Katkelma Agricolan Rukouskirjasta, 1544

MIne waijuanen, wihileinen, syndinen Inhiminen, tunnustan Jumalan, Isen taiuan ia maan edhes, ette mine synnisse olen seke sijtetty, ia synnytetty, ia sijtte caiken Elin aijkani synniste Elemete pitenyt olen, aijatoxella, puheilla, töölle, ia wnhodhuxella. Site mine cadhō caikesta sydhemesteni, Ja wscō cautta pakenē Jumalā Armoin tyge, ionga hen caikille synnisille henen rackan poians Jesusen Christusen, meiden Herran cautta luuanut on, nijlle, iotca tachtouat itzens parata.

Sille ensin mine olen widhen taijtoni cautta, syndij tehnyt wlcoisesta rumisa Maijstain, haijstain, cwlten, Nädhen, ia Ruueten, Nin mös sisellisesta sijelussa, toijmen cansa olen rickonut, mielen ierghelle, muijstolla, ymmerdhyxella, ia tadholla.

Sitelehin olen tehnyt Seitzemen Colema syndije, quin ouat, haureus, Ahneus, Coreus, Laijskuus, Cateus, wiha, laijnous, taicka ylensömys ia ioomuus, Ja caikisa haaroijsa, iotca nijste wlgoskieuuet minuni wicapääxi tūnustan Jumalā edesse.