Virtuaalinen vanha kirjasuomi
  1. Astevaihtelusta
  2. Vokaalienvälinen h ja saneensisäiset puolivokaalit j ja v
  3. Saneiden loppukonsonanteista
  4. Konsonanttien assimiloitumisesta
  5. ts (/θθ/) -yhtymästä
  6. Geminaattanasaalit ja -likvidat
  7. Jälkitavujen A-loppuiset vokaaliyhtymät
  8. Muita vokaaliyhtymiä
  9. Pääpainottomien tavujen i-loppuiset diftongit
  10. Diftongireduktio
  11. Muita vokalismin poikkeavuuksia
  12. Äänteiden (ja tavujen) heittyminen
  13. Sananvartaloista
  14. Sijoista
  15. Komparaatiosta
  16. Lukusanoista
  17. Pronomineista
  18. Verbin finiittimuodoista
  19. Verbin nominaalimuodoista
  20. Partikkeleista
  21. Omistusliitteet
  22. Liitepartikkelit








23.1. Prefiksiverbejä

23.2. Refleksiiviverbejä

23.3. Verbijohdoksia

23.3.1. Unte- ~ UntU-johdoksia

23.3.2. (t)tA-johdoksia

23.4. Nominijohdoksia

23.4.1. Karitiiviadjektiiveja ja niiden johdoksia

23.4.2. Deverbaalinomineja

23.4.3. -inen-johdoksia

23.5. Lainasanoja

23.5.1. Yleistä

23.5.2. Eri alojen lainoja

23.6. Lyhenteitä

23. SANASTOSTA

Sanastokatsauksessa esitellään sekä nomini- ja verbijohdosten nykyisistä poikkeavia asuja että sanaston muukalaisuuksia. Esitys ei ole tyhjentävä, sillä mukana ovat vain tyypillisimmät tapaukset. Joistakin johdostyypeistä on ollut puhetta jo äänneopin yhteydessä (2.2 Muist.; 5; 7.2 Muist.; 8.1; 11.2).

23.1 Prefiksiverbejä

VKS:ssa on suuri joukko partikkelista + verbistä muodostuvia ilmauksia, jotka ovat vieraiden kielten prefiksiverbien käännösvastineita. Mallin löytää yleensä ruotsista (esim. övergiva, välsigna ym. preposition tai partikkelin + verbin liitot), mutta myös saksasta tai latinasta. VKS:ssa prefiksinä käytetty partikkeli on kirjoitettu milloin verbin kanssa yhteen, milloin verbistä erilleen. Jo ensimmäisen Raamatun (1642) suomentajat karsivat Rapolan (1969) mukaan noin 90 % aiemmista prefiksiverbeistä ja pyrkivät suomalaisempiin ilmauksiin joko siirtämällä partikkelin verbin jälkeen (poismennä -> mennä pois), poistamalla prefiksin (hyvästisiunata -> siunata) tai valitsemalla aivan muun ilmauksen (ylöslyödä -> avata).

Yleensä VKS:n prefiksiverbien merkityksen oivaltaa, jos mielessään kääntää sekä partikkelin että verbin ruotsiksi tai saksaksi. Prefiksien yleisimpiä ruotsalaisia vastineita ovat fram, för(e), mot, på, till, upp, ut ja över. Niinpä mm. seuraavilla ruotsin prefiksiverbeillä on VKS:ssa sanasanaiset vastineet: framgå, framföra, föregiva, förekomma, föreskrida, föreskriva, föreslå, försvara, motstå, påbjuda, pålägga, tillägga, tillskriva, tillsäga, uppehålla, uppfostra, upplysa, uppräkna, uppslå, uppväcka, utkomma, utmåla, utstå, uttala, övergiva, överskrida, övertala .

Seuraavassa joukko VKS:ssa esiintyviä prefiksiverbejä nykykielisine vastineineen (ortografia modernistettu):

alleantaa = alistaa

alleheittää = alistaa, antaa käytettäväksi

edesantaa = ilmoittaa, esittää, antaa ilmi

edesjoutua = kulua, edistyä, kuolla

edeskatsoa = määrätä, hankkia, pitää huolta; toimittaa

edes ~ eteenkirjoittaa = ilmoittaa, määrätä, säätää, velvoittaa, neuvoa

edeskäydä = menestyä, kulkea, tapahtua, sujua

edesmennä = kulua

edes ~ eteenpanna = ilmoittaa, esittää, tuoda esille; määrätä

edesseisoa = olla edessä, uhata, valvoa, hoitaa

edestulla = saapua, esiintyä, tulla ilmi; käyttäytyä, menestyä

edestuoda = esittää, ilmoittaa, tuottaa, kantaa, tuoda

edestuottaa = tuoda (esiin), esittää, tuottaa

edesvastata = puolustaa, huolehtia

hyvästisiunata = siunata

jälkeenseisoa = ahdistaa, tavoitella

ohitsekäydä = ohittaa

poisheittää = hylätä

poistulla = poistua, tulla pois

päällekantaa = syyttää (= päällekaivata)

päällepanna = määrätä, käskeä

sisäl(le)/käydä, - mennä = käydä, mennä sisään

tykölukea = lukea ansioksi t. syyksi

tyköpanna = lisätä

tykösanoa = ilmoittaa

ulosantaa = julkaista

uloskirjoittaa = kopioida

uloskäydä = ilmestyä (painosta), lähteä (matkaan)

ulosmaalata = kuvailla

ulospuhua = ilmaista

ulosseisoa = kestää

ulostehdä = maksaa (myös 'varustaa' sotamies)

ulostoimittaa = selittää

ulosvetää = valikoida, poimia

vastaanseisoa = vastustaa

ylen ~ ylönantaa = hylätä, luopua; luovuttaa

ylitsekäydä = rikkoa (esim. käsky), voittaa (esim. tiedoissa)

ylitsepuhua = taivuttaa

ylitsevoittaa = voittaa, olla parempi kuin, vakuuttaa

ylösajatella = keksiä

ylösherättää = herättää

ylöskasvattaa = kasvattaa

ylöskehoittaa = aiheuttaa, sytyttää

ylös/lukea, -luetella = luetella

ylöslyödä = avata; pystyttää

ylösojentaa = korottaa (VKS:ssa ylösojeta)

ylöspanna = laatia, kirjoittaa

ylöspitää = tukea, ylläpitää

ylösvalistaa = valaista

23.2 Refleksiiviverbejä

Nykysuomen U, UtU (~ vokaalinpidentymä + ntU) -johtimisten intransitiivis-refleksiivisten verbien sekä muidenkin intransitiivisten verbi-ilmausten vastineina VKS viljelee yleisesti germaanisten kielten mukaisia refleksiiviverbejä (transitiiviverbi + refleksiivipronomini). Joillakin näistä refleksiiviverbeistä on VKS:ssakin synonyyminaan intransitiivis-refleksiivinen verbijohdos (ks. 23.3.1). VKS:n refleksiiviverbeille samoin kuin edellisen jakson prefiksiverbeille löytää yleensä helposti ruotsalaisen käännösvastineen, esimerkiksi (för)bereda sig, ge sig, glädjas ~ glädja sig, klä sig, röra sig, visa sig, vända sig, öva sig vain joitakin tapauksia mainitakseni.

Taajaan esiintyviä verbejä ovat mm. antaa, harjoittaa ~ harjoitella, käyttää ja valmistaa. Verbeihin liittyvä refleksiivipronomini on yleensä itsensä -, joskus myös hänensä, heidänsä -tyyppiä (ks. 17.3) ja 1600-luvun objektisääntöjen mukaisessa sijassa. Itse -alkuisten refleksiivipronominien sija ei useinkaan ilmene ortografiasta, sillä asun idzens lukutapa voi olla joko /itsens/ tai /itseens/ 'itseänsä'. Sitä vastoin 1600-luvun saarnakirjailijoiden jokseenkin harvoin viljelemän hänensä -tyypin sija näkyy yleensä ortografiasta: hänens(ä) - händäns(ä), heidäns(ä) - heitäns(ä), sinus(i) - sinuas(i) jne.

Seuraavassa joukko VKS:n refleksiiviverbejä aakkosjärjestyksessä ja ortografialtaan modernistettuina. En ole liittänyt hakusanoihin (= 1. infinitiivi) refleksiivipronomineja, koska kyseeseen tulevat useat variantit. Kunkin hakusanan kohdalla on nykykielen vastine/vastineita sekä esimerkkejä, joista ilmenee mm. käytetyn pronominin asu.

ahkeroita = ponnistella, pyrkiä, yrittää, tavoitella

Ika. me ahkeroitzisim itzem wilpittömäst Jumalan rackaudes

Kex. P. Pawali on i tzes ahkeroinnut

antaa = antautua, lähteä, ryhtyä, uhrautua ym.

LPet. andoi idzens saarna wircan; iloiten siehen [= kotiin] idzens anda ; anna idzes iloisest työhös

Raj. jotca idzens andawat Awioskeskyn 'menevät naimisiin'

Proc. eij hän anna itzens ennen lewolisexi

Kolck. ei rohjennut anda itzens - - Kircko-Matcalle ; JEsus on - - andanut itzens minun edestäni

Ika. on itze andanut hänens Weron alaisexi

asettaa = käyttäytyä, mukautua

Agr. Nin waimon pite itzense asettaman, ette - -; teme [kirje] Colosserin tyge asetta henens sen Epheserein tyge kirioitetun ielkijn

eroittaa = erota, irrottautua, luopua, lähteä (pois)

Kolck. eroitti hän itzens peräti Mailmalisista

Ika. eroittacaat teitän heistä [= pahoista]

estellä = esittää (teko)syitä, puolustautua; kieltäytyä

Andr. murhajat idziäns estelewät

Ika. Pilatus on händäns estellyt 'kieltäytynyt'

harjoitella ~ harjoittaa = opetella, oppia, perehtyä, totuttautua

LPet. [ihmiset] hariotaisit idzens Jumalan sanas

Ika. harjoitteli itzens , sekä hywisä - - tawois että myös kirjallisis menois

hirttää = hirttäytyä

Ika. hän hirtti itzens

ila(h)uttaa ~ iloitella ~ iloittaa = ilahtua, pitää hauskaa

Bång ilauttawat - - idzens 'ilahtuvat'

Ika. iloittelemas itzeens on käynyet ; [on sallittua] käyskennellä, ja cohtullisest itzeens iloitta

ilmoittaa = ilmestyä, näyttäytyä

LPet. Engelit owat itzens ilmoittanet ruumillises muodos

Kolck. Usco osotta ja ilmoitta itzens enimmäst Hädän - - Aicana

karttaa ~ kavahtaa = varoa, välttää

Agr. cartta sinuas , ettet sine Wina ioo /juo/; carta itzes omasta wärestä aijatuxestas

Ika. cawattacat teitän , ja älkäät - - cuorma candaco

kehua ~ kerskata = kerskailla, kerskua, ylpeillä

Agr. iotca heitens kerskasit

Thur. Älä kehu sinuas huomenesta piwästä [!] = päivästä

Ika. me kerskaamme myös meitäm Jumalasta

koota = kokoontua

Fav. olem - - tullet ia idzem coonnet

kumartaa = kumartua, nöyrtyä, taipua

Ika. pitä caicki polwet heidäns cumartaman

käyttää = käyttäytyä, menetellä

Agr. quinga me meiden pite kieuttemen

Thur. käyttäkäm idzem wisast

Ika. ystäwällisest itzens käyttää jocaista wastan

kääntää = kääntyä

Kolck. KÄännä sinuas minun puoleni

Proc. Käändäkät teitänne minun tygöni

Andr. käätkät teidän hänen tyköäns Tacaperin 'takaisin'

laittaa = käyttäytyä, suhtautua

LPet. cuinga meidän pitä idz em laittaman

Raj. pitä toinen toistans wastan i dzens laittaman

laskea = heittäytyä, laskeutua, paneutua

Agr. laske sinus merehen

Kolck. laski hän itzens Wuoteseen

levä (y) ttää = levähtää, levätä

LPet. idzens lewätti

Kex. lewäytä idzes (imperat.)

liikuttaa = liikahtaa, liikkua

LPet. jos - - idzeni liicutan , nijn - - cuoppan puton

luottaa = luottaa, turvautua

Kolck. sinuun köyhä i tzens luotta

LPet. siehen minäkin id zeni luotan

Andr. caicki - - luottacat idzens Jumalan päällen

lymyttää = lymytä, piiloutua

Ika. jotca itzens sielä luolaan lymyttäneet olit

lyödä (yhteen) = liittyä t. lyöttäytyä yhteen, yhtyä

LPet. löit itzens yhten

nojata = noja(u)t(u)a, turvautua

Kolck. Apu ja Tuki, johon hän taita itzens nojata

näyttää = ilmestyä, ilmetä, näyttäytyä, osoittautua

LPet. wohten muodol 'vuohien hahmossa' on itzens näyttänet

Flor. jos - - kihlattu - - taita sito 'todistaa' Ylkämiehens näyttänen itzens petolisex händä wastan

nöyryttää = nöyrtyä

Kolck. Ihminen nöyryttä itzens Jumalan edes

Ika. hän nöyrytti itzens

osoittaa = osoittautua

Proc. osottacam meitäm caikisa nijncuin Jumalan Palweliat

panna = paneutua, uhrautua

Thur. hän idzens sängyn päälle paneman piti

Ika. [Jesus] on itzens pannut sinun edestäs

pidättää , pitää = pidättäytyä, pysyä

Agr. hen malti ia pidhetti itzens mones asiasa; [omantunnon pitää] pitemen henes sen toisen Miehen [= Kristuksen] tyge

Raj. ne jotca pitäwät heitäns pois tästä - - Sacramendistä

pukea = pukeutua (VKS:ssa usein puettaa pro pukea)

Kolck. Hänen on annettu itzens Puke - - Silkillä

Ika. pukekam meitäm

Hamm. pukecat sijs teitän

saastuttaa = likaantua, saastua

Ika. se i tzens saastutta 'saastuu'

sadatella = sadatella, vannoa

Agr. nin rupeis hen itzens sadhatteleman

Ika. olit sadatelluet itziens

siirtää = siirtyä

Proc. nouse ja sijrrä sinus Mereen

sovittaa = mukautua, sopeutua, sopia

Ika. sowittaden hänens Jumalan cansa

Hamm. ei meidängän pidä sowittaman itziäm tämän Mailman Muodon 'tavan' jälken

tarita = tarjoutua

Ika. Juudas, on tarinnut itzens Christusta pettämän

teeskellä ~ tehdä = tekeytyä

Agr. iotca heidens tekeuet ylenwijsaaxi

R 1642 Amnon teeskeli idzens sairaxi Thamarin - - tähden

turvata = luottaa, turvautua

Agr. iotca Vskon päle ilman Töite h eidens turuasit

Bång turwa sinuas Jesuxen

uhrata = uhrautua

Agr. quin mös Christus henens wffranut on

Raj. ioca idzens - - Jumalalle vhranut on

vajottaa = vajota

Proc. Synnin cautta Cuolemaan itzes wajotat

valmistaa = valmistautua

Raj. Eikä - - siehen idzens walmista ; Cuinga idzecungin händäns walmistaman pitä

Fav. walmista sinuas kiusauxeen

vannoa = vanno(utu)a

Thur. joca Cuningans - - ala idzens wanno nut on

venyttää = kurottaa, kurottautua

Proc. wänytän minuani sen perän cuin edes on

vetää = vetäytyä

Andr. älä wedä sinuas pois nijden tyke 'tyköä, luota'

viivyttää = oleskella, viipyä

Andr. piti - - siellä id zäns wijwyttämän

virvoittaa = virkistäytyä

Fav. nijlle - - itzem wirgottacam

yhdistää = liittyä, yhtyä

Raj. yhdisti idzens Seuracunnan cansa 'tuli seurakunnan jäseneksi'

23.3 Verbijohdoksia

23.3.1 Unte ~ UntU -johdoksia

Nykykielen UtU - tai vokaalinpidentymä + ntU -johtimisten verbien (esim. hätäytyä ~ hätääntyä, sekautua ~ sekaantua) vastineina esiintyy VKS:ssa refleksiivis-intransitiivisia Unte UntU -johdoksia. Näiden rinnalla tapaa tosin alusta lähtien muotoja, joissa johtimen alku- U :n tilalla on vartalon loppuvokaalin pidentymä. Ortografiasta ei voi päätellä, onko kyseinen pitkä vokaali mahdollisesti lyhentynyt. Nykyisen kokoontua -verbin vahva vokaalivartalo on siis vaihdellen kokounte - ~ kokountu - ~ kokoonte - ~ kokoontu -, ja e -vartaloisten varianttien (kokounte - ~ kokoonte -) taivutus seuraavanlainen: kokouta 'kokoontua': kokountevat ~ kokoontevat 'kokoontuvat': kokounsit ~ kokoonsit 'kokoontuivat': kokou(n)nut ~ kokoo(n)nut 'kokoontunut'. Myös nykyisen pysähtyä -verbin vastineet VKS:ssa ovat mainitunlaista johdostyyppiä (nty -vartaloisia).

Seuraavassa esimerkkejä yleisimpien Unte - ym. verbien taivutuksesta (hakumuotona VntU -tyyppinen nykykielen 1. infinitiivi).

erkaantua

Agr. erawta, Erandekat, eransit 'erkaantuivat', ercaunnehet

Lju. Eranduuat

R 1642 eraunsit

hukkaantua

Agr. huckaunde, huckandeuat, huckaundeman ~ huckandeman ~ huckanduman (instr.)

hätääntyä

Agr. hätendemen (ill.), Hätennyet ~ hätendynet 'hätääntyneet'

Finno hätäynyt

R 1642 hätäynnyt

ilmaantua

Agr. ilmande, ilmaundeman (instr.), ilmaunsi, ilmaunsit 'ilmaantuivat', Sine ilmannuit, ilmaunnut

kokoontua

Agr. cocoundeuat ~ cocondeuat ~ cocounsit ~ coconsit 'kokoontuivat', cocondunet ~ cokonuet

R 1642 coconduwat ,

LPet. cocoundunet

lisääntyä

Agr. liseyte (inf.), lisende ~ lisäyndy 'lisääntyy', lisendemen ~ Lisendymen (instr.), lisenteken 'lisääntyköön', lisenysim

R 1642 lisändymän (instr.)

Andr. olis - - lisäynyt

sekaantua

Agr. Secande ~ secaunde, secandeman ~ secaundeman (instr.), ettei - - secaunne, secandunut

R 1642 secanduwat

Huom. Agricolan asut piseinyt ~ pisänyit /pisä(än)nyit/ 'pysähtyivät' edellyttävät tyyppiä pisääntyä (tai pisäytä) pro pysähtyä (muotojen i :llisyydestä ks. 11.3). Myös nykyisen heikentyä -verbin vastine on Agricolalla esitetynlaista tyyppiä: heickounde (3. p.), heickounnut, heickounduua (inf.).

Muist. Rapola (1965) mainitsee Agricolalta ja Ljungolta seuraavat U -johtimiset verbinmuodot: Agr. yleshereymen, Lju. Erauuat, lisäy, åsaw 'osuu', rambau 'rampautuu'. Nykyään tällaisia on vain murteissa ja runokielessä (esim. antaun, heittäyn, jättäyn, turvaun ym.). Huom. myös Laur. Petrin pysää 'pysähtyy': Jumalan sana tule ia pysä teissä .

23.3.2 (t)tA -johdoksia

Useilla VKS:n (t)tA -johtimisilla kausatiiviverbeillä on nykykielessä muuntyyppiset vastineet. Etenkin Agricolan konstruoimat ominaisuudennimien tA -johdokset (herraus -> herrauttaa, heikkous -> heikkouttaa ym.) ovat yleensä korvautuneet eri johdostyypeillä tai aivan muilla ilmauksilla. Nykyisen ilahduttaa, tukahduttaa -tyypin vastineet ovat d :ttömiä, ja niiden asu vaihtelee. Seuraavien esimerkkien hakusanoina ovat VKS:n verbinmuotojen edellyttämät infinitiivit ortografialtaan modernistettuina.

heikkouttaa (ja heikottaa) = heikentää

Agr. heickoutta ja häwitte, heicotetut

herrauttaa = hallita

Agr. iotca heiden ylitzens herrauthit

heräyttää = herättää

Agr. yleshäreytti, heräytit hänen, Hereyttemen (ill.)

hirmuttaa = pelottaa, kauhist[utt]aa

Agr. Laki, se Sielun hirmutta

Proc. hirmutta (inf.)

hullu (u) ttaa = tehdä hulluksi, puhua hulluja

Agr. hulluttapi, Hullutacos ? = houritko sinä

ila (h) uttaa ~ iloittaa

Agr. ilahutta (3. p.), ilahutti

LPet. ilahuttaman (ill.)

Raj. Ilautta

Flach. Iloittain

Just. iloitti

Bång iloitawat ~ ilauttawat

kauhuttaa = pelottaa, kauhist(utt)aa

Ika. cuolema meitä cauhotta

kirkkauttaa = kirkastaa

Agr. kirckauttaijs (kond.)

kuolettaa = surmata, tappaa

Agr. cooletti, cooletettu (yleinen 1600-luvulla)

levä (y) ttää = levähdyttää (ks. 23.2 s.v. levä(y)ttää)

LPet. idzens lewätti

lisä (ä) nnyttää = lisätä

LPet. wahwista ia lisännyttä (inf.)

lähäyttää = lähettää

Raj. lähäyttä, oli lähäyttänyt

läkä (h) yttää = läkähdyttää

Agr. läkeytte (3. p.), läkeytti, läkehytit ~ läkeytit

menestyttää = saada menestymään, antaa menestyä

Agr. menestytte (inf.), Sine - - menestytit

pimeyttää = pimentää

Agr. pimeytti 'pimensi'

rikkauttaa = tehdä, muuttaa rikkaaksi

Agr. rickautta (inf.) kieuhyteni 'muuttaa köyhyyteni rikkaudeksi'

runsa (h) uttaa = antaa runsaasti

Agr. runssahutta ~ runssahuta (imperat.); esim. kontekstissa Runsauta laupiutesi!

tukahuttaa = tukahduttaa

Agr. tucahutit (m. 3. p.)

tuore (hu) ttaa = kostuttaa, kypsyttää, tehdä hedelmälliseksi, kuohkeaksi ym. (nykykielessäkin tuorentaa ~ tuoreuttaa 'tehdä tuoree(mma)ksi')

Agr. toorehutta (3. p.), tooreutat (esim. seurakunnan uudella hedelmällä), [sade] tooreuttapi [maan]

LPet. nijttum - - satel tuoretais , [Jumala] tuorettapi Lehmäin - - lypsyxet

uskottaa = saada uskomaan

Agr. vskotti, ouat wscotetudh 'he uskovat', Sine wskotit

LPet. cuin hän - - uscotettu oli

Huom. myös ajattaa pro frekventatiivijohdos ajatella (Raj. ajatetun 'ajatellun').

23.4 Nominijohdoksia

23.4.1 Karitiiviadjektiiveja ja niiden johdoksia

VKS:n saarnakirjallisuuden tyyliin kuuluu mm. runsas karitiiviadjektiivien ja niiden edelleenjohdosten viljely, esimerkkinä vaikkapa Ikalensiksen tällä sanomattomalla, Puuttumattomalla ja mittamattomalla Jumalan rackaudella. Toistuvia ilmauksia ovat Ikalensiksen käyttämien adjektiivien lisäksi mm. katoomatoin, käsittämätöin, lukematoin, sammu(tta)matoin. (Karitiivijohtimen äänneasusta ks. 9.1.). Useiden karitiiviadjektiivien vastineena on nykykielessä yleensä muu ilmaus: hedelmätöin 'turha, karu (maa)', hil(l)imätöin 'raju', hieromatoin 'puhdas', jumalatoin 'syntinen', katoomatoin 'ikuinen, pysyvä', mittaamatoin määrätöin 'suuri, valtava', puuttumatoin 'jatkuva, täydellinen', pyhätöin 'epäpyhä', saattamatoin 'rampa, vaivainen', tasatoin 'epätasainen', tavatoin 'huonotapainen' ym. (samoin tavattomuus 'tapojenpuute'), turmelematoin 'puhdas, tahraton' jne.

Karitiiviadjektiiveista ja niiden edelleenjohdoksista tapaa seuraavanlaisia erikoisuuksia. Kantaverbistä puuttuu joskus 3. infinitiivin mA -tunnus: Agr. Christittömet 'ristimättömät, ei-kristityt, epäkristityt', Christitömille (toisaalla myös Christimetoin), LPet. wihittömild 'vihkimättömiltä', Ika. hierottoman 'puhtaan' oman tunnon (samalla kirjoittajalla myös hieromatoin ja Kexleruksella hieromattoman oman tunnon). Toisaalta mA -tunnuksen saattaa tavata denominaalisestakin johdoksesta: Agr. wilpimetoin 'vilpitön', cunniamattudhesa 'kunniattomuudessa'. Sporadisesti näkee kahden karitiivijohtimen kasaumia: Agr. mittamattomaton, Ika. Synnittömättömäxi, vscottomattomain cansa, Flach. raohattomattomudest. Agricolalla kantaverbi on joskus passiivissa: laijtettamatoin 'moitteeton', ruuettamatoin 'koskematon' (ruveta = tarttua), tutkittamatoin, tuttamatoin 'tuntematon', woijtettamatoin, weltettemetoin ' jota ei voi välttää'. 1600-luvun kirjoittajista Procopaeus on teorioinut karitiiviadjektiiveihin inen -johtimen: Häpiä ja wastamatoinen 'säädytön' Asia, wastamatoinen ja sopimatoinen Asia, hieromatoinen hywä oma Tundo, Kirjatoinengin (LPet: kirjatoingin), catomatoinen ja turmelematoinen Perindö, mittamattoinen Laupeus. Samainen Procopaeus suosii inen -johdinta muutenkin (mm. Sydäinen pro sydän).

Karitiiviadjektiivien ominaisuudennimijohdoksissa Agricolalla on väliin ttOmA -tunnuksen sijasta pelkkä tt -aines: hilimettudhens 'hillittömyytensä', häpiemettys, coolemattudhen, cunniattuttan 'kunniattomuuttani', modhottuxens /muoðottuuksens/ 'tavattomuutensa', Naimatus 'naimattomuus', Onnetus, tottelematus jne. Huom. myös alastudheni 'alastomuuteni' ja minun hawaidzemuttan 'havaitsemattomuuttani, huomaamattomuuttani' wastan. VKS:n sanakirja antaa hakusanaksi ominaisuudennimien havaitsemuus 'huomaamattomuus'. Silva Kiuru (1988: 161–162) on pohtinut kyseistä sananmuotoa yhtenä Agricolan muoto-opin erikoistapauksena. jossa teonnimien taivutukseen on vaikuttanut ominaisuudennimien taivutus (vrt. juopumus : juopumus + ta ja vanhuus : vanhuut + ta). Agricolan karitiiviadjektiiveista johtamat ominaisuudennimet noudattavat viron kielestä tuttua systeemiä, esim. õnnetu 'onneton' -> õnnetus 'onnettomuus', alastus 'alastomuus'. (Karitiivijohtimen historiasta ks. Hakulinen 1979: 182–183.)

Karitiiviadjektiivien obliikvisijat lienevät olleet hankalia, koskapa 1600-luvullakin tapaa kontaminaatioita, mm. Ikalensiksella asut syttömätä (parikin kertaa) ja syyttömät, ts. syyttä + syyttömä(nä). Hyvin yleinen on pleonastinen ilmaus epäkelvotoin (Agr. epekeluotoin, Ika. minulda epäkelwottomalda jne.). Muuten epä -alkuliite on VKS:ssa selvästi harvinaisempi kuin nykyään; Agricolalla on adjektiivit epäjumalinen, epäkelvollinen ~ epäkelvotoin, epälukuinen, epätietoinen, epäuskoinen sekä joitakin substantiiveja, 1600-luvulta mainittakoon Kolck. Epätiedos 'epätietoisuudessa', Epäuscoiset Waimot .

23.4.2 Deverbaalinomineja

Nykysuomen deverbaalisten nominijohdosten välillä vallitsee semanttinen työnjako: minen -tyyppi on lähes aina teonnimi (tai prosessinnimi), ja teonnimiä ovat myös nti -, ntA -, UU - ja monitavuisten verbikantojen U -johdokset (esim. juonti, lausunta, keruu, suojelu). Sitä vastoin muut johdostyypit - Us, O, mA, mUs, ntO, Os ym. ovat usein teon tuloksen tai kohteen nimiä tai leksikaalistuneita. Nykysuomessa hallitseminen ei ole samaa kuin hallitus eikä rukoileminen samaa kuin rukous, eivät myöskään oleminen, olemus ja olento tai tutkiminen, tutkimus ja tutkinto ole toistensa synonyymeja.

VKS:ssa johdostyypit eivät ole semanttisesti eriytyneet, joten samalla johdoksella on milloin teonnimen, milloin muu funktio. Yleisimmät johtimet ovat minen, mUs ja Us ~ Os (vaihtelusta ks. 11.2), ja näiden lisäksi esiintyvät U, O, mA ja ntO. Nykysuomen nti -, ntA - ja UU -johtimet ovat tulleet kirjasuomeen vasta 1800-luvulla murteiden taistelun myötä: 1600-luvun teksteissä ne ovat likimain tuntemattomia, eikä 1700-luvun kirjallisuudestakaan löydy kuin muutama tapaus. Myös nykyinen suojelu -tyyppi on VKS:ssa s -loppuinen ja siis Us -johtiminen: suojelus, varjelus. Mainituista johtimista minen ja mUs liittyvät erityyppisiin verbikantoihin, kun taas Us ~ Os esiintyy monitavuisissa A -vartaloissa (kirkastus, opetus, parannus), eräissä supistumaverbeissä sekä ele / ile - ja (A)i(t)se -vartaloissa (siunaus, palvelus, häväistys). Muiden johdinten käyttö on pitkälti verbikohtaista.

a) minen - ja mUs -johdinten käyttöön liittyy VKS:ssa seuraavanlainen erikoisuus. Johtimet ovat täydennysjakaumassa siten, että yksikön nominatiivina esiintyy mUs -loppuinen muoto ja obliikvisijoissa mis(e) -vartaloinen: johtimet kuuluvat tavallaan samaan semanttiseen paradigmaan, esim. kysymys : kysymiset, ylösnousemus : ylösnousemisen. Tästä syystä minen -nominatiivit ja mUkse -vartaloiset obliikvisijat ovat harvinaisia. Koska nämä johdostyypit ovat VKS:ssa synonyymisia, niillä on usein kontekstissaan nykyisestä poikkeava funktio. minen -tyyppiä käytetään mm. seuraavaan tapaan (esimerkkien ortografia modernistettu): pyhät asumiset 'asunnot', paras uloskäyminen 'menestys', Kristuksen kärsimiset 'kärsimykset', kärsimisen kanssa 'kärsivällisesti', anomisen jälkeen 'pyynnöstä', kanssakärsimisestä 'säälistä', estelemiset 'tekosyyt', sanoa karttamiseksi 'varoitukseksi', suunantamisen kautta 'suudelmalla', saada ylöspitämisens 'elatuksensa', jnk hautaamises ,'hautajaisissa', olla isoomises ja janoomises 'nälässä ja janossa', puuttumisen 'puutteen' ajalla, ulkonaisella käyttämisellä 'käytöksellä', syntymisen 'syntymän' jälkeen, veriset aikoimiset 'aikomukset', pappi (tykö)sanoo syntiselle anteeksiantamisen, Jumala suo iloisen ylösnousemisen jne.

b) Nykykielessä on verrattain harvoja mUs -johtimisia teonnimiä (esim. katumus, pyrkimys, väsymys, ylösnousemus); useammin mUs -johdos ilmaisee teon tuloksen tai kohteen (elämys, kantamus, kertomus, kokemus, kysymys ym.). VKS:ssa on suuri joukko nykykielessä esiintymättömiä mUs -johdoksia: ajattelemus, antamus, estelemys 'tekosyy', astumus, hautaamus, haistamus 'hajuaisti', heräitsemys, hukkaamus 'menettäminen', iloitsemus, juomus, korjaamus, kyselemys, käymys, lahjoittamus, lakkaamus, laskemus, lukemus, löytämys, maistamus 'makuaisti', mestaamus 'menettäminen', pahansuomus, rupeemus 'tuntoaisti', syntymys, tulemus, tutkistelemus, täyttämys, valistamus, vartioitsemus, viipymys, ylönsyömys jne.

c) Ojansuu (1909) esittelee joukon Agricolan Us ~ Os -johtimisia muodosteita, jotka ovat nykysuomessa tuntemattomia. Näytteeksi joitakin: estäys 'estäminen', haastaus 'kielto', muistaus 'muistaminen, muisto', lankeus 'lankeemus', toivous 'toivo(minen)', turvaus 'turvaaminen', täyttäys 'täyttymys'. Seuraavien johdosten t -aines lienee kirjoitus, opetus -tyyppien analogiaa (niissähän t kuuluu vartaloon): kutsutus 'kutsumus', neuvotus 'neuvo', rikotus 'rikkomus'. Huom. myös mainitos 'maininta', ulosvalitus 'valitseminen'. Muutama autenttinen esimerkki Us ~ Os -johdosten käytöstä nykyisen minen -tyypin funktiossa 1600-luvun saarnoissa:

Hamm. rucoilla - - Pyhän Hengen Hallitusta ja ylöswalistosta ; Mailman Lapsist Eroitus , eli Wieroitus ; Jumalalle ja Caritzalle Omistus ; tecopyhäin kerscaus hywistä Töistä

Kolck. nautitzi - - Christuxen Ruumin ja Weren - - yhdistyxexi Wapahtajans JEsuxen canss

Proc. Nijtä - - waiwa paljon Saarnamus, ja ylenpaldinen Ajatus

Raj. yxikertaisten selkiämmän ymmäryxen tähden

Ika. Opetuslapset [ovat rukoilleet] vscon lisännöstä .

d) U - ja O -johtimiset deverbaalit (vaihtelusta U ~ O ks. 11.2) ovat nekin VKS:ssa milloin teonnimiä, milloin teon tuloksen, kohteen ym. nimiä: anto 'anti, antaminen', elo 'elämä', [Jumalan sanan] kuulo, [jllak] on kova muisto 'muisti', yksinkertaisten selkiämmän muiston 'muistamisen' tähden, [enkelien] näky 'näkeminen', [turhan kunnian] pyyntö 'tavoittelu' (pro pyytö ; n -aines on kääntö, vääntö -tyyppisten johdosten analogiaa), [turhain asiain] tieto, [Jumalan] tunto jne.

e) mA -johdokset ovat sanoja elämä, kuolema ja juoma lukuun ottamatta harvinaisia: syntymä, sikiimä, saama, 'omaisuus, se mitä on saatu', suoma 'suosio', tuoma sekä jotkin muut. Vain jonkin verran yleisempiä ovat 1600-luvun teksteissä ntO -johdokset: asunto, elanto, hävintö, kasvanto 'kasvu, kasvannainen', katsanto 'ulkonäkö', kuolento 'kuolema', [hyvä] kädenkäyntö 'menestys', liikunto, (täältä)lähdentö 'kuolema', (läsnä)olento, ravinto, sovinto, vähävointo 'kyvyttömyys'. Huom. myös seuraavat lakikielen yhdyssanat: asuntomies 'vakinaisesti asuva', oluenmyyntö, palantoviina 'paloviina', perintömaa, saantomaa 'ansiomaa'. Seuraavalla vuosisadalla ntO -johdosten käyttö lisääntyy.

23.4.3 inen -johdoksia

VKS:n sanaston yhtenä piirteenä ovat pitkät johdostyypit, joiden sijasta nykykieli käyttää esimerkiksi kantasanaa tai lyhempää johdosta. Useat VKS:ssa "normaaliin" kielenkäyttöön kuuluneet ilmaukset tajutaan nykyään arkaistisen juhlaviksi, ja niitä käytetään kirjallisuudessa tyylin sävyttiminä. Edellä on ollut puhetta mm. karitiiviadjektiiveista (23.4.1) ja deverbaalisista minen -johdoksista (23.4.2). Näiden ohella huomiota kiinnittävät lukuisat yhdysperäiset inen -johdokset, jotka nykykieli on korvannut lyhemmillä ilmauksilla.

Aktiivin 1. partisiippiin liittyy yleisesti inen -johdin, esim. kauhistavainen, seuraavainen, tulevainen pro pelottava (kauhistava), seuraava, tuleva (ks. tarkemmin 19.5.2). Nykyistä yleisempiä ovat myös deminutiivisubstantiivit, kuten aurinkoinen, jalopeurukainen, kirjainen, kipinäinen, kynttiläinen, lapsukainen, leipäinen, leiviskäinen, ma(a)ilmainen, neitsykäinen, piikainen, poikainen, sieluinen, vakkainen, varpulainen ym. Adjektiivien llinen -johtimesta ll -aines on nykyään useissa tapauksissa kadonnut tai käytössä on muu ilmaus: autuaallinen 'autuas', halullinen 'hellä' (esim. äiti), helpollinen 'helppo', hirmullinen 'hirmuinen', ilollinen 'iloinen', iällinen 'iäkäs', jokapäivällinen 'jokapäiväinen', kauheellinen ~ kauhiallinen 'kauhea', kuolemallinen (Agr. colemalisen coorman 'kuoleman taakan'), laupiaallinen 'laupias', lustillinen 'suloinen, iloinen, oivallinen', pitkäiällinen, rakkaallinen 'rakas', riemullinen 'riemukas', terveellinen 'terve', vaimollinen 'nais-' (esim. vaimollinen sääty), voimallinen 'voimakas'. Myös useiden Ainen -loppuisten adjektiivien normaalityyliset nykyvastineet ovat lyhempää tyyppiä: ainokainen 'ainoa', armahainen ~ armiainen 'armas', ihanainen, kevykäinen ~ köykäinen 'kevyt', lyhykäinen 'lyhyt', pikkurainen ~ piskurainen 'pieni, pikkuinen', riettainen 'rietas', viheliäinen 'kurja, surkea', viheriäinen 'vihreä'.

Mainittakoon tässä myös nykyisten erilainen, monenlainen, kahdenlainen ~ kahtalainen ym. adjektiivien VKS:n aikaisista vastineista. Se lAinen -johdin, joka yleensä liittyy genetiivimuotoisiin pronomineihin, lukusanoihin ja adjektiiveihin, on alkuaan laji -substantiivin (< r. slag) inen -johdos, siis toista lähtöä kuin suomalainen, hämäläinen -tyyppisissä sanoissa esiintyvä homonyyminsa (= lA + inen). Jälkimmäinen johdin on VKS:ssa samassa käytössä kuin nykysuomessa; sitä vastoin laji -sanaan pohjautuva lAinen esiintyy lähinnä lukusanojen yksi, kaksi yhteydessä: yhtäläinen, kahtalainen. Yleinen on myös ilmaus yhdenkaltainen 'samanlainen'. Sporadisesti tapaa sellaisia adjektiiveja kuin hywänlainen 'hyväntahtoinen'(Flach), häjynlaiset 'ilkeät' (LPet). Muista lukusanoista sekä pronomineista moni ja kaikki VKS:ssa käytetään nAinen -johdoksia: kolminainen, neljänäinen, viisinäinen, moninainen, kaikkinainen .

Esimerkkejä:

Agr. ychteleinen Rackaus, ychteleiset (LPet. yhden caltaist 'samanlaista', Raj. yhdencaldaisen 'samanlaisen'), Wijsineiset Psalmit eli Kijtoswirdhet

Proc. cahtalaisel woitoll

Flach. cahtalaiset asiat

Ika. cahtalaisen cunnian, caickinaisten Syiden tähden

Raj. Josa colminaiset edespannan

LPet. colminaisi Jumalald rucoilem; Cusa Neljänäisi Rucoilem; meidän moninaiset Syndim; jywiä ia caickinaist rawindo

Thur. caickinaiseen Jumalattomuteen.

Johdoksella erinäinen on normaalisti merkitys 'erillinen, erityinen, erikoinen' (Agr. [kaikki] opettauat erineijsist Sydhemiste 'erilaisista' = nykyr. kaksimielisin sydämin); 1700-luvulla merkitys 'erilainen' on jo tavallisempi. Johdos erilainen esiintyy vuoden 1642 Raamatussa, saarnoista en ole sitä tavannut: erilaisia wijnoja. Synonyymina on adjektiivi eri(n)kaltainen.

Muiden kuin edellä mainittujen pronominien yhteydessä, samoin moni -pronominin nAinen -johtimen varianttina, VKS viljelee kaltainen, muotoinen -adjektiiveja sekä jonkin verran moinen -johdinta. Nykykielen pronominaaliadjektiivien jollainen, jonkinlainen, millainen, sellainen ja tällainen vastineet ovat VKS:ssa seuraavantyyppisiä: jonkakalt(t)ainen ~ jonkamuotoinen ; jonkunmuotoinen ; minkäkalt(t)ainen ~ minkämuotoinen ~ kuinkakalt(t)ainen ; senkalt(t)ainen ~ senmuotoinen (semmuotoinen) ~ semmoinen ; taan ~ tain ~ tä(mä)nkalt(t)ainen .

Esimerkkejä:

Agr. toisenmoissa 'toisenlaisena'

Juhana III:n kirje senmoisest

Flach. tämän caldaisesa, täncaldaisen suuren armon, Taincaldaiset, sencaldaisen

Kolck. taincaldaisesta surullisesta Puheesta

Proc. mingäcaldainen

Raj. mingä muotoinen ihminen

Ika. tancaldaisella uscolla, täncaldaista paha Maailma

Hamm. Tain caltaista .

23.5 Lainasanoja

23.5.1 Yleistä

Sekä vanhat kansankielessä käytetyt lainasanat että nuoret kirjalliset lainat esiintyvät yleensä VKS:ssa vierasasuisina: niiden ortografia on lähdekielen, yleensä ruotsin (joskus latinan) mukainen. Kansankielessä lainojen vieraat konsonantit b, d, g ja f lienee kuitenkin äännetty suomalaisittain, esimerkiksi pasuuna, pruukata, tuomari, trenki, kreivi, kryyni, vanki, vaari, vati jne., vaikka kirjoitusasuna yleensä on Basuna, Brucata, domari, drengi, Greifwi, Gryni, Fangi, Faari, Fati. Tähän tuntuvat viittaavan myös satunnaiset suomen mukaiset kirjoitusasut.

Kansankielen lainoista suuri osa on jäänyt kieleen pysyvästi, nuoret kirjalliset lainat taas ovat joko korvautuneet omakielisillä ilmauksilla tai saaneet suomalaisemman äänneasun. Aina ei VKS:n kirjallisia lainoja ole edes pyritty suomalaistamaan, vaan ne on otettu tekstiin eräänlaisina sitaattilainoina: Agr. se Aphricanus Pispa pyhe Augustinus Hypponensis (Hippo on Afrikassa, Välimeren rannalla sijaitseva kaupunki); se Asianus pyhe Pispa Basilius Magnus Caesariensis Greki (Basileios Suuren kotikaupunki oli Kappadokian Caesarea); LPet. Hadrianus Papa 'paavi'. Vieraskielisistä sijamuodoista ks. lauseopin jaksoa 30.4.

Niin Agricola kuin 1600-luvun kirjoittajat käyttävät väliin rinnan vieraskielistä ja suomalaista ilmausta. Pelkkä omakielinen termi ei ole riittänyt merkityksen vakiintumattomuuden vuoksi, mutta se helpottaa ruotsin- tai latinankielisen ilmauksen ymmärtämistä. Yleisintä on vieraskielisten substantiivien "selittäminen", mutta usein varmistetaan samalla tavoin myös verbien merkitys. Seuraavassa näytteitä eri kirjoittajilta:

Agr. Huhu, ia turualinen sanoma eli - - Jumalinen ws itidhingi ; Stoli ia Istuin ; Glosun eli toimitoxen ; Kettarin ia Eriseuraian ; Sententiat , Puhet, Sarnat ; Fataburi ia Aitta

Speitz warieluxen ja protectionin ala

LPet. implet , täyttä ; Materiast eli ainest, jus eli oikeus ja woima ; Necromantiat eli Mustikirioi 'kirjoja'; Author eli Alcu ; Präntäyxet eli Präntin tawan ; Pater-Familias ia Perhen-Haltia ; Scribent ia kirjoittaja ; Phantasia eli ajattelemus

Proc. Insegelin eli Sinettimen cautta; sihen Haminan ja Asumapaican ; determineraman eli osottaman

Raj. consensus ia yximielisys ; fundamenttiä ia perustosta

Bång walediceraisi ja hywästi jätti

Kex. jää hywäst ja sitä pitkä Valeti (latinan valeo -verbin yks. ja mon. 2. persoonaa käytetään jäähyväissanana: vale / valete '(jää/jääkää) hyvästi', vainajalle osoitettuna aeternum vale 'jää iäksi hyvästi'); administrerat eli jaca ; Philosophi eli ne wijsat

Kolck. Cunnia-Nimi ja Titel ; Clenod ja Tawara .

Varsinaisten lainasanojen lisäksi VKS:ssa on runsaasti merkityslainoja, ts. lähdekielen termien sanasanaisia käännöksiä. Hyvänä esimerkkinä ovat vaikkapa prefiksiverbit (ks. 23.1), osaksi myös refleksiiviverbit (23.2), verbeihin liittyvät postpositiorakenteet (31.2), useiden apuverbien merkitykset (32.2 ja 33) sekä lukuisat muut ilmaukset (esim. löytää 'keksiä, havaita', mennä pahasti 'kohdella huonosti', etsiä 'koetella, kurittaa' ym.).

23.5.2 Eri alojen lainoja

Lainat edustavat useiden alojen käsitteitä, mutta on luonnollista, että valtaosa liittyy Ruotsin hallintojärjestelmään: maallisen hallinnon, kirkon ja koululaitoksen termistöllä on tärkeä osuus. Esittelen niin Agricolalta kuin 1600-luvun teksteistä tapaamiani muukalaisuuksia karkeasti kolmia ryhmitettyinä: a) paikkojen ja asukkaiden nimiä, b) arvonimiä ja ammatteja ja c) muita lainasanoja.

Koska kahden ensimmäisen ryhmän termit ovat yleensä kirjallisia lainoja eikä lukutavasta yksittäistapauksissa voi olla varma, käytän näissä hakumuotona VKS:n ortografista asua (joissakin tapauksissa mainitsen rinnakkaisasun). Kolmanteen ryhmään (muita lainasanoja) sisältyy mm. kirkkoon, koulusivistykseen, oikeus- ja sotalaitokseen kuuluvia käsitteitä, mutta myös runsaasti muita, hankalammin kategorisoitavia termejä. Tämän ryhmän hakusanojen ortografian olen modernistanut mikäli mahdollista, mutta mainitsen tarpeen mukaan VKS:sta tapaamani asun tai asut sulkeissa. Olen pyrkinyt esittelemään vain suhteellisen tavallisia lainasanoja, en yksittäisen kirjailijan tai kääntäjän käyttämiä hätäratkaisuja (esim. Agricolan wogha 'uskaltaa' ja truua 'pakottaa' ruotsin våga - ja truga -verbien vastineina). Muussa kirjallisuudessa esiintymättömiä lainasanoja on erityisen runsaasti Ruotsin hallitsijoiden kirjeiden, plakaattien, asetusten yms. suomennoksissa.

a) Paikkojen, kielten ja asukkaiden nimiä

Bethlehemiterit = betlehemiläiset

Careli, Carelia = Karjala

Colosserit ~ Colosserin kansa = kolossealaiset

Corintherit = korinttolaiset

Darffti ~ Dorpti ~ Dorpat = Tartto (r. Dorpat)

Eistit ~ Eestit = virolaiset

Galaterit = galatealaiset

Gollandi = Gotlanti

Graecia ~ Graecan maa ~ Grekinmaa = Kreikka

Greca(n kieli) = kreikka

Greki ~ Grekiläinen = kreikkalainen (Agricolalla myös Grekillinen)

Hebraica(n kieli) ~ Hebrean kieli

Hebrerit = Ebrerit = heprealaiset

Hispa(n)nia = Espanja

Kesoi = Tallinna

Moabiterit = moabilaiset

Romarit, Romarin cansa = roomalaiset

Romi = Rooma

Räweli = Tallinna (r. Reval)

Samariterit ~ Samaritanit = samarialaiset

Tanmarcki = Tanska

Thessaloniterit = tessalonikalaiset

Uuden Linnan Lääni = Savonlinnan (linna)lääni

Wallinmaa = Italia (r. Valland ; valsk ~ välsk 'romaaninen, kelttiläinen, ulkomaalainen'; valloner 'valuunit', romaaninen kansanheimo Belgiassa)

b) Arvonimiä, ammatteja yms.

Adeli, Adelsmies = aateli, aatelismies

Borg(h)ari ~ Porghari = porvari

Borg(h)mestari ~ Bormestari = pormestari

Böveli = pyöveli

Capitulares = tuomiokapitulin jäsenet

Caplani = kappalainen

Doctor = tohtori

Drot(t)ningi ~ Drötingi ~ Trötingi = kuningatar

Drotz(i) ~ Drotzeti = drotsi, oikeuslaitosta valvova virkamies (r. drotz, muinaisr. drotsäte)

Ewangelisteri = evankelista

Excellentzi /eksel(l)enssi/ = 'ylhäisyys' (r. förträfflighet, högvördighet), ministerin ym. tittelin lisänä

Faari = isä

Fougdi = vouti

Frouwa = rouva, emäntä, valtiatar; nimen edellä Fru ~ Frw

Frökinä = neiti (neito), nimen edellä Fröken ~ Frökin ; esim. kuningatar Kristiinan tittelinä

Försti = ruhtinas

Churförsti = vaaliruhtinas

Isoiförsti = suuriruhtinas

Peri ~ Perindöförsti = perintöruhtinas

Förstinna = ruhtinatar

Churförstinna = vaaliruhtinaan puoliso

Peri ~ Perindöförstinna =perintöruhtinatar

Suurförstinna = suuriruhtinatar

General Gubernator ~ General Gouverneuri = kenraalikuvernööri

Gre(i)fwi (adj. Greifwillinen) = kreivi

Gre(i)fwinna = kreivitär (Peri-Grefwinna = perintökreivitär)

Hand(t)wärkari = käsityöläinen

Herr (nimen edellä)

Hertog(h) ~ Härto ~ Hertua = herttua

Hertiginna ~ Herttoinna ~ Hertuinna = herttuatar

Hoffwimies ~ hoomies /huomies/ ~ hoimies = kuninkaan aseellinen palvelija, hovimies; sotamies (muinaisr. hooman)

Huowi = huovi, kuninkaan aseellinen palvelija, henkivartija, hoviherra; ratsumies (r. hovman)

Knihdi = nihti, sotilas

Krouwari = majatalonpitäjä

Lagmanni = laamanni, lakimies

Majestas ~ Maijesteti = majesteetti

Muori = äiti

Officerari = upseeri

Patriarchinna = patriarkan vaimo (esim. Raakel)

Pfalzgre(i)fwi ~ Palatzgrefwi = pfalzkreivi

Pfalzgrefwinna = pfalzkreivin puoliso

Pr(a)esidenti = presidentti, puheenjohtaja

Pro-Cancellarius = (yliopiston) sijaiskansleri

Prophetissa = naisprofeetta

Prowasti = rovasti

Psalmista = psalminkirjoittaja

Riddari = ritari

Ridderskapi = ritaristo

Skippari = kippari, laivuri

Skriffwari (Cammariskrifwari) = kirjuri

Snickari = puuseppä

Student(i) = ylioppilas

Ståthållari = käskynhaltija

Öfwersti = eversti

c) Muita lainasanoja

akatemia (Academia)

almusa (almosa ~ almusa) = almu

amma = imettäjä

apoteekki = apteekki

aurtua = äyrityinen

dedikaatio = omistus(kirjoitus)

dediseerata = omistaa

dikteerata = sanella

draki = lohikäärme

eskvadroni (Esquadroni) = eskadroona, ratsuväen perusyksikkö (ransk. escadron, r. skvadron)

fadderlahja = kumminlahja

falski = väärä

familia = perhe

fantaseerailla (phantaseraella) = kuvitella

fiikuna (ficuna ~ ficona) = viikuna

forbannata = kirota

förräädäri (Förrädhari ~ förrädari) = petturi

förstindömi = suuriruhtinaskunta

glosu = glossa (t. glossi), sanan selitys

gästninki = pakkovierailu, pakollinen majoitus (= VKS:n vierasten vaivaaminen, vierastaminen)

hengistö ~ hingisti = ori (r. hingst)

hofrätti (Hoffrätti) = hovioikeus

hospita(a)li = sairaala

huovi = hovi

inseegeli ~ insigli (Insegeli) ~ signetti = sinetti

kemppi = sankari, uljas

klasi ~ glasi = lasi

klooki (Cloki) = viisas

klostari = luostari

konsekreerata (consecrerata) = pyhittää

krantsi = seppele

krouvi = majatalo

kru(u)si (Crusi) = pata, ruukku

kru(u)ti = ruuti

kry(y)ti (krydi) = ryyti, mauste

krytääjä (krydäjä) = maustaja

kusti = muona

kymnasium(i) (Gymnasium) = lukio

kyöpeli (köpeli) = kummitus

lustinen = iloinen

lustillinen = suloinen, oivallinen

lustitarha = paratiisi, yrttitarha

lykky = onni

manata = kehottaa

manttaalilengdi (Mantalilängdi) = henkikirjoitusluettelo

medikamentti = lääke

meklari = välittäjä

ordninki (Ordningi) = järjestys

palkki = kaari (lakikielessä)

persoona = henkilö

penninki = (hopea)raha

piili = nuoli

planttu = taimi

poksta(a)vi ~ pu(u)ksta(a)vi (B(u)ockstawi) = kirjain

pramata = kerskua, koreilla

prami = kerskailu; loisto

preivi (breivi) = kirje

presenteerata (praesenterata) = näyttää

privilegia, privilegium = etuoikeus

pruukata (brucata) = käyttää

präntti ~ pränttäys ~ präntin tapa/ meno = painaminen, paino(taito)

präntätä = painaa

pärmä = pergamentti

raati (Radhi) = neuvosto, raati

rekninkikonsti = laskutaito (myös rekninkimestari)

rekommendeerata = suositella

regementti ~ regimentti = hallitus; rykmentti

regula = sääntö, ohje

räntty (rento ~ ränty) = korko

riikki (Rijki) = valtakunta

ro(o)si (Rosi) = ruusu

räätti = ruokalaji

signetti ks. inseegeli

skanssi ~ skantsi = valli, saarto

skippunta = kippunta, 20 leiviskän painomitta (r. skeppund)

skoulu (Schoulu) = koulu

skyti (skydi) = kyyti, kuljetus

slahdata = teurastaa

spanni = panni, 1/2 tynnyrin viljanmitta

speili = peili

stalli = talli

steilata = teilata, so. kiinnittää teiliin (ks. steili). Rangaistuksen koventamiseksi kuolemaantuomittu kiinnitettiin teilin päässä olevaan pyörään ja hänen jäsenensä ruhjottiin tällä tavoin.

steili = teili, so. teilauksessa käytetty kidutuspaalu, jonka päässä oli pyörä

studeerata = opiskella, tutkia

taaleri (Da(a)leri) = taalari

taverneri = taverni, majatalo

templi = temppeli

terninki ~ tä(ä)rninki (Terningi)= noppa

titulus = titteli

tiunti = kymmenys

täärätä = tuhlata (varojaan), mässätä (r. förtära)

vihtiskooli = vaakakuppi (r. viktskål)

vissi = varma, tietty

23.6 Lyhenteitä

VKS:ssa on aivan kuten nykysuomessakin sekä vakiintuneita että tilapäisiä lyhenteitä. Koska käytetyt lyhenteet enimmälti pohjautuvat latinaan eivätkä niin ollen ilman muuta avaudu nykylukijalle, esittelen valikoiman 1600-luvun teksteistä tapaamiani. Omistuskirjoituksista ja vainajien personalioista löytyy runsaasti arvonimien yms. lyhenteitä; yleisimmin on lyhennetty ilmaukset Teidän (Kreivillinen) Armonne, Teidän Herranne, Hänen (Kuninkaallinen) Majesteettinsa, samoin tittelit Herra ja Rouva sekä niiden epiteetit Suurisyntyinen tai Vapaasyntyinen (tällaisissa aina iso alkukirjain). Saarnateksteissä Raamatun kirjoihin viitataan latinankielisin lyhentein, samoin käytetään latinaisia lyhenteitä niissä tapauksissa, joissa nykykielisenä lyhenteenä on esim ., jne ., ks ., ts. ja vrt. Yleisimpiä, samassakin tekstissä toistuvia lyhenteitä ovat P. (= pyhä), K. (= kuningas) ja D. (= tohtori).

Esittelen lyhenteet kahtena ryhmänä: a) Raamatun kirjojen lyhenteet ja b) muut lyhenteet. Raamatun kirjoista ovat mukana vain ne, joiden merkitys ei ilman muuta selviä latinaisesta lyhenteestä (valtaosa profeetoista sekä evankeliumit jäävät ulkopuolelle). Eräiden b-kohdan lyhenteiden kohdalla valaisen käyttöä esimerkein siksi, että kyseisten lyhenteiden asu horjuu. Näytteinä VKS:n tilapäisluontoisista lyhenteistä luettelossa esiintymättömät Laur. Petrin ilmaukset Armol: ja Hyw: Her: Jumala (= Armollinen ja Hyvä Herra Jumala) ja Rackat CHrist. Yst. (= Rakkaat Kristuksen t. Kristilliset Ystävät).

a) Raamatun kirjojen lyhenteitä

VT

Gen. = 1. Mooseksen kirja (Genesis)

Ex(od). = 2. Moos. (Exodus)

Lev. = 3. Moos. (Leviticus)

Num. = 4. Moos. (Numeri)

Deut. = 5. Moos. (Deuteronomium)

Par(al). = Aikakirja (Paralipomenon)

Reg. = Kuningasten Kirja (Liber Regum)

Chron. = Aikakirja (Liber Chronicorum = Vulgatan Paralipomenon)

Pro(v). = Sananlaskut (Liber Proverbiorum)

Eccl. = Saarnaaja (Ecclesiastes)

Cant. = Korkea Veisu (Canticum Canticorum)

Es(a). = Jesaja (Esaia = Vulgatan Isaias)

Thr(en). = Valitusvirret (Threnus = Vulgatan Lamentationes)

Ez(ech). = Hesekiel (Ezechiel)

Os. = Hoosea (Osea)

Zach. = Sakarja (Zacharias)

Sap. = Viisauden kirja (Liber Sapientiae)

Syr. = Jeesus Siirakin kirja

UT

Act. = Apostolien teot (Actus Apostolorum)

Ep(ist). = Paavalin kirjeet (Epistolae)

Eph. = Paavalin kirje efesolaisille

Eb(r). = kirje hebrealaisille

Pet. = Pietarin kirje (Petrus)

Apoc. = Johanneksen ilmestys (Apocalypsis)

b) Muita lyhenteitä

A. = armonne LPet. T.A. ~ T.dän A. ~ T.dän A.on 'Teidän Armonne'

A.D. = Herran vuonna, jaa. (anno Domini)

A.M. = maailman vuonna, ts. maailman luomisesta (anno mundi)

B. = veli (Broder)

C. ~ K. = kuningas, kuninkaallinen Raj. Hänen C.M. Drotningi Christinan 'Hänen kuninkaallisen majesteettinsa kuningatar Kristiinan'

c. ~ Cap. = kappale (caput)

conf. = vertaa (confer)

D(oct). = tohtori (doctor)

Drott. = kuningatar (drottning)

&c. ~ etc. = ja niin edelleen (et cetera)

& seq. = esimerkiksi (et sequentes)

e.g. = esimerkiksi (exempli gratia)

F. = rouva, neiti (Frouwa, Frw, Fröken)

G(ref). = kreivillinen T.G.A. ~ Tn. Gref. Armon 'Teidän kreivillinen armonne'

H. = hänen H.K.M. 'Hänen kuninkaallinen majesteettinsa'

H. ~ H(e)r = herra(n), herranne T: h: ~ T: her: 'Teidän Herranne', H. Propheta Daniel 'Herran profeetta D.'

H. ~ Hust(r). = vaimo (hustru)

i.e. = se on, toisin sanoen (id est)

J(es).C(hr). ~ Jes. = Jeesus Kristus

K. = kuningas (ks. myös C .)

L.C. = kappaleen tai saarnajakson opetus (lectio capitis)

M. = maisteri, mestari

M. ~ Maij.t(i) = majesteetti Hänen Maij:tins, H.K. M.tins (ks. myös C .)

N. = nimittäin (nominatim, nämligen)

P. ~ p. = pyhä

Past. = kirkkoherra (pastor)

Praep. = rovasti (praepositus)

R. = rakas

R.C. = rakas kristitty

R.R. = Ruotsin riikki t. riikin

q.d. = jossa sanotaan (quo dicitur)

resp(on). = vastaus (responsum)

S. = 1) pyhä (< lat. sanctus) 2) -syntyinen, -sukuinen

S.S. = suurisukuinen, -syntyinen so. jalosukuinen T.h: suuri S: Frouwan 'Teidän Herranne Suurisukuisen Rouvan'; Wapa S : 'vapaasyntyinen' so. aatelinen; S.S. Peril. 'jalosukuiset perilliset'

T. ~ Tn. ~ T.dän = Teidän (vrt. A. ja G .)

T. = testamentti Vdes T ., Wanhas T. 'testamentissa'

ult. = viimeinen (ultimus)

v. = jae, säe (versus)

vid. = katso(ttakoon) (vide(atur))