 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kuka asu yhdesä2 talosa ja ei pyydä3 tuta4 talonsa tiluxia5? Lewittäkäm siis meidän ajatuxem katzomaan meidän asundosiam6, tätä maan piiriä, ja niitä suuria töitä kuin Jumala siinä tehnyt on meidän hywäxem. Meidän maan piirimme sekä kuiwasta maasta että merestä yhteen7 on ymmyriäinen8, pian sanoin9 kuin kerä. Ei sillä ole patzasta10, mutta Jumala sen ylöspitä11 ilmasa, niinkuin auringon, kuun ja tähdet, jotka wapasti kulkewat ja kändyvät. Että se on ymmyriäinen niin seura siitä että toisella puolella tätä maata owat ihmiset niin kuin mekin, jotka kändäwät jalkansa meitä wastaan, ja taiwas on heidängin päällänsä. Koska Auringo meille laskeupi12 niin nouse se walaisemaan toista puolda, toisella on ehto, toisella amu, toisella yö, toisella päiwä, toinen puoli mailmaa1 nukku, toinen walwo, mutta Jumala walwo kaikkein meidän ylitzem.
Itze maan piiri ymbärinsä luetan olewan 3780 ruotzin penikulemata13: kuinga pieni on siis maan piiri tämän suuren mailman rakennuxen14 suhten, ja ihminen ruuminsa puolesta sitä wähembi, heikko ja huono, yxi piwon täysi15 multaa koska ruumis on haudasa lahonut.
Tämän maan päälle on Jumala asettanut ihmiset elämään, ja sitä täyttämään, ja että hän on myös määrännyt heidän asumisensa rajat, niin on hän johdattanut muutamat asumaan myös awain merein16 luodoisa ja kylmisä maisa kuin owat sekä pohjasesa että eteläsä, joisa ehkei17 niisä kylwetä eikä niitetä kuitengin Jumalan edes katzomus18 anda sieläkin asuwaisille heidän tarpensa ja tytywäisen mielen.
Me mahdamme19 suuresti ihmedellä sitä siunausta, jonga Jumala on pannut sihen halpaan muldaan jota me wiljelemme, se ohut maan kerma eli päällys maa, kaswatta kaikkinaisia hedelmitä, puita ja ruohoja, niin tihiäsä ettei siinä enämbätä taida mahtua rinnan20 seisomaan. Niin on se halpa maa andanut elatuxen monda tuhatta wuotta lukemattomille eläwille: ei se ole wielä uupunut21 eikä wanhendunut, kuta enämmin sitä taitawasti wiljellän sitä runsammasti se joka wuosi maxa takaisin ja palkitze, sekä siemenen että waiwan22. Se on lähdet23 jonga Jumala on awannut, josta me ilolla saamme ammenda kaikkinaista hywää, ainoastansa24 etten me25 maata turmele ja saastuta synnillä ja wärydellä, silloin Jumala poisotta siunauxen ja teke ihmisen waiwauxet22 tyhjäksi, mutta jos me händä kuulisimme ja hänen teillänsä käwisimme, niin hän lupauxensa jälken ruokkisi meitä parahalla nisulla26, ja rawitzis meitä hunajalla26 kalliosta. Psal. 81:14, 17.