Katkelma numeron 19 artikkelista Saahaksemme juomaria luopumaan viinan-juonnista
Nyt on muuan Saksalainen Oppia, nimeltään Schreiber, julistanut kaikilta muiltakin jo hyväksi kiitetyn neuvonsa, juomaria puoskaroittamaan. Tämä neuvo on siitäkin mainittava, jotta sitä saattaa jokainenkin käytteä, kotonaan, ilman toisen neuvomatak, ilman rohtoja tahi muita rahallisia kustannoksia.
Tätä tehään sillä tavalla, jotta juopaa suojaan suljetaan, kusta häntä ei lasketak pellollen, mutta kussa hänellä kuitenkin on kaikki mitä hään tarvihtee, saatuvillaan. Hänelle annetaan juuaksensa viinoa, niin paljon kuin suinkin tahtoo, vaan ei muuta kuin sellaista, johon on seoitettu kahesti enemmin vettä. Saapi myöskin juuva sahtia, vaikkapa vielä kahviakin; mutta sitäkin ei muuten kuin seoitettu kolmanneksella paloviinoa. Kaiken sen ruuankin, kuin hänelle annetaan, niin kuin leipeä, lihaa, potaattia, karjan antemia tahi pellon kasvaamia, pitää olla lioitettuna, eli hämmennettynä, kahteen osaan vettä ja yhteen osaan viinaa. Tästä joutuu juomari yhtenään juovuksiin, ja torkkuu pois enimmän osan aikaansa. Nuon viijen päivän päästä, niin eipähän eneän hänelle tahok käyvä syöminen, tätä viinalla kastettua ruokaa, vaan rukoilee jo toista ruokaa saahaksensa. Kuitenkin ei saak nouvattaa hänen mieltänsä, sillä silloin ei oisik apua, ei niin pahoakaan, koko yrityksestämme. Mutta häntä tuloo vieälik väkisikkin tässä piettäväksi, kunnekka hään ei eneän voi maistaa niin mitään, ei syömistä, ei juomista, näistä viinalla seotetuista ruoka-värkistä. Nyt onki jo teko tehty, ja viinan haisu, maku ja näkö inhottaa viinan juojaa tästä päivästä, niin ett'ei suvaihtek sitä ollenkaan silmänsä eissä; vaan tahtoo syäntänsä kääntää, saattain häntä oksentamisehen.