Markuksen evankeliumin 10. luvun jakeet 3245 Agricolan Uudesta testamentista

Ja JEsus otti taas ne caxitoistakymende tygens, rupesi heille sanoman, mitke henelle tapachtuman piti. Catzo me ylesmenēme Jerusalemijn, ia Inhimisen Poica ylenannetaan Pappein Pämiehille ia Kirianoppenuille. Ja he domitzeuat henen colemahā, ia he ylenandauat henen pacanoille, ia he pilcauat hende, ia piexeuet henen ia sylkeuet henehen ia tappauat, Ja colmandena peiuen hen ylesnouse.

Nin edheskeuit henen tygens Jacobus ia Johannes Zebedeusen poijat sanoden, Mestari, me tadhoma ettes teet meille mite me anoma. Hen sanoi heille, Mite te tahdotta ette minun pite tekemen teille? Nin sanoit he henelle, Anna meille että toinen sinun oikealla, ia toinen wasemella polelas istūma sinun cunniasas. Nin sanoi JESUS heille, Ei te tiedhe mite te anotta, Woitteco te ioodha sen calkin iongaf mine ioon, ia sille castella castetta iolla mine castettan? Nin he sanoit, Me wooimma. Nin sanoi heille JESUS, sen calkin tosin te iootta ionga mine ioon, ia sille castella te castetat iolla mine castetan, Mutta istuman minun oikealle ia minū wasemalle poleleni, ei se ole minun andamallani, mutta nijlle se tapachtu, ioille walmistettu on.

Ja quin ne Kymenen se cwlit, rupesit he närckestymen Jacobist ia Johannesest. Mutta coska JESUS cutzui heite tygens, sanoi hen heille, Te tiedhettä ette mailmaiset Pämiehet waldauat, Ja ne iotca woimalisest ouat heiden seasans, Nijlle on walda, Mutta ei nin pidhe oleman teiden keskenen, waan ioca teiden seasan tachtopi swrin olla, sen pite teiden palwelian oleman, Ja ioca teiste tachto olla ensimeinen, henen pite caikein oriana oleman. Sille että Inhimisen Poica ei ole tullut paluelta, mutta että hen paluele, ia annais henen Hengens lunastuxexi monen edheste.