Katkelma Agricolan Uudesta testamentista (1. Moos. 2: 1523)

Ja nijn otti HERRA Jumala sen Inhimisen, ia pani henē Lustitarhaan, Eden, ette hen site prucaman ia hallitzeman piti. Ja HERRA Jumala keski Inhimisen sanoden, Caikinaisista puista Lustitarhas sinun pite sömen, Mutta hyuen ia pahan Taidhon puusta, ei suingan sinun pidhe sömen, Mutoin mille ikenens peiuelle sene heneste söödh, pite sinun coolemalla coleman. Ja taas sanoi HERRA Jumala, Ei se ole hyue ette Inhiminē yxinens onopi, Mine tadhon tedhe henelle ydhen Apulaisen, ioca itzens henehen pitepi. Cosca nyt HERRA Jumala oli maasta caikinaiset Eleimet maan päle, ia caikinaiset Linnudh taiuas alla tehnyt, toij hen ne sen Inhimisen tyge, ette henē piti näkemē quinga hen ne piti nimittemen, Sille ette sixi quin Inhiminen caikinaiset eleuet Eleimet nimitti, se oli sen nimi. Ja Inhiminen nimitti cungin carian ia Linduen taiuas alla, ia Eleinden Maan päle heiden nimense. Mutta Inhimiselle eipe leutty ychten Apulaista, ioca itzens henehen pidheis.

Nin HERRA Jumala annoi langeta raskan wnen Inhimisen päle, ia hen nuckui, Nin hen otti ydhen sen Kylkiluista, ia sulki sen paican Lihalla. Ja HERRA Jumala rakensi ydhen Waimon sijte Kylkiluusta, ionga hen oli Inhimisest ottanut, ia edestoi sen Inhimisen tyge. Nin sanoi se Inhiminen, Tämepä quitengi luu ombi minun luistani, ia Liha minun Lihastani, se pite cutzuttaman Miehenpolisaxi, sille ette hen ombi otettu Mieheste.