Katkelma Agricolan Uudesta testamentista (Luuk. 9: 1222)

Nin peiue rupesi io laskeman. Ja ne Caxitoistakymende edheskieuden sanoit henelle, Pääste Canssa menemen Caupungijn ia Lehikylijn, ette he Maiat ia Roca saisit, Sille ette me olema tääle erämas. Nin hen sanoi heille, Andacat te heille söteuet. Mutta ne sanoit, Ei ole meille enembi quin wijsi leipe, ia caxi Cala, ellei me mene, ia osta Roca caikelle tälle swrella wäelle (Sille heite ole lehes wijsi tuhatta miest) Nin sanoi hen Opetuslapsillens, Pangat heite istuman cuhungi Jouckoon wisinkymmenin. Ja he teit nijn, ia asetit heiet caiki atrioitzeman. Nin otti hen ne wisi leipe ia caxi Cala, ia yleskatzoi Taiuasen, Ja kijtti sen ylitze, Mursi ne ia annoi Opetuslapsille ette he Canssan eten ne panisit. Ja he söit ia tulit caiki rauituxi. Ja yleskoottin Techteit quin ieit, caxitoistakymende Corgia.

Ja se tapachtui coska hen yxinens oli rucolemas, nin olit mös Opetuslapset henen cansans, Kysyi hen heille sanoden, Kenenge sanouat Canssa minun oleuan? He wastasit ia sanoit, He sanouat, Ettes olet se Johannes Castaia. Ja mwtomat Eliam. Mwtomat taas ioncun wanhoist Prophetaist ylesnosnuexi. Nin sanoi hen heille, Kenenge sis te sanotta minun oleuan? Wastasi Simon Petari ia sanoi, Sine olet se JUMALAN CHRISTus. Ja hen haastoi heite ia kielsi ettei he kellengen pitenyt site sanoman, ia sanoi, Inhimisen Poian tule palio kerssie, ia ylencatzotta Wanhimilda ia Pappeden Pämiehilde ia Kirianoppenuilda ia tapettaman ia colmandena peiuene ylesnouseman.