirryttäessä (vrt. 33.1); joihinkin konteksteihin sopii nesessiivitulkinta, toisiin ei. Rakenteiden on nähtävä, on tiettävä ohella yleinen on myös rakenne on ymmärrettävä (ovat ymmärrettävät), jolla on merkitys 'tarkoittaa, tarkoitetaan' (näytteet 12–14): fraasilla selitetään usein uskonnollisten käsitteiden tai termien sisältöä. Tämänkin fraasin voi määrätapauksissa tulkita nesessiiviseksi (ks. 39.2.2. kohta 4b). Mainittujen kolmen partisiipin (nähtävä, tiettävä, ymmärrettävä) lisäksi konstruktiossa on tehtävä esiintyy eräitä muita (15–21), mutta yleensä esiintymiä on pidettävä adjektiivisina: jk on ihmeteltävää, laitettavaa 'moitittavaa', suotavaa, uskottavaa.

Koska eri merkitysten välinen rajankäynti on vanhassa kirjasuomessa hankalaa, eräät tässäkin esitellyt tapaukset voinee tulkita myös adjektiivisiksi (tällaisista ks. 38.3.5). Seuraavassa näytteitä fraaseista a) on nähtävä  b) on tiettävä ja c) muista vastaavanlaisista. Selkeämmin nesessiivisiksi tulkittavat tapaukset käsitellään lauseenvastikkeiden yhteydessä.

Esimerkkejä:

a) on nähtävä

(1) Nijncuin on nähtäwä ensimäisten Patriarchain poijst LPet 1656 D3b

(2) ioista caikista kyllä nähtäwä on, cuinga Jumalan apu händä läsnä ollut on Flach B4b

(3) Se Ensimmäinen Laki Esicoisist on nähtäwä, Exod. 13:2. Hamm A2a

(4) Tästä on nähtäwä Judalaisten - - vlcocullaisus Ika 1659: 195

(5) se Weliällinen Rackaus Cainin sydämest oli sammunut - - joka sijtä kyllä nächtäwä on, että hän ajnoan Weliäns surmasi Andr Bb

(6) Nincuin Yldäkylläisest nächtäwä on Mosexen Kirjast Raj 1654b Ba

b) on tiettävä

(7) MAilmalisist Aicakirjoist on tiettäwä että sen Cuoleen Meren tykönä, caswa - - Omenita Ika 1659 1671 Aa

(8) Sixi päätöxexi olcon tiettäwä: LPet 1644ab B3b

(9) cuinga palio pahutta hänen Wihans matkan saattoi, on tiettäwä Habelin Cuolemast Andr B4b

(10) ahkerudella ja Jumalisudella hän siellä hänen sananculioittens edellä käwi, - - eij ainostans ollut tiettäwä hänen sihen aicaisille culioillens mutta myös caickille muille, ia erinomaisest hänen Esimiehillens Turun Consistoriumille Thur 1689:29

(11) ne - - uloswalitut owat caicki Jumalalle hywin tiettäwät Hamm A4b

c) on ymmärrettävä ym.

(12) nijncuin Prophetalle Hezchielille ilmestynesä Templisä owat caicki - - hengellisest ymmärtettäwät Uden Testamendin Seoracunnasta Hamm A2b

(13) sen lyhyen Sanan alla: nämät, owat ymärtettäwät ne sata ja neljä wijdettäkymmendä tuhatta Hamm A4a

(14) Joca ennustus Judaxesta olewan ymmärrettäwä osotetaan Act. 1:v.20 Ika 1659: 80

(15) näem, ettei se waiwa cuin me kärsim, ole Christuxen kärsimisen werraxi wedettäpä Ika 1659: 33

(16) Nämät ja näiden caldaiset, ei ole muhun werraxi wedettäwät, cuin sen Rickan miehen coirijn Ika 1659: 55

(17) Nämät ei mixikän ole werrattawa sen ylönpaltisen Cunnian suhten Proc 1690: 37

(18) jos käteni sinne cocotan ia idzeni lijcutan, nijn on peljättäpä että cohta cuoppan puton taicka istuin allani murtu etc. LPet 1644a C4b

(19) jos meidän Autudemme Perustus olis meidän oma wanhurscaudem - - nijn olis peljättäpä että Perustus pian sisälle wajois Proc 1681 B3b

(20) hän - - hoipertele nijncuin Juopunut, josta on päätettäwä että cohta - - on HErra JEsus hänen wimeisellä tulemisellans tämän Waldacunnan ynnä caickien muiden cans haioittawa, ja mahancukistawa Proc 1690:35

(21) Joista seora ja on ajateldawa, että - - Ika 1659: 131

38.3.3 Kvasirakenne

Ns. kvasirakenne, joka koostuu olla-verbistä ja essiivimuotoisesta aktiivin 1. partisiipista (x on lukevinaan), kuuluu tyypillisemmin puhekieleen kuin yleiskieleen: rakenteita on Lauseopin arkiston yleiskielen aineistossa vain viisi, murreaineistossa sitä vastoin 104 (Ikola & al. 1989: 440). Partisiipin monikkous on peräisin itämurteista, kun taas länsimurteissa samoin kuin vanhassa kirjasuomessa partisiippi on yksikössä (ks. 13.3.1 Muist.).

1600-luvun saarna-aineistossa kvasirakenne esiintyy vain kahdella kirjoittajalla, Laur. Petrillä ja Abr. Ikalensiksella (kummallakin neljä tapausta), jotka muidenkin nominaalimuotojen käytössä poikkeavat aikalaisistaan. Kaikissa näytteissä partisiippiin liittyy 3. persoonan omistusliite. Mainittakoon, että vuoden 1685 Raamatusta löytämässäni esimerkissä on 3. persoonan omistusliite, vaikka subjektina on yksikön 1. persoonan pronomini: minä näin unda, ja olin näkewänäs (Tuom. 7:13). Laur. Petrillä rakenne esiintyy kahdesti ilman olla-verbiä, toisaalta infinitiivi- tai lausesubjektin vastineena (3), toisaalta jonkinlaisena appositiona (4). Muut tapaukset ovat partisiipin yksikköyttä lukuun ottamatta nykykielen mukaisia.

Esimerkkejä:

(1) Sathanas on sijnä kiwus sinua auttawanans welhon cautta LPet 1670 B4a

(2) Sitälikin on laitettapa muutamain tawattomus, jotca mualla ollesans owat lukewanans, waan cotonans ei malta sen werta - - Lpet 1644a N2a

(3) Waan mikä pyhyys se on, olewanans wierais Jumalinen ia cotonans jumalatoin LPet 1644a N2a

(4) [Pahat ajatukset] owat pahoild Engeleild, jotca toisinans hywäkin neuwowanans pettäwät Ihmiset LPet 1670 B3b

(5) Isowainen mies on vnisans syöpänäns - - janowa mies on juopanans Ika 1659: 121

(6) Muulloisin olit he pitäwänäns Sabbathin nijn kijndiäst Ika 1659: 195

(7) [Pilatus] oli tekewänäns sen lain jälkeen Ika 1659: 123

38.3.4 Tyyppi saada tehdyksi ym.

1600-luvun saarnakirjailijoilta - etenkin Laur. Petriltä ja Abr. Ikalensikselta - tapaa jonkin verran saada tehdyksi -tyyppisiä rakenteita. Sporadisesti saada-verbin tilalla esiintyy verbi toimittaa, mahdollisesti latinan curare-verbin käännösvastineena. Huomattakoon, että tyyppi saada tehdyksi ~ tehtyä on nykyisessä yleiskielessä harvinainen, murteissa taas huomattavasti yleisempi. Ns. fortuitiivista lauseenvastiketta (tuli tehdyksi ~ tehtyä) ei vanhassa kirjakielessä esiinny, sillä tulla-verbin ja pasiivin. 2. partisiipin konneksiot on tulkittava perifrastisiksi tempuksiksi (kyseisestä lauseenvastikkeesta ks. Ikola 1974). Nykykielessä harvinainen tulla tehneeksi -tyyppi on vieläkin harvinaisempi 1600-luvun kirjasuomessa. Ainoa tapaamani esiintymä on Laur. Petriltä (9), ja kyseessä voi olla tulla-verbin käyttö apuverbinä ruotsin varda-verbin mukaisesti (vrt. 32.2.2 Muist.).

Esimerkkejä:

(1) Jos Perkele. Mailma ja meidän oma turmeldu liham saisit meidän haucutelluxi johungun erhetyxeen Thur Cb

(2) Ja ennen cuin enä sai sanotux, on Satanas cadonnut häpiäl hänen edestäns LPet 1670 C3b

(3) Amnon myös on ollut cuin taudisa, siehen asti, cuin Thamarin sai häwäistyxi LPet 1644a G3b

(4) Sitä näemme myös ne köyhät wirca-miehetkin tekewän, cosca sillä wähäl cuin heillä on, owat Waimons, Lapsens ia Perhens saanet rawituxi LPet 1644a Ib

(5) ennen - - cuin he ne Jumaliset peräti saisit hucutetuxi, ja häwitetyxi maasta heidän muistons Ika 1659: 125

(6) cosca he paljon tawarata saisit pannuxi cocoon Ika 1673 C3b

(7) Näin on Herra toimittanut myös wähäst öliyst yhden köyhän lesken welaan maxetuxi Ika 1659: 165

(8) [Jeesus] on myös ne caiki [= synnit] andexi annetuxi toimittanut Raj 1654b I4a

(9) [on rukoiltava Jumalaa] , että ia jos me waiwaiset ne [= enkelit] pikimäldäns mestannexi tulem [mestata t. mistata =' kadottaa, menettää'], että hän pian jällens tykömlähetäisi LPet 1644a D4a

38.3.5 Muita tapauksia

Sellaiset paikallissijarakenteet kuin olla näkyvissä, olla saatavissa, tulla näkyviin ovat nykyisessä yleiskielessä selvästi yleisempiä kuin murteissa (Ikola & al. 1989: 446–448). Vanhassa kirjasuomessa rakenteita on harvassa, ja kyseeseen tulevat vain jotkin partisiipit. Paikallissijaisten passiivin partisiippien (nähtävissä, saatavilla) tilalla on yleensä nominatiivimuoto (ks. 38.3.2). Rapola (1965: 226) mainitsee Sorolaiselta tapaukset näkyisä 'näkyvissä', tulla näkyin 'näkyviin' sekä Ljungolta ilmauksen sapuilla 'saapuvilla'. Viimeksi mainitusta ilmauksesta löytyy esimerkkejä aineistoni saarnakirjailijoiltakin (1, 2).

Jonkin verran runsaammin on ablatiivimuotoisia aktiivin 1. partisiippeja (tyyppi tehdä jtk istuvalta, seisovalta), joita taas on erittäin harvassa niin nykyisessä yleiskielessä kuin murteissa. Yleisimmin näissä esiintyy partisiippimuoto elävält(ä), ja valtaosa esimerkeistä on peräisin Laur. Petrin teksteistä.

Esimerkkejä:

(1) jos oma maia saapuel on LPet 1644a L3b

(2) cosca Saarnamiehet eij ole saapuilla Kex B4a

(3) [Vanhemmat] löysit [lapsen] Puun alla seisowald LPet 1670 Ca

(4) jotca Herroia ia Kuningoita rucoilewat, tekewät sen seisowald LPet 1644a B3a

(5) ja Christuxen Opetuslapset - - Owat istuald rucoilet LPet 1644a B3a

(6) [Jumala] kielsi heidän syömäst hywän ja pahan tiedon puusta, jos mutoin tahdoit eläwäld Taiwasen LPet 1670 Da

(7) ia olis tosin ihminen yxi toisen jälken eläwäld otettu Taiwaisen, jos ei syndin olis langennet LPet 1644b B3b

(8) Mailma ratki eläwäld pyytä meit ylösniellä LPet 1644b D4a

(9) [Koorah] Meni eläwäldä Helwettijn Ika 1673 B3b

(10) Mutta eläwäldä cuollet owat ne, jotca hecumas eläwät Raj 1654b Fa

Partisiipit esiintyvät vanhassa kirjasuomessa kuten nykysuomessakin sekä predikatiiveina että predikatiiviadverbiaaleina. Useammin kuin nykykielessä olla- tai tulla-verbin + partisiipin liittoa on kuitenkin käytetty perifrastisena tempuksena (ks. 32.2 ja 34.1). Tällaiset tapaukset erottaa varsinaisista predikatiiveista vain kontekstin perusteella, koska predikatiivissa ei ole nykykielen mukaista sijanvaihtelua: He ovat kirotut = 1) Heidät on kirottu 2) He ovat kirottuja; On uskottapa = 1) Täytyy uskoa 2) On uskottavaa.

Seuraavassa esittelen predikatiiveina käytettyjä erityyppisiä partisiippeja. Passiivin 1. partisiipin esiintymät olen näissä näytteissä tulkinnut predikatiiveiksi (15–22), sitä vastoin eräissä muissa konteksteissa on tehtävissä, on tehtävä -tyyppisiksi rakenteiksi (ks. 38.3.2). Predikatiivitapaukset voi modernistaa partitiiveiksi: ihmeteltävää t. ihmeellistä, moitittavaa, suotavaa, uskottavaa, ylistettävää jne. Näytteissä (23–25) esiintyy agentillisia partisiippeja, jotka vastaavat nykysuomen ilmaustyyppiä Runo on Haavikon kirjoittama, Häät olivat tytön vanhempien kustantamat.

Esimerkkejä:

(11) [kärsimyksellä tarkoitetaan, että] me olisim kärsiwäiset 'kärsivälliset' ia otaisim hywällä mielel wastan, mitä HERRA meidän päällem pane Raj 1654b C4b

(12) Lapset ei ole caxi Kieliset, waan toki puhuwaiset Hamm Cb

(13) me olemme pysywäiset rucouxes Raj 1654b C2a

(14) että me taidaisim wahwat ja seisowaiset olla Bång E4

(15) Ja on ihmeteldäwä, jos hän sanois - - Proc 1681 B2a

(16) Jos sijs Ihmeteldäwä on se että - - Ika 1673 Bb

(17) Sitälikin on laitettapa muutamain tawattomus LPet 1644a N2a

(18) Waicka ei nämä ole idzesänsä laitettawat Raj 1654a A3a

(19) Nijn olis suotawa, että itzecukin Saarnamies tekis - - Kex Cb

(20) waicka cuitengin uscottapa on, että se oli Jumalan Poica LPet 1670 Ca

(21) On sijs suurest ylistettäwä K. Ahasveruxen wieras pito LPet 1644a L3a

(22) se oli caikilda ymmärrettäwä, etti he [= opetuslapset] tainuet - - sencaldaista joucko wastaan mitään tehdä Ika 1659: 72

(23) waicka muut Luondo-cappalet, ei ole nijn ahneudel rascautetut - - nijncuin ihmiset, nijn hekin - - owat walmiit Luojald elatust ottaman LPet 1644a H3b

(24) Muutamat päiwäxi maata panewat, ia nijn owat kirotut Jumalald, Että walkeuden pimeydexi ia pimeyden walkeudexi tekewät LPet 1644a G4b

(25) Että Leskein tila täsä mailmas, on sangen surullinen tila, Sillä se on caikilda ylön cadzottu Raj 1654b E4a

Predikatiiviadverbiaaleina esiintyy essiivi- ja translatiivimuotoisia partisiippeja. Translatiivi on nykysuomessa predikatiiviadverbiaalin sijana selvästi essiiviä yleisempi (yleiskielessä n. 70 % esiintymistä), ja vielä runsaammin translatiivia on vanhassa kirjakielessä. Essiivimuotojen suhteelliseen harvalukuisuuteen on useitakin syitä: pitää-verbiin liittyy muitakin kuin essiivimääritteitä, ja appositioadverbiaalit ovat usein latinan mukaisesti subjektin sijassa nominatiivissa (ks. 30.3.1). Ohessa pari näytettä essiivimuotoisesta predikatiivi/appositioadverbiaalista:

(26) joca sitten - - synnytti Lapsen eläwänä LPet 1670 Ca

(27) Waan käskettynä [he tekevät] caicki LPet 1670 Cb

Valtaosa translatiivitapauksista on passiivikonstruktioita, joissa tulla-verbiä on käytetty passiivin 2. partisiippiin liittyvänä (ks. 34.1). Passiivin 1. partisiippi on yleinen fraaseissa antaa t. tehdä tiettäväksi sekä tulla tiettäväksi (jllek), jotka ovat nykysuomen ilmausten ilmoittaa, tiedottaa, saada kuulla vastineita. Näitä yleisempi on tosin synonyyminen antaa tietä 'ilmoittaa' (ks. 39.3). Satunnaisesti passiivin 1. partisiipin translatiivi liittyy myös tahdonilmausverbeihin, jolloin sitä on pidettävä ns. 3. partisiippirakenteena (ks. 39.7.3). Useissa tapauksissa, joissa nykykieli käyttää passiivin 1. partisiipin translatiivia, vanha kirjakieli viljelee passiivin 1. infinitiiviä (ks. 37.3).

Kaikki partisiipit esiintyvät translatiivimuotoisina 'havaitsemista' ja 'sanomista' ilmaisevien verbien yhteydessä, jolloin ne voi tulkita referatiivirakenteiksi (ks. 39.7.). Tällaiset esiintymät katsotaan yleensä nykysuomessa adjektiivisiksi predikatiiviadverbiaaleiksi (esim. Totesin jutun tuulesta temmatuksi). Muutosverbien yhteydessä 1600-luvun tekstien partisiipit ovat nykykielen tavoin predikatiiviadverbiaaleja:

(28) PAhat Engelit owat - - joutunet - - Helwetin rangaistuxen ala annetux LPet 1670 C2a