Suomen kielesä ei ole artikkelita. 1500-luvun kirjoittajat kuitenkin käytit usein pronomineja ja lukusanaa yksi artikkelina. Tällaisehen käyttöhön johti se, että vanhimat tekstit käättiin indoeurooppalaisista kielistä, joiden syntaksihin artikkeli kuuluu. Monta muutakin kykykielesä esiintymätöintä piirrettä voimma havaita näiden kirjoittajain teksteisä. Syynä siihen, että vanha kirjasuomi niin monesa kohdasa eroo nykyisestä, on - vierasten kielten vaikutuksen ohella - usein kapee lounassuomalainen murrepohja. Tällaisista piirteistä huolimata vanha kirjasuomi ei nykyihmisellenkään yleensä ole vaikeeta ymmärtää, jos sitä kuulee luettuna. Hankalata se sen sijaan on, jos sitä pitää lukeman ilman saamata opastusta vanhiman ortografian tuntemuksehen. Kannattaa tietysti muistaa, että Agricolalla ei täsä asiasa juuri ollut apuu muiden kielten mallista ja että hänellä pioneerityösäns oli monta muutakin asiata pohdittavanans kuin ortografia.