TEKSTI 48b

1 = puhuttua kieltä, puhetta

2 37.1 ja 39.2.2.2

3 'erityisenä' (erinomainen = erityinen)

4 so. joilta puuttuu (ihmisen) järki

5 'säikähtävät, kauhistuvat' (Gan. kammahdan 'förskräckas')

6 'seuraavat'

7 'etenkin' 20.1.4 a

8 so. ihmisen lapsella ja eläimen pennulla/poikasella (sikiö = lapsi)

9 'heti' (alusta alkaen)

10 'myöhemminkin, kuitenkin' 20.1.4 a

11 peräänajatus = harkinta (r. eftertanke)

12 = hyvää ja suotuisaa 28.2

13 'vaikka(kin)'

14 = Jumalan yhteensovittamat 34.4 a

15 3.1

16 so. sen puute tuntuu heti (Gan. kaipaus 'avsaknad'; puute ja kaipaus 'avsaknad och brist')

17 = tunnettava '(selvästi) havaittava' 13.2.2.1

18 'ero'

19 'saatamme, voimme' 37.2.2.1 (ks. taulukkoa 5)

20 = ihmetellä 12.3

21 'kitalaki'

22 'nielu, ruokatorvi'

23 so. voivat tuntea toisensa ja olla yhteydessä (ks. tämän tekstin viite 17)

24 'järkevää'

25 = ettemme < ettemme me 18.1.1b

26 'monella tavoin ("monenlaisesti")' 20.1.4b

27 'tai'

28 so. sydäntä koskettavat tunteet

29 taitaa = voida, osata 37.2.2.1 (ks. taulukkoa 5)

30 'aiheuttaa'

31 'suostutteleva, vakuuttava, rohkaiseva'

32 = vaikka kuinka hyvin niitä soitettaisiin

33 'jospa' 22.3; Gan. joska, jospan vel josko, VKS (s.v. jos) joska, -n, -s, josko, -s 'jospa, kunpa'. Konjunktion loppu-n ei tässä selity minä-pronominista (ks. 22.2). VKS:n esimerkeissä joskan ja joskas esiintyvät yks. 1. ja 2. persoonan yhteydessä, poikkeuksena näyte Frosterukselta (1791). Olen maininnut liitepartikkeleita käsittelevässä artikkelissani (Tuleppas sijhen nenäilemään. Pragmaattiset liitepartikkelit 1600- ja 1700-luvun diskurssissa, alaviite 5), että Frosterus käyttää joska, josko -adverbista säännöllisesti n-liitteistä asua joskan vaihtelevissa konteksteissa (joskannyt).