Harjoitus A1: kantau, kasvau, ottau, tuleu, tošistau, ylistäy; tuleepi, lupaapi, juopi, jääpi, käypi, luopi, lyöpi, naipi, saapi, suopi, suopi, tuopi, viepi, voipi, palajapi, opettapi, rupeepi (< ru.pe.a.pi), antapi, sanopi, ollepi, jäänepi, kuollepi
Harjoitus A2: näimme, tulimma, tunnema, olema, ruko(o)lem, ylistäm, tahšon (< tahšom(me)), rukoelen, etten; te juoksitta, te etsittä, te kašetitta, oppisitta, te löyšät, te pyyšät, te työtä teet, et te tahšo
Harjoitus A3: Agricolan arvaa+t, noutaa+t pro arvaa+vat, nouta+vat ovat imperfektin analogiaa: jos hän arva+si : he arva+si+t, niin hän arvaa : he arvaa+t tai jos hän nouti : he noudi+t, niin hän noutaa : he noutaat.
Agricolan refleksiivimuotojen lukutapa ja nykyasu: /hän käännäksen/ kääntyi; /luotaksen/ luottaa itseensä; /käänsiin/ kääntyi, /laskihin/ laskeutui; /syöksihin/ syöksyi
Harjoitus B1: antakaan, tyytykään, kuulkaan, älkään, raketkaan, viekähän, vihakkaat, vastakkaat, manatkaat, vaviskahat
Harjoitus B2: menkääm, syökääm ja juokaam, lukekaam, sotikaam, ruko(o)lka(a)ma, käykäämme, menkääme, olkaat, kysykäät, olkaatta, tuokaatta, älkäätte, tehkäätte
Harjoitus C1: janoisi, lakkaisi, häpeisit, rupeisime, vastais
Harjoitus C2: avasi, katosi, he palasivat, he hajosivat, erosi
Harjoitus C3: a. etsi, kärsi, repi, salli, soti, tutki, vaati, ruokki (i-vartaloisia verbejä, VKS:n imperfektissä ei-diftongi aivan kuten i-vartaloisten nominien monikossa!)
b. auttoi, haastoi, maistoi, he paistoivat, saattoi, kaatoi, kastoi (2-tavuinen a-vartalo, jonka ensi tavussa on a). Vrt. juotta-, juotti; otta-, otti; muutta-, muutti jne. joissa ei ole a-ainesta!
c. huusi, he huusivat, pyysi, sorti, sinä sorrit, löysi, paransi, rakensi. Nykyiset ti/si-verbit ovat vähitellen muovautuneet edustamaan jompaakumpaa tyyppiä (sorti tai sorsi). Edelleen on horjuntaa, niin että kirjakielessäkin hyväksytään määrätapauksissa kumpikin muoto.
Harjoitus D1: lienen, lienet, ei liene, lienemmekö, lienetkö sinä
Harjoitus E1: katoisin / katoaisin; rupeisin / rupeaisin; häpeisin / häpeäisin; holhoisin / holhoaisin, etsisi, sopisi. VKS:n konditionaalissa ei-diftongi kuten usein i-verbien imperfektissäkin (etsei, sovei pro etsi, sopi)
Harjoitus A1: nauttia, ikävöidä, kunnioittaa, parantaa, armahtaa, rakentaa, kieltää, löytää
Harjoitus B1: pišeltää, palveltaa, ruoskittaa, täytettää, uloshuu+taa (nyk. -huude+ttaa), korjattaa, rukoiltaa, kaevettaa (= kaivattaa, redukoitunut diftongi; verbi kaivata)
Harjoitus C2. antain = antaen, tošistain = todistaen, laulain = laulaen, pyytäin = pyytäen, luottain = luottaen, muistain = muistaen, lunastain = lunastaen, opettain = opettaen, kirjottain = kirjoittaen, tunnustain = tunnustaen; itkein = itkien, lukein = lukien, särkein = särkien, etsein = etsien, sanoin = sanoen, katsoin = katsoen,
Harjoitus C3. ahkeroiten = ahkeroiden, vartioiten = vartioiden, rieten = rientäen, kierten = kiertäen, pyyten = pyytäen, kumarten = kumartaen
Harjoitus D1: eläisäm = eläessämme jne. oltais = oltaessa, kotia tultais = kotiin tultaessa, laskeesans = laskiessaan, lähteesäm = lähtiessämme
Harjoitus F1: edeskäypä, juopa = juova, kumartapa, ymmärtäpä = ymmärtävä, kilisepä = kilisevä, muistettapa, tavoitettapa, voipa, uskottapa, vihattapa
Harjoitus G1: tietänyt, taitanut, pieksänyt; tiedetty, taidettu, pieksetty
Harjoitus G2: Vanhan suomen ja nykysuomen partisiippien erot perustuvat vartaloihin: VKS:ssa konsonanttivartalo + partisiipin pääte, nykykirjakielessä vokaalivartalo + pääte. Esim. raken+nut (< raket+nut, assimilaatio) vs. rakenta+nut