Laulu Keväst ja Kesäst (kokoelmasta Vanhain Suomen maan Pijspain / ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud), 1616.

Kylmän talven taucoman
Päevän penseys soima /
Vilun valjun vaipuman /
Auttap auringon voima.
Kevä käke kesän tuoman /
Hengetöin hangidze vircoman
Covan callon alda
Meri maa ja mandere /
Orghod kedhod cans cangared /
Toevovat Suven valda.
 
Pilved pacon pois pyrkivät /
Sejästys taevan täyttäp.
Ilmad angarad asettuvat /
Auringo lämbymäns näyttäp.
Touco toevottap kyhkyinen /
Lindu pieni pääskyinen
Suven sanoman saattap.
Käed cuckuvat cuusistos /
Linnud laolavat haavistos /
Visertäin Suven virttä.
 
Lehdhed puihin myös puhkevat /
Vesoivat suured ett piened.
Medzäd vainjod vihoittavat /
Casvavat niitud ja niemed
Cuckaised ihanast cucoistuvat /
Maast maan yrtid ylöskäevät /
Hajahtain makjall päänäns.
Cuolled elämän ihastuvat /
Linnud luodhud caick iloidzevat /
Ilma on iloa täynäns.
 
Herran ihmeit ajatelcam /
Vscocam händ hänen töistäns.
Hänen murhettans muistacam /
Jonga hän pitäpi meistä.
Luodhud siuna caick sikjämän /
Linnud / calad cans casvaman /
Eläimed: laehod meil laina.
Luotuin cansa caick iloidcam /
Herran hyvyttä kiittäkäm /
Jonga meill osottap aina.