 |
||||||||||||
|
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
||||
|
|
|
|
|
|||||||||
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
|||||
|
|
|
|
|
|||||||||
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Alkuperäinen saneenloppuinen k on esiintynyt mm. *-ek -nomineissa ( sade -tyyppi), osin allatiivissa (ks. 14.6), abessiivissa (14.7), 3. persoonan omistusliitteessä ( nsA -tyypissä), imperatiivin yks. 2. persoonassa, preesensin ja imperatiivin kieltomuodoissa, 1. infinitiivissä sekä eräissä partikkeleissa (20.1.4). VKS:ssa loppu-k on joko nykykielen mukaisesti kadonnut tai muuttunut t :ksi. Kadon aiheuttama alkukahdennus, ts. älä luulekkaan -tyyppinen geminaatallinen ääntämys, kuvastuu eräistä tapauksista, joissa kadonnutta k :ta seuraa k-alkuinen liitepartikkeli: geminaatta on merkitty ck :lla.
Agr. kellecken , ette te lwlecka , ei hen tiedhecken
Ika. itzeckin , hänen cuolemansackin jälkeen , poicaansackaan
LPet. hänen lihasackin , ettei mualle muistasickan
Proc. eij he itkisickän
Raj. ilman heidän ajatustansackin
Huom. myös Agricolan asut liateckin ~ lijateckin ja Rajaleniuksen sitteckin , Ei - - sijtteckän .
Joillakin kirjoittajilla, etupäässä Ljungolla ja Kollaniuksella, *-k on muuttunut t :ksi:
Lju. laillinen estet , korkein cannet , nuhdet , puhet , waatet , edemmät , takat 'taa(kse)', tyget 'luo', sillet , iolletki
Koll. puutet , wuodhet 'vuode', ihdhetkin 'itsekin', alatkirjoittanet , taat , työt 'luo', kellet , culletkin
LPet. ei yxi sidetkän 'viljalyhdekään', siemet = sieme 'siemaus', alat
Proc. kijnit 'kiinni'
Ika. terwet
Nykyään e -nominien historiallisen loppukonsonantin edustuminen t :nä ja s :nä on ominaista Etelä-Pohjanmaan murteelle.
Muist . Sellaisissa muodosteissa kuin pojilletkin , ei laulatcan jne. pro /pojillekkin/, /ei laulakkaan/ saattaa kuvastua kehitys *- k > - t . Olen kuitenkin taipuvainen pitämään kyseisiä muotoja teoriointina, tk :n ja kk :n sekaantumisena (ks. 4.2 Muist.).
Saneenloppuinen h on ani harvoin säilynyt:
Agr. helleh , Hooneh , imeh 'ihme', mureh , pereh , tarueh , terueh , waleh
R 1642 Carneh 'kaarne, korppi'
Andr. huonechkunnallens (ellei ch :ta ole tässä käytetty k :n merkkinä).
Yleisin on nykykielen mukainen h :n kato tai metateesi ( ihme , murhe , walhe ym; ks. 12.3). Lähinnä Ljungolla ja Kollaniuksella - samoin myöhemmillä pohjalaisilla kirjailijoilla - on esimerkkejä h :n muuttumisesta t :ksi; kyseessä on h -loppuisten sanojen sekaantuminen alkuaan k -loppuisiin (ks. ed. jaksoa).
Lju. hamet , cappalet , murhet , tarwet , wenet
Koll. huonet , hyljet , orit , perhet .
Alkuperäinen - n esiintyy nykykielestä poikkeavasti lähinnä allatiivissa (ks. 14.6) sekä eräissä partikkeleissa (20.1.3). Toisaalta liitepartikkelit - kin ja - kAAn esiintyvät n :ttöminä (22.4 Muist.2).
Muist . Etenkin pronomineista tapaa väliin "ylimääräisen", analogisen n :n:
Agr. Kenengen 'kenen(kä)', cungin 'kukin'
Kustaa Vaasan kirje itzen kukin
Juhana III:n kirje Jokun Krouwari
LPet. jocun 'joku' (useita kertoja)
Proc. jongan 'jonka' (useita kertoja), mingän caldainen , mingän tähden
Ika. cuhungan 'johon'.
Nyky-yleiskielestä poikkeavat loppu- t :lliset tai loppu- t :ttömät asut on esitelty seuraavissa jaksoissa: 3.1 (*- k > - t ), 12.1 f ( ettes ym. pro ettet s(in)ä ), 16.1 ( colmet ), 17.2 ( nämät ), 19.6.2 Muist. ( tullu , lyhy pro tullut , lyhyt ) ja 20.1.3 c ( tyget , takat ym.).